maanantai 15. tammikuuta 2018

Viherikkunalla

Viherikkunalla alkaa olla jo taas uutta elämää ja talven aurinkoiset päivät ovat vähitellen alkaneet taas oikeaan aikaan. Työhuoneessamme itä-eteläikkunalla majailee pääosa kotimme kasveista ja joulukuun lopussa alkaa aina vähän lehtiä ropista. Pimein kun on ohitettu alkaa usein myös auringonpaiste ja sitä kautta alkaa myös ikkunalla vihertää. Hyvältä taas näyttää monen kasvin talvehtiminen!


Viikunakin oli huomaamatta tehnyt hedelmän, mutta tiputti sen pehmeänä muutama päivä löytämisen jälkeen. Liian pimeä varmaan on meidän talvi ollut viikunan kypsymiseen. Lehdet on viikunoissa pysyneet myös melko hyvin, mutta alkusyksyn jälkeen uusi lehtien kellastumisaalto alkoi pari viikkoa sitten. Edelleen kuitenkin lehtiä on sen verran, että näyttävät kyllä ihan viikunoilta. Myös sisälle nostettu hortensia oli yhtäkkiä kasvattanut melkoisen puskan uusia vaaleanvihreitä lehtiä sekä myös nuppuja. Kannatti nostaa sisätiloihin!


Viime kesänä leikkasin vanhoista peikonlehdistäni pistokkaita ja ne ovat todella hyvin juurtuneet. Yhden peikonlehden leikkasimme taloyhtiöremonttien yhteydessä aivan matalaksi ja muutamassa viikossa siihen alkoi tulla uusia lehtiä. Nyt se on jo erittäin vihreä ja myös siitä otetut pistokkaat ovat juurtuneet hyvin. Ensi kesänä täytyy taas karsia isoa peikonlehteäni, koska se ei oikein meinaa pysyä pystyssä millään. Pistokkaita on siis taas luvassa! Nyt olen alkanut haaveilla olohuoneeseen peikonlehdestä, jossa olisi mukana kookostukikeppi. Koira rajoittaa olohuoneen kasvivalikoimaa ja siellä ei voi pitää heinämäisiä tai millään tavoin ruohoa muistuttavia kasveja, kuten vuoripalmua tai jukkapalmua, sillä koira syö niitä heinänä. Mitään tukikeppejä ei saa myöskään olla, koska niistäkin se saattaa olla liian kiinnostunut. Lisäksi kyseisellä paikalla tulee pärjätä vähän varjossakin. Peikonlehteä kookostuella olen siis vailla!


Viherikkunalla on tähän aikaan vuodesta aika täyttä. Ihmeköynnökset voivat hyvin sekä oliivipuut. Yhden oliivipuun otin jopa hoitoonkin. Talven yli näyttäisi selviävän mainiosti myös laakeripuu. Orkideoihin iski viime kesänä villakilpikirvat, joten niitä ei minulla ole tällä hetkellä kuin muutama. Jäljellä olevat kukkivat kauniisti; ehkäpä niitä voisi hankkia tänä vuonna pari lisää. Kauniitahan nuo ovat kuin mitkä!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti