Marraskuu parvekkeella

Niin se vaan meni se marraskuukin ja kovaa vauhtia olemme menossa jo joulukuussa. Marraskuun säät ainakin suosivat parvekkeen kasvien talvehtimista. Sää oli ihanan lämmin ja sopivasti kosteuttakin oli ilmassa, jotta ihan hirveästi ei kastelua tarvittu. Parvekkeen hoito on toki tähän aikaan vuodesta rajoittunut lähinnä viikonloppuihin, jolloin on ainoa aika, kun siellä mitään näkee tehdä. Mutta onhan ne viikonloput kuitenkin!

Joulukukista hankin muutaman hyasintin ilostuttamaan parvekkeelle. Tuoksu on ainakin huumaava näin lämpimillä säillä ja ehkä ehtivät vielä auetakin ennen kylmempiä säitä. Ja niin ihanan näköisiä ovat joka tapauksessa, että ei sillä aukeamisella ole mitään välikään! Sipulikukat ovat todella kauniita ihan sellaisenaan.

Lämpimät säät ovat myös suosineet marjakanervia ja syklaamia. Kylmällä säällä ne jäätävät pystyyn ja liian lämpimällä helposti kuivuvat; nyt ovat kuitenkin parhaassa mahdollisessa kunnossa. Näin loppusyksyn ilona ovatkin parhaimmillaan jo ihan väriensä puolesta. Pelargoniakaan ei ole vielä viety talvehtimaan, vaikka viiniköynnökset jo talvisäilöön lähtivätkin. Säät ovat vielä pysyneet kohtalaisina pelargonille ja vasta kun pakkasille siirrytään pidemmäksi aikaa, täytyy lähteä maalle talvilevolle. Joka tapauksessa jouluna taitaa olla siihen viimeistään sopiva aika.

Mansikoista täytyy sanoa, että ovat parvekekasveina ihan parhaimpia. Osassa on ihan ruska ja tuovat niitä värejä parvekkeelle. Osa niistä edelleen kukkii ja kaikki loput ovat ihan täysin vihreitä edelleen. Tuleva kevät on arvoitus, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen! Joka tapauksessa ovat ihania parvekekasveja myös talven ajan!

Samalla tavoin myös muratit ovat ihan parhaita parvekekasveja. Vaikka eivät kevättä näkisikään, muratit pysyvät vihreinä koko talven. Toivoa sopii, että osa viime talven yli selvinneistä olisi jo kasvattanut sellaiset juuret, että niillä elelisi myös tämän talven yli. Ja että se talvi suosisi taas tänäkin vuonna.

Ja taas syksystä siirrytään talveen. On lyhtyjen ja kynttilöiden aika sekä sen pimeyden, joka helmikuussa poistuu. Joka tapauksessa itse ainakin nautin siitä, että parvekkeella on kylmästä ja pimeästä huolimatta väriä. Parveke on osa kotia ja sen tulee näyttää kodilta myös talvella!

Amaryllis ja hyasintti sekä muut joulukuun ihanuudet

Pari viikkoa sitten hankin jo tämän vuoden joulukukat kotiini ilahduttamaan. Marraskuu meni niin kiireessä ja samoin tämä joulukuun alku, mutta nyt joulukuu ennen pyhiä pitäisi olla suhteellisen vapaa myös vapaa-ajalle. Jostain syystä syksy on aina minulla kovin kiireinen. Tilanne on sama joka vuosi, syyt vain vaihtuvat. Työn puolesta suurimmat kiireet syksyltä on nyt viime viikonlopun myötä ohitettu ja olen jo samassa hässäkässä ehtinyt hankkia kaikki joululahjat ja muut jouluhankinnat. Postilakko oli siinä vaikuttimena, sillä täällä Helsingissä ei ainakaan posti kulkenut viikkoon ja vaikutukset tuntuivat vielä viime tällä viikollakin. Hyvä, että sovinto syntyi ja siitä sai vielä vauhtia joulutohinoihin. Yleensä en pahemmin käy joulukuussa kaupoissa, mutta nyt lauantaina kävin ja hyvin kauppakeskukseen mahtui veronpalautuksista huolimatta. Pakettiautomaatit toki ovat täynnä ja itsekin odotan ensi viikolla kotiinkuljetusta; tämä on sitä nykyaikaa.

Kukkia on kuitenkin päästävä ihan livenä katselemaan. Hankin itselleni perinteiset hyasintit, tietenkin parvekkeelle, koska aiheuttavat valitettavan paljon allergiaa. Päädyin ihan niihin kaikkein voimakkaimpiin eli violetteihin, kun ei sillä mitään merkitystä parvekkeella ole. Lämpimät säätkin nyt suosivat, joten ehkä pääsevät jopa kunnolla avautumaan. Ainakin kaikkien aikojen joulukuun lämpöennätys on syntynyt eilen illalla, joten toivottavasti jatketaan samalla linjalla. Joululoma kun koittaa parin viikon kuluttua, toivon mukavia säitä Suomeen vapaiden viettoon, jotta ulkoilukin olisi mahdollista. Itselleni nykyiset säät ovat aivan täydelliset!

Sen verran ehti marraskuussa lunta ripotella hetkellisesti, että joulukorttikuvat ehdittiin ottaa. Muuta iloa siitä ei sen kummin joulukorteissakaan ole kuin että kuvat vähän kirkastuvat. Muilta osin on niin säkästä kiinni millaista säätä viikonloppuisin meille tarjotaan. Lyhyet ovat päivän hetket toimistotyössä käyvälle viikonloppuisinkin, mutta kohtahan se pimein aika on saavutettu. Tämä loppusyksy menee niin kiireessä joulumyyjäisten, työkiireiden ja nelosluokkalaisten tanssiaisten merkeissä, että eihän tässä edes pimeyttä huomaa. Toissapäivänä tuli myös koettuna elämäni ensimmäiset syksyn ylioppilasjuhlat, jotka voittavat kyllä mennen tullen keväiset juhlat. Pieni ja paljon tunnelmallisempi tilaisuus, jossa ylioppilaat olivat juhlan keskipiste oli jotain aivan ainutlaatuista. Itsekin olen kevään ylioppilaita ja toki se oli aivan ikimuistoista helteineen sekä tietysti erityisvuosi 1995, mutta ehdottomasti annan oman arvon sille tunnelmalle, joka on saavutettavissa joulukuun alussa, kun juhlittavia on vain ainoastaan ylioppilaat eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Itsenäisyyspäivän alusta on upea paikka tälle hienolle juhlalle. Tein myös paluun omaan vanhaan kouluuni, vaikka paikka oli toki eri, mutta sama koulu. Ajatella, 20,5 vuotta on kulunut jonnekin ihan tuosta vain. Puolet elämästäni.

Hankin kotiini myös taas pari amaryllistä, jotka vielä availevat kukkiaan. Sijoitin ne tällä kertaa keittiöön, jossa toivottavasti kukkivat pitkään. Mukavan pitkäikäisiä amaryllikset tuntuvat olevankin. Jossain kaupoissa olen nähnyt tulppaanejakin mainostettavan, mutta en ole niitä itse vielä nähnyt. Kohtahan se jo niidenkin aika koittaa, vaikka se ehkä enemmän kevättalven kukka onkin! Joka tapauksessa sipulikukkien aikaa kovasti tässä eletään kevääseen saakka. Ja siellähän me kohta olemme. Taas!

Kovasti mielisin jouluksi uusia orkideoita, mutta työhuoneen ikkuna on tällä hetkellä kovin täynnä. Talven myötä on varmaan tilaa taas kyllä tulossa, mutta tällä hetkellä sitä ei taida olla tarjota. Toivotaan, että nähdään joulukuussa paljon aurinkoakin, jotta kaikki kukkavanat ja nuput jatkavat kehitystään. Muuten sitten jatketaan taas keväällä siitä, mihin jäätiin. Kahden kuukauden päästä olemmekin valon suhteen jo aivan toisessa tilanteessa; sitkeät ja parhaat selviävät kevääseen. Muita paljon kasteltavia en hankikaan, koska vuodenvaihteessa ei aina välttämättä ehdi kovin tasaisia pätkiä viettääkään ja kastelu on erittäin haastavaa. Tämän vuoksi esim. joulutähdet eivät meillä kukoista, vaikka kauniita kukkia ovatkin. Sipulikasvit ja orkideat, siinä ovat meikäläisen joulukukat. Tulppaanit ja neilikat tulevat sitten joulun jälkeen; ja en malta niitä odottaa!

Apocalyptica - parasta Suomesta

Näinä Suomen apokalyptisina aikoina, jonka tunnelmia Suomeen tällä hetkellä koko ajan luodaan ihan omasta takaa, on erittäin hyvä muistaa ja huomata, että kyllä kyllä täällä osataan ja olla hyviä ihan oikeasti. Suomessa on omat juttunsa ja asiat tehdään omalla tavallaan ja hyvin silloin, kun osataan. Kun löytää oman juttunsa ja tietää mitä tekee, maailma on avoin. Otetaan nyt esimerkiksi tämä Apocalyptica. Oman tiensä kulkija, parasta Suomesta ja juuri sitä, mitä me kaikki suomalaiset haluamme olla. Erilaisia ja loistavia siinä mitä teemme alasta riippumatta, aavistus melankoliaa ja metallia. Suomalaisia ja silti niin uskomattoman kansainvälisiä.

Siis tuo sellohan on aivan uskomaton instrumentti. Ei ihme, että sitä käytetään valtavasti elokuvissa ja televiossa, uskomattoman monipuolinen tunteiden tulkki. Hyvä elokuva sellosta on Hilary and Jackie, jonka nähtyäni innostuin instrumentista kovasti ja aloin kiinnittää soittimeen paljon enemmän huomiota. Olen aina pitänyt Apocalypticasta; Metallican ja muiden bändien musiikin sovittaminen sellolle on mahtava idea ja toimii aivan loistavasti. Ja nämä kaverithan todella osaavat soittaa! Mutta ei siinä vielä kaikki, osaavat vielä tehdä omaa musiikkiakin ja menestyvät maailmalla. Ei varmasti ole ihan helppoa säveltää Apocalyptican musiikkia, joka toimii sellaisenaan sekä klassisena että rockina; kyllä se jumankauta osaamista vaatii! Apocalyptican tuotannostahan löytyy jokaiselle jotain rockista klassiseen, mielettömän kauniista soitosta aivan metalliin. Itse pidän aivan kaikesta, soundi on vaan kaikessa niin huikea. Sello on uskomaton instrumentti.

Olen tosiaan aina pitänyt Apocalypticasta, mutta ihan oikeasti olen sen löytänyt vasta tänä vuonna. Näin balettiesityksen Apocalyptican Heatin tahtiin ja olin myyty. Aloin sen jälkeen miettiä, että miksi ihmeessä en ole kuunnellut Apocalypticaa ja aloin sitä sitten kuunnella ja kuunnella. Ja kuunnella. Tämähän on jotain niin suomalaista kuin olla ja voi, Apocalypticaa ja balettia. Aivan täydellistä. Jotain niin erilaista jossain aivan oudossa ja vieraassa paikassa, joka onkin sellaisenaan aivan täydellinen yhdistelmä. Siksi me lähetämme Lordin Euroviisuihin ja siksi siellä esiintyy juuri Apocalyptica. Tällaisia me juuri olemme ja tällaisiksi meidät on tarkoitettu. Tee mitä osaat ja mihin uskot ja tyylillä.



Kaiken tämän syksyn kuuntelun perusteella Seventh Symphony on tällä hetkellä suurin suosikki, mutta pidän muustakin tuotannosta. Uusin levy Shadowmaker on aivan erinomainen. Lisäksi olen tyytyväinen siitä, että Apocalyptica ei ole hylännyt juuriaan ja Metallica kuuluu edelleen settilistaan. Menneisyyttä pitää vaalia, ei Metallicaa sellolla kukaan muukaan keksinyt ja sitä paitsi se vaan kuulostaa niin hienolta! Loppukesästä varasin sitten liput Shadowmaker-kiertueen Helsingin keikalle The Circukseen ja se oli viikko sitten. Turha varmaan mainita, että yhtään pääkaupunkiseuden tilaisuutta en jätä koskaan jatkossa paitsi.

Livenähän Apocalyptica on aivan huikea! Yleisö oli kaikenkattavaa ja joukossa huomattava määrä eri-ikäisiä naisia. Ja kaikki olivat saapuneet katsomaan juuri Apocalypticaa. Oikeasti on aika huikeaa pystyä tarjoamaan (itse tehtyä!) musiikkia, joka koskettaa merkittävästi tällaista skaalaa erilaisia ihmisiä. Suurin osa soitetusta musiikista on instrumentaaleja, mikä sekin kertoo jo jotain. Musiikin ja soittajien on oltava todella hyviä! Ja kyllähän nämä pojat osaavat soittaa! Ja hitto vieköön vielä esiintyäkin! Näkyvyys lavalle omalta osuudeltani oli tietysti pituudestani johtuen aika rajoittunut, mutta aina näin kuitenkin jotain. Soittoa olisi ollut mukava seurata enemmänkin, mutta soundi on vaan niin mahtava kaiken aikaa, että silläkin pärjää. Jos nämä sellistit Perttu, Eicca ja Paavo ovat mahtavia, niin kyllä on tuo rumpali Mikkokin. Aivan mahtava osa bändiä! Lisäksi Franky Perez hoitaa laulupuolen vallan mainiosti, mainio lisä bändiin!

Settilista on kiertueella aika sama eri paikoissa, mutta ei siinä mitään vikaakaan ole. Suomessa oman lisänsä toi Griegin In the Hall of the Mountain Kingin seassa soitettu Finlandia, joka varmaan jokaisen suomalaisen pitäisi kuulla. Kylläpä se oli hieno! Eikä edes mitään turhaan sentimentaalisuutta vaan se oli vaan niiiin hieno. Koko illan settilista oli vaan niin hieno ja Apocalyptican versio Seek and Destroystä soi päässä vielä aamullakin. Kyllähän Apocalyptica on livenä aivan uskomattoman hyvä eikä sitä kannata missata. Ja onhan Apocalyptican arvo myös kansainvälisesti tunnettu. Ei Metallicakaan heitä ihan turhaan kutsu esiintymään 30-vuotisjuhliinsa. On toki pakko todeta, että kyllähän tässä on aivan poikkeuksellisen lahjakkaista muusikoistakin kysymys. Mielenkiinnolla odotan Toppisen ja Kivilaakson säveltämää opperaa, joka näytetään kai Yle Teemallakin. Mutta kai se on vaan livenäkin nähtävä!

Mutta joka tapauksessa minne Apocalyptica Etelä-Suomessa menee, sinne menen minäkin. Ihana katsoa, kun suomalaiset osaavat ja ovat hyviä. Ei uskota tätä puppua, mitä meille oma hallituskin meille koko ajan tyrkyttää. Suomalaisuus ja suomalaisten tekemät asiat kiinnostavat ihan siinä missä kaikki muutkin. Kun on hyvä, sitä on vaan hyvä. Nyt ei perkele masennuta, ei!

Jimmy Pagen ja kavereiden jamit

Jos joskus olisi jossain tilaisuudessa halunnut olla mukana tai sitten edes kärpäsenä katossa, niin sellainen kyllä olisi ollut tämä. Toki olisin ehdottomasti halunnut olla katsomassa Led Zeppeliniä O2-areenalla vuonna 2007, mutta kyllä tämä viime torstaina pidetty EMP-museon Founders Award -varainhankinta- ja palkitsemistilaisuus Seattlessa olisi sekin ollut vähintäänkin ihan mukava. Se tietysti, että Jimmy Page palkitaan on aina mahtava juttu. Jimmy Page on Jimmy Page ja jokaisen palkinnon arvoinen. Ehdottoman upeaa on tietysti sekin, että herra itse saapuu lavalle soittamaan Rock n' Rollin, mutta ihan mukavaa esiintymiskaartia sekä lopuksi jammailuseuraa Pagelle oli tilaisuuteen saatu. Otetaan nyt aluksi vaikka tuo Out on The Tiles.

Mutta tosiaan, paikalla pääosin Led Zeppelin musiikkia sisältäen kuitenkin myös musiikkia Pagen soolouralta oli esittämässä joukkio, jossa mm. The Black Crowes, Alice in Chains, Soundgarden, Nirvana, Guns n' Roses, Screaming Trees, Cheap Trick oli hyvin edustettuna. Settilista oli melkoinen ja olisi mahtavaa nähdä nämä kaikki. Nykyään You Tubesta löytyy aivan kaikki, joten täytyy vielä hetki odotella, jotta jokaisesta saadaan näyte. Koonti kaikesta toki löytyy, jossa jokaisesta esityksestä on pieni pätkä kuunneltavissa:

Tässä tämä suhteellisen mielenkiintoinen settilista ja linkit videoihin. Ei ollenkaan hassumpaa:

Set List

[With Rich Robinson and John Hogg]
"Ten Years Gone"
"Custard Pie"
"Sick Again"
"Dazed and Confused"

[With Jerry Cantrell and William DuVall]
"When the Levee Breaks"
"Living Loving Maid (She's Just a Woman)"
"No Quarter"
"How Many More Times"

[With Kim Thayil and DuVall]
"Immigrant Song"
"Communication Breakdown"
"Four Sticks"

[With Thayil, Hogg and Krist Novoselic]
"Out on the Tiles"

[With Hogg and Rick Nielsen]
"Happenings Ten Years Time Ago"

[With Paul Rodgers and Brian Wheat]
"Satisfaction Guaranteed"
"Radioactive"

[With all of the above, Jimmy Page and Paul Allen]
"Rock and Roll"




Settilistasta olisi erityisesti kiinnostanut juuri When the Levee Breaks ja aivan erityisesti How Many More Times, mutta olihan tuossa monta muuta mielenkiintoista videota. Noita kahta odotan kyllä vielä todella innolla! Itse esitykset olivat Rolling Stonen lehden mukaan hyvällä tapaa epätäydellisiä virheineen päivineen, mutta Pagen sävellyksethän eivät ole sitä helpointa musiikkia soittaa tunnetuista riffeistä huolimatta. Joka tapauksessa olisin kyllä halunnut olla paikalla; joku toinen kerta sitten. Nyt jälleen kerran Jimmy Page on julkaissut tiedotteen tekevänsä uutta musiikkia vuonna 2016. En halua mitenkään lannistaa ketään, mutta aivan tämä sama tiedote eri vuodella varustettuna on julkaistu nyt kohta viimeiset kymmenen vuotta. Ehkä sitten tosiaan ensi vuonna! Uskon kyllä vasta kun näen, mutta toivottavasti lisää näitä palkintoja ja tribuutteja olisi ainakin luvassa.

Lisätietoja Jimmy Pagen tribuutti-illasta (EMP Founders Award 2015). 

Kymbidi - orkideoista kaunein

Huomasin kuun vaihteessa Stockmannin kanta-asiakaslehdestä, että tässä kuussa olisi kymbidejä kanta-asiakashintaan tarjolla. Kymbidi on suosikkiorkideani ja aivan mahdottoman kaunis sellainen! Niitä ei ole hirveästi myynnissä, joskaan ei se mikään varsinainen harvinaisuuskaan ole. Useammin siihen taitaa kyllä leikkokukkana törmätä kuin ruukussa. Kymbidi kukkii ihan mukavasti ja kestää leikkonakin pitkään, mutta ei toki ole perhosorkidean kaltainen kukkija. Kaikkein kaunein toki on ja siksi kaupoille oli päästävä!

Kymbidit ovat aika hintavia, perushinta on yleensä enemmän tai vähemmän 20 euroa kaikenkokoisista. Kerran muutama vuosi takaperin Lidlissä oli tarjouksessa n. 10 eurolla aivan valtavan kokoisia kymbidejä, joita kaiholla muistelen. Sellaisia ei ole sen koommin nähty eikä vastaavaa tarjoustakaan. Yleensä kauppojen kymbit ovat aika pieniä. Stockmannilla tarjouskymbit olivat kyllä ihan mukavan kokoisia (eivät todellakaan kyllä Lidlin luokkaa) ja harkitsin pitkään punaisen ja valkoisen välillä. Päädyin valkoiseen, koska olivat aika tavalla punaisia isompia; korkeampia ja paljon enemmän lehtiä. Valikoimakin oli ihan hyvä, kun vain taas kerran vaihtuneen kukkaosaston keskustan Stockmannilta löysi. Itiksestä en sitä löytänyt ollenkaan, mutta olisiko sitten ollut sekin siellä kellarissa Herkun kanssa, jos kukkaosasto sieltä vielä löytyy.

Pikkuhiljaa viikon mittaan ovat kukat auenneet ja tällainen vähän vihertävä kaunotar sieltä nupuista paljastui. Kaunis kuin mikä! Toivotaan nyt mahdollisimman pitkää kukintaa ja täytynee taas koittaa pitää kasvi sen jälkeen hengissä, vaikka kertaakaan uusi kukittaminen ei ole onnistunutkaan. Kylmäkäsittelyt ja muut kyllä tiedän, mutta koitetaan olla kastelua lukuun ottamatta hoitamatta muuten juuri mitenkään. Tuntuu toimivan kukkiin lähes parhaiten!

 

Törmäsin myöhemmin myös Plantagenissa kymbidiin ja sieltä niitä taitaa löytyä melko usein. Ne eivät olleet kovin suuria, mutta kymbi mikä kymbi. Täytyy myös kehua Stockmannin tarjousaikaa, joka sattui tänä vuonna osumaan sopiviin säihin. Yleensä aina orkideaviikkoja ja muita vietetään liian kylmään aikaan, jolloin kuljettamisen kanssa saa olla varovainen, jotta eivät vaan pääse matkalla paleltumaan. Viileästähän tämäkin tykkää, mutta nuppujen ja kukkien kanssa kylmyyttä en kyllä halua kokeilla! Toivottavasti viihtyy nyt pitkään ikkunallani!

Räsymattoriesa

Riesa mikä riesa. Minulle on nyt muodostunut ylitsepääsemätön este Nalle-langasta väriltään kanerva. Kaikki mitä olen siitä tehnyt, on toistaiseksi johtanut purkamiseen. Olen tehnyt siitä kahteen kertaan villatakin ja niitäkin tuli purettua tehdessä moneen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla siitä tuli monta kokoa liian suuri ja toisella kertaa en vain halunnut tehdä sitä valmiiksi kaiken epäonnen jälkeen. Ihmettelin koko ajan epätasaista jälkeä, mutta nyt tämän sukkaprojektin kautta olen ymmärtänyt, että Nalleen tarvitaan kolmosta pienemmät puikot. Purettuani villatakin ajattelin, että purkulangasta teen nopeasti parit raidalliset sukat ja sillä selvä. Ihan niin ei mennyt, nyt on menossa taas ties kuinka mones uusi aloitus.

Myös kanervan väri on sen verran haalea, että se on osoittautunut lisäksi aikamoiseksi haasteeksi. Onneksi se tämän syksyn uusi tumma kanerva on vahva ja kaunis väri, joten se taas kelpaa kaveriksi vaikka mihin. Ensimmäisenä yritin tämän vaaleamman kanervan kaveriksi uutta Taika-langan räsymattoa, mutta niiden värit eivät sopineet yhteen ollenkaan, joten oli pakko purkaa ja vaihtaa. Päädyin sitten Luontopolun kanervaan, jonka kanssa värit ovat ihan kohdallaan. Sitten tuli ne koko-ongelmat eli sukista oli tulossa valtavan kokoiset ja jälki oli epätasaista. Pakko oli taas purkaa ja hankkia pienemmät puikot. Taas uusi aloitus ja edelleen oli tulossa aivan liian suuret sukat; neulejälki sentään oli jo kohdallaan. Nyt sitten kokeillaan lasten koolla taas kerran alusta. Ilmeisesti muillakin on ollut vähän samaa ongelmaa Nallen kanssa eli puikot ja koot kannattaa valita sieltä pienemmästä päästä. Kuitenkin kaikki ohjeet on tarjolla lähes samoilla silmukkamäärillä eli jotain tulee tehtyä väärin. Yleensä käsiala on ollut pikemminkin kireä, mutta ehkä siitä eroon pääseminen on tuonut ongelmia näiden ohuempien lankojen kanssa. Ei auta kuin opetella neulomaan niiden kanssa; sen verran on tullut Nalleakin hamstrattua varastoon vuosien mittavalla keräystyöllä.

Yleensä olen sukat tehnyt niin, että varret ovat kokonaan joustinneuletta eli tämä ongelma ei ole aiemmin tullut esille. Nyt näiden pitkien sukkien kanssa ongelmaa on sitten todellakin ollut. Jaa-a, kuinkahan monta kertaa tätä jaksaa vielä purkaa ja kokeilla uudelleen. Ainakin lasten koko tuntui menevän jalkaan, joten jatketaan sillä. Ainakaan joululahjaksi ei tässä kohta ehdi mitään sukkia tehdä, jos purkutyöt jatkuvat. Yhden viltin sain jo valmiiksi ja katsotaan ehdinkö neulomaan vielä jotain muuta. Aikomuksia oli paljon, mutta todellisuus on toinen. Joulu tulee aina niin nopeasti.

Aapo ja veljesten uudet vaatteet

Lankalakko on pitänyt jollain tasolla, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että lankaa on tullut lisää. On sitä kyllä kulutettukin! Pääosin olen tehnyt muita käsityövälinehankintoja ja siinä sivussa on tullut hankittua pari kerää lankaa. Ihan kohtuullisesti kuitenkin vain eli vain muutamia keriä; harvinaisuuksia ja tarpeeseen tai näin ainakin itselleni uskottelen.

Olen nyt innostunut kovasti villasukista ja aloittanutkin räsymattosukat jo pariin kertaan (huonolla menestyksellä). Sukkien koko aiheuttaa ongelmia ja olen sitten joutunut hankkimaan taas kerran uusia pienempiä sukkapuikkoja. En ymmärrä sitäkään kuinka on mahdollista, että ne joutuu melkein joka kerta ostamaan. Säilytän kaikki puikot kuitenkin pääsääntöisesti samassa paikassa, mutta aina tuntuu puuttuvan se oikea koko. Nyt uskoisin, että minulta on pakko löytyä kaikki mahdolliset setit; sen verran useampaan kokoon tuli nyt satsattua. Muitakin sukkatarvikkeita on tullut hankittua kuten liukuestelateksia useassakin eri värissä. Valkoinen oli loppu, mutta enköhän nyt alkuun pääse mustalla, harmaalla, punaisella sekä oranssilla. Täytyy vielä miettiä sukanpohjiin sopivia kuvioita. Ja sitten on tietysti tullut ostettua sitä sukkalankaa!

Citymarketin hintarallissa muistaakseni oli tarjouksessa Seitsemän Veljestä Aapo-lankaa, joka oli aivan uusi tuttavuus. En ehtinyt sitä rallin aikaan käydä katsomassa, mutta törmäsin sitten myöhemmin Aapo-lankaan kaupassa. Hinta oli tarjouksen mukainen ja värinä aivan vastustamaton marjapuuroon taittuva violetti, jota oli muutama kerä sitten ostettava. Aapo tuntuu vähän karkeammalta kuin tavallinen Seitsemän veljestä, mutta muuten oikein mukava kampanjalanka!

Sukkapuikkosettejä päädyin tilaamaan Novitalta (= vaarallista), koska hintataso on aivan toista normikauppaan verrattuna. Yhden setin hain kaupasta ja totesin jälkeenpäin puikkokoon liian suureksi ja hinnan todella suolaiseksi. Samalla hinnalla Novitalta saa kahdet puikot ja ajattelin sitten hyödyntää tarjouksen ihan kunnolla ja useammalla puikkosetillä, kun klubilaisille tarjottiin vielä 20 prosentin alennus. Sukkaprojekteja suunnitellessa olen huomannut sellaisen kuriositeetin, ettei minulla ole ollenkaan mustaa lankaa! Sitä ei vaan ole tullut tarvittua, mutta tuleviin hommiin eli raitoihin tulen sitä kyllä tarvitsemaan ja hankin sitten pari kerää Nallea sekä 7 Veljestä. Muita hairahduksia ei syntynyt oranssia lankaa lukuun ottamatta, mutta kun sitä kerran oli tarjolla, niin olihan sitä pari kerää hamstrattava. Näissäpä 7 Veljestä -langoissa sitten olikin jo ne uudistetut vyötteet, jotka vaihtuvat lopullisesti ensi vuonna. Itse ainakin tykkäsin näistä kovasti, sopii tähän lankaan!

Seuraavaksi jatkan taas harjoituksia Nalle-langalla, josko sen sopivan koon vihdoin löytäisi. Tällä hetkellä tuntuu sopivan pienet puikot ovat löytyneet ja jälki on siistiä, mutta silti sukista tuntuu tulevan liian suuria. En ole aiemmin tätä ongelmaa tavallisten sukkien kanssa huomannut, mutta pitkät sukat tuntuu olevan se oikea ongelmien vyyhti. Niin ja taas se sama kanerva Nalle-lanka, joka on aina tähän asti muutenkin päätynyt vain purkuun. Kai siinä on vaan sitten joku kirous. Ei auta kuin kokeilla, eiköhän se sopiva koko löydy tai on vaihdettava Nalle-lanka toiseen väriin!