torstai 9. lokakuuta 2014

Pumpkin Pie -viikonloppu

Vuoden ensimmäinen kurpitsapiirakkaviikonloppu oli oikeastaan viikko sitten, mutta niitä riittää vielä lisää tälle vuodelle. Näinä pimenevinä aikoina parasta kotiviikonloppuna on leipoa jotain hyvää ja vaan nauttia siitä, että kesän jälkeen saa taas olla sisällä ja kotona. Keväällä sitten herää taas se kaipuu ulos; mutta nautitaan nyt taas vaihteeksi tästä!

Uudet kurpitsat saavat vielä pari viikkoa olla koristeena ja tein tämän piirakan viimevuotisista pakastetuista kurpitsoista. Niin se piirakan teko käykin todella nopeasti! Ohjeena oli taas kerran vanha tuttu ja hyväksi koettu Arla Ingmanin ohje. Piirakka pääsi vähän pinnalta liikaa paistumaan, mutta se ei makua haitannut.




Viime viikonloppuna sain myös syntymäpäivä-/hääpäivälahjani eli toiveeni Iittalan Taika-sarjan tarjoilulautasen sinisenä. Ostin talvella itselleni vähän kuin lahjaksi työpaikan vaihtamisesta valkoisen version ja mietin sitä pitkään kumman näistä väreistä valitsisin. Päädyin silloin valkoiseen, joka on ehdottomasti väreiltään käytännöllisempi. Se on kaunis, mutta sininen on kyllä niiiiin kaunis. Suorastaan lumoava. Sininen on siis alkanut kiehtoa; mitä minulle oikein on tapahtumassa?


Luulin, että kurpitsapiirakka olisi joku beaglein juttu, mutta yllättäen piirakka ei herättänyt nykyisessä beaglessä sen kummempia intohimoja. Edellinen beagle oli aivan hulluna piirakkaan; tunnisti sen jo tuoksusta ja kävi aivan villinä! Muut leivonnaiset eivät kiehtoneet sen kummemmin (tai siis paljon kuten ruoka yleensä, mutta ei mielettömästi), mutta kurpitsapiirakka oli jotain aivan uskomatonta! Nykyinen kävi vähän nuuhkaisemassa, mutta ei yrittänyt edes haukata. Ei se mitään, jääpähän kaikki palat meille muille!


2 kommenttia:

  1. Mukavan näköiset lautaset, sininen on majesteellisen näköinen, tai salaperäinen...

    VastaaPoista