Niin, mistä tietää, että on syksy? Varma merkki on se, että olen tilannut useita uusia julisteita vaihdettavaksi kotini nykyisiin kehyksiin. Tällä kertaa ne on tulossa (taas) työhuoneeseen, mutta yhtään kehyksiä ei sentään mene uusiksi tänä vuonna. Syksy tuo mukanaan valtavasti ideoita ja vaihtamisen tarvetta; osa toteutuu, osa ei. Koen syksyn ihan oikeasti myös uudistumisen ja uudistamisen aikana, enkä kyllä vähättele sitäkään mitenkään, että mies on aina alkusyksystä poissa kotoa työn merkeissä runsaan parin viikon jakson. Siinä ajassa ehtii suunnitella kaikenlaista. Ja paljon.
Alun perin ajatukset kai karkasivat tällä kertaa marokkolaisten poufien myötä. Kesälomalla olin Pioneerifestivaaleilla ja siten Kouvolassa, jossa kävin kurkistelemassa
Marrakech-myymälän ikkunaa. Liike oli valitettavasti silloin kiinni, mutta olen kyllä löytänyt verkkosivut. Sen myötä olen alkanut haaveilla mustavalkoisesta poufista ja olenkin selaillut niitä jo pidempään useammalta sivustolta. Beaglen kaveriksi en sellaista uskaltaisi olohuoneeseen jättää, mutta työhuoneeseen sellaisen sopisi oikein hyvin. Ja kyllä sellainen varmaan on sinne tulossa, kunhan vain valitsen sopivan. Ja kauneimman.
Työhuoneen kautta päädyin sitten niihin uusiin julisteisiin. Julisteiden maailmahan on sellainen, että kun niistä innostuu, on vain ajan kysymys, että ne vaihtuvat. Siitäpä syystä Ikean kehykset ovat oikein mainioita, koska julisteet on tehty vaihdettaviksi. Vaihtokärpäsen jäljiltä pakkomielteinen selailu johtaa aina löytöihin ja tällä kertaa menee julisteista vaihtoon kolme ja
Ebayn sekä
Allpostersin kautta on Amerikasta ja Britanniassa tulossa taas elokuvajulisteita; ja oranssia.
Työhuoneen uudistamiseen päästyäni katselin työhuoneessa koiralta evakuoituja tavararöykkiöitä eli siis lähinnä koreja, joita ei nyt varmaankaan aivan lähitulevaisuudessa edelleenkään voi palauttaa olohuoneeseen. Huonekalujen jyrsimisinto on täysin lakannut, mutta korien kaltainen pientavara ei varmuudella ole vielä turvassa. Näin ollen ei auta muu kuin koittaa keksiä koreille uudet pysyvät paikat; mikä tarkoittaa karsimista. Kesälomalla hyvin sitä tehtiinkin ja saatiin mm. kodinhoitohuone raivattua erittäin hyvään kuntoon. Olen niin onnellisessa asemassa, että siskontyttöni muutti omaan kotiin, jonne pystyin kätevästi siirtämään omaa vanhaa omaisuuttani käyttöön. Hyvälle tavaralle löytyi siten uusi koti. Muuttojen (ja beaglen) myötä kaikelle vanhalle hyvälle tavaralle ei vaan itsellä ole enää käyttöä. Osa koreista lähti jo opiskelijaboksiin Lahteen ja paljon muuta hyväkuntoisista tavaraa, kuten vaihdettuja julistekehyksiä, Ergo Rapido -rikkaimuri, kynttilöitä, maljakoita, kaikenlaista sisustustavaraa jne. jne. Seuraavaksi kohteeksi on varmaan sitten vaan otettava työhuone kaappeineen. Sen verran kuitenkin kaiken kierrättämisen jälkeen innostuin kodintekstiilihankinnoista, kun Hobby Hallin kuvastossa huomasin Luhdan Aalto -pyyhkeissä ihanaisen uuden värin: karpalo. Sopivia kunnollisia kylpypyyhkeitä on ollut vaikea, jollei jopa mahdonta, löytää ja nämä Aalto-pyyhkeet ovat olleet ainakin keittiössä aivan loistavia. Nyt ajattelin näitä sitten kokeilla; Citymarketin mammuttimarkkinoilla ovat sopivasti tarjouksessakin, joten täytynee käydä hakemassa. Jos osoittautuvat hyviksi, lähtee loputkin Marimekon peltipyyhkeet välittömästi kiertoon.
Keväisten uudistusten myötä olohuoneesta on lähes kadonnut kaikki jyrsityt kulmat. Pieni matala lipasto siellä vielä on ja se taitaa olla seuraava kohde. Kyseessä on vaan niin hurjan hyvä lipasto, johon mahtuu cd-levyt ja lisäksi valtavasti muutakin tärkeää tavaraa. En oikein haluaisi luopua siitä, mutta jotain sille olisi tehtävä. Olohuoneeseen mahtuisi isompikin lipasto, mutta se saisi mielellään olla suhteellisen matala. Olen kovasti tykästynyt uuteen sohvapöytääni, jonka olen itse hankkinut Country-nimellä
Huonekalutukusta. Samaan sarjaan kuuluu monia muita todella kivoja huonekaluja ruokapöydästä vitriiniin sekä tv-tasoihin ja lipastoon. Nyt olenkin yllättäen huomannut, että samaa sarjaa myydään myös muualla kuten
Hobby Hallissa Kensington-nimellä ja useassa muussa verkkokaupassa Homestead-nimellä. Lisäksi samanmallisia mutta mäntyisiä harmaita kalusteita erilaisilla vetimillä oli ilmestynyt Furu-nimellä Hobby Halliin. Näistä kelpaisi mikä tahansa lipasto tai taso; kun olisivat vaan sopivan kokoisia. Mutta ei. Liian korkeita tai vääränlaiset säilytysratkaisut. Ja sitten taas on se tosi asia, että se vanha on vaan niin hyvä! Loistavan sopiva käyttötarkoituksessaan ja laatikoissa erittäin hyvät mekanismit. Ja sekään ei valitettavasti mahdu kunnostettuna meillä kotona muualle. Kerran näin netissä hienon idean Ikean koteloidusta hyllystä, jossa tavallinen hylly oli koteloitu kierrätyspuulevyillä. Olisikohan kyseessä ollut ihan vain Expedit tai nykyinen Kallax; ja oli kyllä uudistettuna hieno! Täytyy todella miettiä sitä ratkaisua ja käydä katsomassa puuliikkeissä millaista siinä voisi käyttää. Sohvapöydän kanssa ei kunnostaminen onnistunut valitettavasti mitenkään, mutta ehkäpä nyt tällä kertaa olisi parempi onni...
Seuraava ihailun kohde oli
Hobby Hallin kuvastossa ihanat punaiset nojatuolit, säilytyspenkit ja rahit. Samoja tuotteita on myynnissä myös petroolina ja beigenä. Ja samettia vielä! Mutta ei auta mikään, ei meille mitenkään vaan mahdu... Olohuoneesta on vielä siirrettävä vuoripalmukin työhuoneeseen, sillä beagle on alkanut osoittaa liikaa kiinnostuksen merkkejä siihen viime aikoina. Nyt kun kasvi on vielä hyvässä kunnossa, kannattaa siirto tehdä. Tämä tarkoittaa sitä, että työhuoneen viherosasto vaatii melkoista järjestelyä, sillä parvekkeelta on tulossa kohta myös kasveja talvisäilöön. Olen sitten miettinyt pääni puhki erilaisia huonekalujen vaihtojärjestyksiä, mutta sopivaa ratkaisua ei ole vielä löytynyt. Aloitetaan niistä julisteista ja korien uudelleen sijoittelusta. Ehkäpä sen jälkeen välähtää.
Ja sitten
Bemz otti valikoimiinsa rajoitetuksi ajaksi sametin! Sitä on tässä nyt sitten huokailtu, että pitäisikö hankkia vai ei. Halpahan se ei ole, mutta sametti on vaan niin i-ha-naa. Samettipäällisiä Ikean huonekaluihin on tarjolla yhdeksässä eri värissä, joista Cranberry (taas se karpalo) olisi aivan täydellinen. Koirankarvat taitaa sametissa kyllä erinomaisesti näkyä, mutta niinhän ne nytkin näkyvät. Ja pestäviähän nämäkin ovat, kuten kaikki muutkin Bemzin päälliset. Ainakin ne näytepalat voisi alkuun tilata ja miettiä sitten.
Ja mitähän seuraavaksi? Syksy on kyllä aika innostavaa aikaa; onneksi aina voi vaihtaa jotain pientä. Ja sitten on tuo luonnollinen kuluma = beagle. Luonnollisen kuluman kautta on tulevaisuudessa tarjolla myös olohuoneen lipaston lisäksi kaikenlaista muuta kunnostettavaa, kuten mm. ruokapöydän tuolien maalaaminen. Pelkkä maali saa usein ihmeitä aikaan ja mielellään muutenkin sitä tavaroita kunnostaa aina silloin kuin vaan mahdollista. Ja sitten sinne väliin joskus mahtuu joku pieni pouf. Ja ehkä vähän samettia.
Niin ja nyt myös
Lemmikkieläinpedeillä oli uusia vankkurimalleja, kuten ihana skottiruutu... Edellisessä mallissa on ihan aitoa luonnollista kulumaa kovasta käytöstä; ilman jyrsintää tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti