tiistai 23. syyskuuta 2014

Röykkiöelämää

Olen taas pakotettu röykkiöelämään. Olin jo ihan unohtanut mitä se on, mutta kyllähän se taas vahvasti mieleen palautunut. Ensin sitä piti kokeilla 14 vuotta sitten parin vuoden ajan edellisen beaglen pennun kanssa ja sitten oli tuo taaperoaika pojan kanssa vajaa kymmenen vuotta sitten. Tavallaan hyvin toisiaan muistuttavia aikoja, tuhot vaan vähän erilaisia mutta yhtä rasittavia. Helpoimmalla usein kuitenkin pääsee nostelemalla niitä tavaroita pois juuri niihin röykkiöihin, vaikka rasittavia nekin ovat. Johan tässä olikin rauhallista noin kuutisen vuotta ja sitten piti ottaa taas uusi beagle!

Tämä nykyinen beagle on toistaiseksi keskittynyt lähinnä jyrsimiseen. Hampaat kutisevat ja kaiketi se on vaan yksinkertaisesti myös hauskaa. Ihan innoissaan odottaa päivittäistä maitotölkki- tai pahvilaatikkolahjaansa ja se löytyy aina pieneksi pilkottuna kotiin tullessa. Hyvä niin, mieluummin ne kuin puiset huonekalut. Tai sohvan saumat. Edellinen beagle aiheutti valtavasti erilaisia tuhoja jyrsimällä, mutta myös erityisen paljon kuopimalla. Se kuopimisen raivo johtui eroahdistuksesta ja tällaisista tuhoista ollaan onneksi sentään toistaiseksi vältytty. Lisäksi edellisen beaglen tuhotyöt kohdistuivat eroahdistuksessa tyypilliseen tapaan eteiseen, mutta nykyinen etsii sopivan mielenkiintoisia jyrsimiskohteita muualta. Seuraavaksi täytyy kokeilla jotain koivuhalkoa tai keppejä, joissa riittää jyrsimistä. Luut kelpaavat kyllä, mutta lähinnä ilmeisesti iltaisin, kun niitä saa turvassa ja rauhassa syödä. Onneksi noita koirien herkkuja näyttää kaupoissa olevan melkoiset valikoimat, joten täytyy vaan kokeilla, mitkä niistä ovat meidän Oskulle parhaita.


Yksinäisiä päiviä varten tila on rajattu on mahdollisimman pieneksi. Meillä ei ole mahdollista sijoittaa koiraan yhteen huoneeseen, joten käytössä oleva tila voisi olla pienempikin, mutta näillä mennään. Kodinhoitohuone oli rajattava pyykkitelineellä suljetuksi tilaksi, kun kaveri otti sen pissapaikakseen. Eteisessä on sanomalehdet edelleen, mutta sen käytöstä on kaveri kokonaan luopunut syystä tai toisesta. Toisaalta ilman pissausvahinkoja ollaan nyt ihme kyllä menty ylipäänsä jo kohta kaksi viikkoa (kop, kop). Erityisen mukavaa on se, että ulkoiluväleihin on löytynyt sopiva yhteisymmärrys eli koira tietää ja luottaa pääsevänsä ulos säännöllisesti. Ikää on ensi viikolla vasta kuusi kuukautta, joten edistystä ei asiassa ole aiemmin juuri kannattanut odottaakaan.


Jyrsimisvahinkojen lisäksi kaveri tuntuu lääppivän joka paikan. Kaikki astianpesukoneet, uunit ja jääkaapit sekä sopivalla korkeudella olevat ikkunat on kuonomaalattu japanilaistyylisin kuvioin. Kun ne pyyhkii pois, kuviot ovat siinä hetken päästä uudelleen. Sen sijaa karvaa tuntuu irtoavan huomattavasti vähemmän kuin edeltäjästään, mutta se voi liittyä pentuvaiheeseen. Ei kannata toivoa liikoja; kolmivärisen koiran harmaata karvaa löytyy kyllä varmaan kohtapuolin ihan riittävästi. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti