lauantai 28. marraskuuta 2015

Apocalyptica - parasta Suomesta

Näinä Suomen apokalyptisina aikoina, jonka tunnelmia Suomeen tällä hetkellä koko ajan luodaan ihan omasta takaa, on erittäin hyvä muistaa ja huomata, että kyllä kyllä täällä osataan ja olla hyviä ihan oikeasti. Suomessa on omat juttunsa ja asiat tehdään omalla tavallaan ja hyvin silloin, kun osataan. Kun löytää oman juttunsa ja tietää mitä tekee, maailma on avoin. Otetaan nyt esimerkiksi tämä Apocalyptica. Oman tiensä kulkija, parasta Suomesta ja juuri sitä, mitä me kaikki suomalaiset haluamme olla. Erilaisia ja loistavia siinä mitä teemme alasta riippumatta, aavistus melankoliaa ja metallia. Suomalaisia ja silti niin uskomattoman kansainvälisiä.



Siis tuo sellohan on aivan uskomaton instrumentti. Ei ihme, että sitä käytetään valtavasti elokuvissa ja televiossa, uskomattoman monipuolinen tunteiden tulkki. Hyvä elokuva sellosta on Hilary and Jackie, jonka nähtyäni innostuin instrumentista kovasti ja aloin kiinnittää soittimeen paljon enemmän huomiota. Olen aina pitänyt Apocalypticasta; Metallican ja muiden bändien musiikin sovittaminen sellolle on mahtava idea ja toimii aivan loistavasti. Ja nämä kaverithan todella osaavat soittaa! Mutta ei siinä vielä kaikki, osaavat vielä tehdä omaa musiikkiakin ja menestyvät maailmalla. Ei varmasti ole ihan helppoa säveltää Apocalyptican musiikkia, joka toimii sellaisenaan sekä klassisena että rockina; kyllä se jumankauta osaamista vaatii! Apocalyptican tuotannostahan löytyy jokaiselle jotain rockista klassiseen, mielettömän kauniista soitosta aivan metalliin. Itse pidän aivan kaikesta, soundi on vaan kaikessa niin huikea. Sello on uskomaton instrumentti.

Olen tosiaan aina pitänyt Apocalypticasta, mutta ihan oikeasti olen sen löytänyt vasta tänä vuonna. Näin balettiesityksen Apocalyptican Heatin tahtiin ja olin myyty. Aloin sen jälkeen miettiä, että miksi ihmeessä en ole kuunnellut Apocalypticaa ja aloin sitä sitten kuunnella ja kuunnella. Ja kuunnella. Tämähän on jotain niin suomalaista kuin olla ja voi, Apocalypticaa ja balettia. Aivan täydellistä. Jotain niin erilaista jossain aivan oudossa ja vieraassa paikassa, joka onkin sellaisenaan aivan täydellinen yhdistelmä. Siksi me lähetämme Lordin Euroviisuihin ja siksi siellä esiintyy juuri Apocalyptica. Tällaisia me juuri olemme ja tällaisiksi meidät on tarkoitettu. Tee mitä osaat ja mihin uskot ja tyylillä.



Kaiken tämän syksyn kuuntelun perusteella Seventh Symphony on tällä hetkellä suurin suosikki, mutta pidän muustakin tuotannosta. Uusin levy Shadowmaker on aivan erinomainen. Lisäksi olen tyytyväinen siitä, että Apocalyptica ei ole hylännyt juuriaan ja Metallica kuuluu edelleen settilistaan. Menneisyyttä pitää vaalia, ei Metallicaa sellolla kukaan muukaan keksinyt ja sitä paitsi se vaan kuulostaa niin hienolta! Loppukesästä varasin sitten liput Shadowmaker-kiertueen Helsingin keikalle The Circukseen ja se oli viikko sitten. Turha varmaan mainita, että yhtään pääkaupunkiseuden tilaisuutta en jätä koskaan jatkossa paitsi.



Livenähän Apocalyptica on aivan huikea! Yleisö oli kaikenkattavaa ja joukossa huomattava määrä eri-ikäisiä naisia. Ja kaikki olivat saapuneet katsomaan juuri Apocalypticaa. Oikeasti on aika huikeaa pystyä tarjoamaan (itse tehtyä!) musiikkia, joka koskettaa merkittävästi tällaista skaalaa erilaisia ihmisiä. Suurin osa soitetusta musiikista on instrumentaaleja, mikä sekin kertoo jo jotain. Musiikin ja soittajien on oltava todella hyviä! Ja kyllähän nämä pojat osaavat soittaa! Ja hitto vieköön vielä esiintyäkin! Näkyvyys lavalle omalta osuudeltani oli tietysti pituudestani johtuen aika rajoittunut, mutta aina näin kuitenkin jotain. Soittoa olisi ollut mukava seurata enemmänkin, mutta soundi on vaan niin mahtava kaiken aikaa, että silläkin pärjää. Jos nämä sellistit Perttu, Eicca ja Paavo ovat mahtavia, niin kyllä on tuo rumpali Mikkokin. Aivan mahtava osa bändiä! Lisäksi Franky Perez hoitaa laulupuolen vallan mainiosti, mainio lisä bändiin!

Settilista on kiertueella aika sama eri paikoissa, mutta ei siinä mitään vikaakaan ole. Suomessa oman lisänsä toi Griegin In the Hall of the Mountain Kingin seassa soitettu Finlandia, joka varmaan jokaisen suomalaisen pitäisi kuulla. Kylläpä se oli hieno! Eikä edes mitään turhaan sentimentaalisuutta vaan se oli vaan niiiin hieno. Koko illan settilista oli vaan niin hieno ja Apocalyptican versio Seek and Destroystä soi päässä vielä aamullakin. Kyllähän Apocalyptica on livenä aivan uskomattoman hyvä eikä sitä kannata missata. Ja onhan Apocalyptican arvo myös kansainvälisesti tunnettu. Ei Metallicakaan heitä ihan turhaan kutsu esiintymään 30-vuotisjuhliinsa. On toki pakko todeta, että kyllähän tässä on aivan poikkeuksellisen lahjakkaista muusikoistakin kysymys. Mielenkiinnolla odotan Toppisen ja Kivilaakson säveltämää opperaa, joka näytetään kai Yle Teemallakin. Mutta kai se on vaan livenäkin nähtävä!

Apocalyptica Setlist The Circus, Helsinki, Finland 2015


Mutta joka tapauksessa minne Apocalyptica Etelä-Suomessa menee, sinne menen minäkin. Ihana katsoa, kun suomalaiset osaavat ja ovat hyviä. Ei uskota tätä puppua, mitä meille oma hallituskin meille koko ajan tyrkyttää. Suomalaisuus ja suomalaisten tekemät asiat kiinnostavat ihan siinä missä kaikki muutkin. Kun on hyvä, sitä on vaan hyvä. Nyt ei perkele masennuta, ei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti