Tammikuu parvekkeella

Tammikuun on alkanut ja edennyt enemmän ja vähemmän kovassa pakkassäässä. Pakkasista en oikein välitä, mutta minkäs teet. Ei auta kuin kestää ja odottaa kevättä, onneksi kuitenkin tammikuussa jo mennään!

Se hyvä puoli pakkasista oli, että pääsin ulkoiluttamaan lankavarastoani. Se on jäänyt välistä parina talvena kokonaan, kun pakkasia ei oikeastaan ole edes tullut. Tänä vuonna ajattelin heti ryhdistäytyä ja roudasin langat ulos kahteen eri otteeseen. Viikon pakkaskäsittely näissä lämpötiloissa on varmasti aivan riittävää. Kerrallakin olisivat varmaan parvekkeelle mahtuneet, mutta halusin säilyttää siellä jonkinlaisen liikuttavuuden sekä ikkunoista esteettömän näkymän. Pakastaminen on hyvä tehdä aina silloin tällöin ihan vain noin varotoimena. Kerran sain koita lankoihini ja ne ovat varsin ikäviä ja hankalia vieraita; ja etenkin langoissa, joita ei voi pestä. Saunaa ja pakkastakaan ei heinäkuussa ollut tarjolla, joten kahden viikon kesälomamatka Helsingin yliopiston pakastinhuoneessa tuhosi koko jäljelle jääneen populaation. Pahimmat invaasiot kyllä hävitin samantien, mutta myrkytys ja pakastus olivat silti tarpeen. Koit tulivat ilmeisesti vanhan korin mukana ja ottivat siellä kodikseen villalangan. Sekoitalankoihin eivät koskeneet millään tavoin ja vastoin yleisiä luuloja, puuvilla-/akryylilangat olivat niistä myös erittäin kiinnostavia. Sen jälkeen olen säilyttänyt langat suljetuissa pusseissa ja pussit suljetuissa laatikoissa. Jos invaasio iskee, ovatpahan ainakin eristettyjä. Muovipusseissa ja laatikoissa vievät toki paljon enemmän tilaa, mutta rakkaiden lankojen kanssa kaikki keinot ovat sallittuja ja erityisen suotavia. Lisäksi pakastus vuosittain pitää nämä rasitteet kyllä poissa. Laatikkojen raahaaminen parvekkeelle on todella pieni vaiva siihen nähden mitä tuholaisten poistaminen on; netistä voi lukea niistä paljon tarinoita. Samaan syssyyn ulkoilutin myös villapitoiset viltit. Joitain hyötyä siis pakkasistakin!

Pakkaset iskivät niin rytinällä yhtäkkiä, että parvekkeen kasveista ei taida elossa enää olla mikään. Vaikka ihan juuri ennen ei niitä oltu kasteltukaan, niin multa on varmasti ollut kosteaa ja siten juuret yms. ovat jäätyneet. Muutenkin kylmeneminen pikkuhiljaa olisi ollut suotavampaa. Varmaan myös puutarhoissa lumenpuute kovilla pakkasilla oli todella huono juttu. Ulkonäkö on edelleen ihan ok, joten täytyy olla siihen tyytyväinen ja katsotaan tuloksia sitten keväällä.

Loppiaisen jälkeen siivottiin joulutavarat pois ja langat valtasivat sitten parvekkeen. Nyt nekin on taas sisätiloissa, joten ollaan päästy takaisin perustilaan. Kaunistahan siellä on nyt, kun valkoinen ympäristö korostaa kauniisti värejä entisestään! Ja päivät, ne onneksi pitenevät koko ajan ja kyllähän sen jo huomaa.

Viime vuonna poikani synttäreillä pystyttiin hyödyntämään parveketta plussasäällä jääkaappina. Tänä vuonna se onnistuu lähinnä tarvittaessa pakastimena. Niin ne vuodet vaihtelee. Onneksi pakastimesta on joskus muutakin hyötyä! Sääennusteissa on sellainen kummallisuus, että jokaisen kymmenen päivän ennusteen lopuksi sään pitäisi lauhtua vähintään lähes plussakeleiksi, mutta aina ne oikeasti katoavat johinkin. Ihana lämmin syksy oli luksusta, mutta aina se talvi tulee kuitenkin. Onneksi ollaan jo pitkällä tammikuuta ja kevät koittaa kohta ennen pitkää; paljon nopeammin kuin nyt vielä uskoisikaan!