Joulukuussa olen tosiaan ollut kovin kiireinen ja kaikki asiat ovat vähän jälkijunassa. Olen kyllä ehtinyt tehdä kaikenlaista, mutta kiireen tunne oli läsnä koko marraskuun sekä joulukuun. Tunnelmoin itsenäisyyspäivääkin vähän jälkijunassa, mutta kyllä 100-vuotisjuhla on aina tunnelmoinnin arvoinen! Oli ihanaa, että tämä juhlapäivä osui omalle kohdalle!
Kaupoissa pyöri koko viime vuoden kaikenlaista Suomi 100 -tavaraa. Joitakin ihanuuksia joukkoon mahtui kuten Iloleipurin Suomi-vuoka, jonka hankin meille ihan itsenäisyyspäivää varten. Suomen muotoisesta juustokakusta taitaa tulla meille itsenäisyyspäivän perinne ja onhan siitä kiva tarjota kakkuja vaikka Amerikan sukulaisille nostalgiseen tyyliin. Ainakin itsenäisyyspäivän kakusta tuli erittäin onnistunut; kaunis ja hyvää oli!
Kakku oli ihan tavallinen valkosuklaajuustokakku, jota modifioin milloin minkäkin marjan kanssa. Piparkakkupohja sopi joulukuuhun ja päällä siniset mustikat kruunasivat kokonaisuuden. Suomi-vuoka ei ole suuren suuri, joten mitään jättikakkua ei siitä saa vaan se on sopiva kakkupöydän kertatarjoiluun noin kuudelle hengelle. Meillä juhlittiin kakkukahvein päivällä oman perheen kesken ja iltapalaksi jäi jokaiselle vielä oma pala.
Olen pitkään ihastellut Pentikin Kaisla-kynttilöitä ja näistäkin tuli juhlavuoden kunniaksi sininen-juhlaväri. Tilasin niitä sitten syksyllä Hulluilta päiviltä itselleni sekä lahjaksi, ja täytyy kyllä todeta, että ovat olleet kyllä juhlava näky! Niistä on myös ollut iloa moneksi illaksi eli palavat todella pitkään. Juhlapäivän kruunasivat myös talven ensimmäiset tulppaanit! En juuri koskaan osta valkoisia kukkia, mutta nyt oli sellaisten päivä!
Sen suuremmin ei itsenäisyyspäivänä Suomen syntyjä syviä mietitty, sillä ne ovat olleet mielessä koko pitkän juhlavuoden ajan ja kyllähän tätä 100-vuotisasiaa olikin esillä todella paljon. Juhlatunnelma kuitenkin laantui loppua kohden ja erityisesti siinä vaiheessa, kun sen oikeastaan olisi pitänyt alkaa. Tällä kertaa tuntui siltä, että kaikki resurssit oli keskitetty alkuvuoteen ja moni niihin varmaan jo kyllästyi. Juhlapäivän jälkeen on ollut virkistävää, kun vastaava toitotus on kokonaan päättynyt ja ollaan taas siirrytty muistelemaan tyylikkäästi 100-vuotiasta Suomea. Itse juhlimme sitä kakkukahvein ja syöden hyvin eikä sen kummenpaa meillä tarvittu. Linnanjuhlia en katsonut tänäkään vuonna ja hyvin olen pärjännyt ilman kättelyjonoja ja näitä "mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?" -kysymyksiä jo monta vuotta. Itsenäisyys merkitsee mm. sitä, että linnanjuhlien alkaessa (tai niiden etkojen tai jatkojen) voin vapaasti sulkea television. Katselin mieluummin Apocalyptican Finlandian YouTubesta. Kaunis päivä, jonka jokainen voi juhlia omalla tavallaan.
Kaupoissa pyöri koko viime vuoden kaikenlaista Suomi 100 -tavaraa. Joitakin ihanuuksia joukkoon mahtui kuten Iloleipurin Suomi-vuoka, jonka hankin meille ihan itsenäisyyspäivää varten. Suomen muotoisesta juustokakusta taitaa tulla meille itsenäisyyspäivän perinne ja onhan siitä kiva tarjota kakkuja vaikka Amerikan sukulaisille nostalgiseen tyyliin. Ainakin itsenäisyyspäivän kakusta tuli erittäin onnistunut; kaunis ja hyvää oli!
Kakku oli ihan tavallinen valkosuklaajuustokakku, jota modifioin milloin minkäkin marjan kanssa. Piparkakkupohja sopi joulukuuhun ja päällä siniset mustikat kruunasivat kokonaisuuden. Suomi-vuoka ei ole suuren suuri, joten mitään jättikakkua ei siitä saa vaan se on sopiva kakkupöydän kertatarjoiluun noin kuudelle hengelle. Meillä juhlittiin kakkukahvein päivällä oman perheen kesken ja iltapalaksi jäi jokaiselle vielä oma pala.
Olen pitkään ihastellut Pentikin Kaisla-kynttilöitä ja näistäkin tuli juhlavuoden kunniaksi sininen-juhlaväri. Tilasin niitä sitten syksyllä Hulluilta päiviltä itselleni sekä lahjaksi, ja täytyy kyllä todeta, että ovat olleet kyllä juhlava näky! Niistä on myös ollut iloa moneksi illaksi eli palavat todella pitkään. Juhlapäivän kruunasivat myös talven ensimmäiset tulppaanit! En juuri koskaan osta valkoisia kukkia, mutta nyt oli sellaisten päivä!
Sen suuremmin ei itsenäisyyspäivänä Suomen syntyjä syviä mietitty, sillä ne ovat olleet mielessä koko pitkän juhlavuoden ajan ja kyllähän tätä 100-vuotisasiaa olikin esillä todella paljon. Juhlatunnelma kuitenkin laantui loppua kohden ja erityisesti siinä vaiheessa, kun sen oikeastaan olisi pitänyt alkaa. Tällä kertaa tuntui siltä, että kaikki resurssit oli keskitetty alkuvuoteen ja moni niihin varmaan jo kyllästyi. Juhlapäivän jälkeen on ollut virkistävää, kun vastaava toitotus on kokonaan päättynyt ja ollaan taas siirrytty muistelemaan tyylikkäästi 100-vuotiasta Suomea. Itse juhlimme sitä kakkukahvein ja syöden hyvin eikä sen kummenpaa meillä tarvittu. Linnanjuhlia en katsonut tänäkään vuonna ja hyvin olen pärjännyt ilman kättelyjonoja ja näitä "mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?" -kysymyksiä jo monta vuotta. Itsenäisyys merkitsee mm. sitä, että linnanjuhlien alkaessa (tai niiden etkojen tai jatkojen) voin vapaasti sulkea television. Katselin mieluummin Apocalyptican Finlandian YouTubesta. Kaunis päivä, jonka jokainen voi juhlia omalla tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti