tiistai 2. syyskuuta 2014

Beaglellistä elämää

Viisikuukautinen beaglepoika on kotiutunut meille hyvin. Samoille nukkumapaikoille on pikkuhiljaa suuntautunut kuin edeltäjänsäkin sekä usealle muulle, jotka eivät Topia koskaan kiinnostaneet. Unta kaveri vielä paljon tarvitseekin, sillä vauhtia yleensä piisaa niin, että kotioloissa ainoat selvät valokuvat saa otettua nukkuvasta beaglestä. Kovasti on yritetty kannustaa kaveria siihen, että päivisin olisi se hyvä aika lepäillä, mutta kyllä viikonloppuisinkin pitkät unet monta kertaa päivässä ovat tarpeen. Päivisin Osku on pärjännyt yksinään ihan kohtalaisen hyvin. Oikeaa arkea on vasta ollut niin lyhyen aikaa, että rutiinit vaativat vielä tietysti paljon totuttelua. Jotain pientä myllerrystä on kotona ollut odottamassa ja sitten on tietysti se sisäsiisteys, joka edelleen vaatii harjoittelua. Välillä sisäsiisteys näyttää jo erittäin lupaavalta ja sitten seuraavana päivänä alkaa uusi putki, joka ei sitä päivää lupaile ihan ensi viikolle tai sitä seuraavallekaan.


Jostain syystä tämä meidän snoopy tykkää nukkua kopin katolla. Välillä kyllä nukkuu jopa ihan siellä sisälläkin, mutta yleensä on heti rynttäämässä vankkurin ja kiipeämässä päälle nukkumaan. Beagleille tyypilliseen tyyliin kaikki pitää tehdä omalla tavallaan. Mutta menköön. Laumavietti ei Oskulla ole lähimainkaan yhtä vahva kuin edellisellä beaglellä. Tämä kaveri ei välttämättä ollenkaan nuku kopassaan sänkyni vieressä koko yönä vaan saattaa vedellä sikeitä milloin missäkin eri huoneessa yksinään. Ja tämä kaveri ei todellakaan kuorsaa! Topi kuorsasi aivan alusta alkaen ja viimeiset pari vuotta yöt olivat aivan mieletöntä kivenmurskausta. Yöt ovat siis ihanan rauhallisia!


Olin jo aivan unohtanut mitä elämä on pienen lapsen ja koiranpennun kanssa, kun kaikki mahdolliset lelut sekä kaikki kielletyt tavarat löytyvät lattialta aina kaksi minuuttia sen jälkeen, kun olet korjannut sen pois lattialta johonkin koriin tai milloin mihinkin. Nyt elämme taas röykkiöiden keskellä, kun yhtä sun toista on pitänyt nostaa uteliaalta ja jyrsivältä nelitassulta turvaan. Kaiken se repii ja kaiken se rikkoo. Koiranlelut kestävät aika hyvin, mutta muiden tavarat tietysti kiehtovat sekä rakastamani rottinki, johon on kiva kuluttaa kutisevia hampaita. Kaikki rakkaat korini ovat siis olleet vaaranvyöhykkeellä viime aikoina.


Enpä ollut koiran maitohampaitakaan koskaan kokenut, kun aiempi koira oli jo 7 kuukautta vanha meille tullessaan, mutta sama rumba on koiralla kuin lapsellakin. Paitsi että tämä ei kiukuttele kuukautta putkeen ja itke öisin. Pojalleni tuli kerran kuusi hammasta yhtä aikaa ja sehän oli melkoista elämää se. Tämä on kyllä ollut paljon helpompaa, vaikka hampaat vaihtuvat paljon tiiviimpään tahtiin ja uusi ihan kunnon kokoinen hammas voi olla tilalla jo suunnilleen seuraavana päivänä. Tänään huomasin kuinka kaksi erittäin isoa yläsivuhammasta olivat jo kasvaneet suuhun, vaikka edelliset eivät olleet lähteneet pois. Olen sitten niitä ottanut pois ja osa on lattialta löytynyt. Seuraavaksi on lähdössä pari poskihammasta alhaalta; heiluvat kovasti, mutta ei vielä riittävästi, jotta ne voisi sormin poistaa. Ruokahaluun ei hampaiden vaihtumisella ole ollut vaikutusta; paino oli kuukaudessa noussut kilon ja painoa on nyt jo 10,5 kg. On tämä aika jätti verrattuna edelliseen koiraan (joka sekin oli iso beagle), mutta urospennut kasvavat kuulemma nykyään todella nopeasti. Osku on korkea, mutta lihaksista huolimatta on kyllä vyötärörakenteeltaan aika hoikka poika.


Kyllähän elämä aika erilaista on koiranpennun kuin seniorikoiran kanssa. Pennut ovat tietysti ihania, mutta sen olen huomannut, että olen erittäin tykästynyt seniorikoiriin. Se rauhallisuus ja olemus on vaan sellaista mitä vuosien mittaan kukin voi kerätä. Mutta sitä työtä tehdään nyt. On ollut ihana huomata kuinka koira on kuukaudessa kotiutunut ja siitä on tullut meidän perheen oma koira. Nyt tullaan jo sohvalle viereen nukkumaan turvalliseen paikkaan ja odotellaan silityksiä. Lisäksi kun koiran luonne on tullut tutuksi, niin yhteiselo on kyllä todella mukavaa! Jännä nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan; Osku on pennuksi todella rauhallisen oloinen ja olen usein miettinyt onko se pysyvää vai onko tulossa vilkkaampia aikoja. Sama kähveltämisen halu kaikkiin pikkutavaroihin kyllä löytyy kuin edeltäjällään; mutta toistaiseksi ei ole vastaavaa kekseliäisyyttä esitetty kähveltämistaidoissa kuin edeltäjänsä. En edes jaksa aloittaa siitä, mistä kaikkialta vietyä tavaraa löytyi aikoinaan lattialta jyrsittynä...

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva tää sun blogi! Ajattelin linkittää myös omani. Oma blogini on sisustuspainotteinen lifestyleblogi, ja oon suunnittelemassa omaa sisustusmallistoo, josta kirjottelen sinne välillä. JA siellä on myös arvonta nyt käynnissä!

    http://bytiahenriikka.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Täytyy käydä lukemassa blogiasi; kiitokset vinkistä!

      Poista