Aurinkoisia päiviä

Orkideafarmini nauttii aurinkoisista päivistä. Jos pakkasista haluaa hakea jotain hyvää, tämä on se toinen hyvä puoli lankojen pakastamisen lisäksi. Tänä vuonna ei orkideojen nuppujakaan ole pudonnut pimeimpään aikaan vanhaan tahtiin ja ylipäänsä kuolevien saldo näyttää aika pieneltä. Aurinkoinen syksy on myös tehnyt hyvää!

Marraskuussa ostettu kymbidi kukkii edelleen. Se teki jopa vielä kolmannen kukkavanan, joka siis jatkaa kukkimistaan. Kaksi muuta vain tiputtivat kukkansa kukittuaan ilmeisesti riittävästi. Kymbidi on ehdoton suosikkini kaikista orkideoista ja kukistakin; en kyllä keksi mitään kauniimpaa! Toivottavasti saan tämän vielä tulevaisuudessa kukkimaan uudelleen.

Myös viime vuonna jouluksi saatu ludisia on innostunut kukkimaan. Kukat ovat omanlaisensa, mutta tämähän on kovin luonnonkasvimainen muutenkin ja tyytyy kyllä todella vähään hoitoon. Aina muistaessani olemme sitä kyllä kastelleet, mutta lehtiä se on kovasti tehnyt ja kukatkin sopivasti keskitalvella. Yllättävän kiva tuttavuus!

Perhosistani olen saanut yllättävän monet tosiaan pitämään kukkansa pimeimmän talven yli. Muutama huonokuntoinen todennäköisesti tekee tilaa myöhemmin uusille hankinnoille, mutta on kumman palkitsevaa, kun on kasveja, jotka vuodesta toiseen jaksavat tyytyväisenä kukkia. Ja ihan kunnollisilla kukilla! Kevään myötä kukkavanat ja kukat lisääntyvät kyllä, mutta tämä vuosi on ollut näille erityisen suosiollinen. Olen myös todella vähän lannoittanut niitä tänä vuonna ja silti kukkivat. Hoitaminen on näiden kanssa vähän niin ja näin; ei liikaa eikä liian vähän! Ehkä ne tykkäävät Apocalypticasta, jota olen kuunnellut tänä talvena paljon?

How to Get Away With Murder

Katselin joulun ja välipäivien tienoilla Viaplayltä odottamani How to Get Away With Murder -sarjan. Totta puhuen, odotin sen kyllä olevan parempi ja enemmän tosissaan tehty. Mitään huumoria ei sarjassa viljellä, joten vähemmän tosissaan tehdyt asiat ovat siten valitettavasti tahattomia. Ensimmäisellä kaudella oli 15 jaksoa ja siinä kymmenennen ja kolmannentoista jakson välimailla olin jo aika vahvasti sitä mieltä, että toista ei kautta ei välttämättä tarvitse nähdä. Viimeiset jaksot kuitenkin olivat sen verran yllätyksellisiä eikä tapauskaan selvinnyt, joten kai se toinenkin kausi on katsottava, kun se mahdolliseksi tulee.



Sarja voisi olla paljon parempikin Viola Davisin ympärillä. Muut päähenkilöt ovat aika pinnallisia ja sarjan kovin CSI-mainen olemus ja leikkaus ehdottomasti häiritsee ja vie uskottavuutta. Toki on selvää, että sarjalla myös tavoitellaan siten nuorempaa katsojakuntaa. Lisäksi sarja sisältää valtavasti erittäin epäuskottavia rakenteita, mutta toisaalta ei tämä ole niin ennakoitavissa kuin moni muu vastaavanlainen sarja. Päähenkilö Annalise Keating on puolustusasianajaja, joka opettaa myös yliopistossa. Parhaiten menestyneet oppilaat pääsevät hänelle töihin opiskelun lomassa ja kärkeä pitävä saa jopa pokaalin (heh). Työskentely opintojen lomassa kuulostaa ihan tavalliselta, mutta kun näkee ne caset, joiden parissa opiskelijat työskentelevät, on uskottavuus aika kaukana. Kampuksella murhataan opiskelijatyttö ja Keatingin aviomies lienee asiaan jotenkin sekaantunut. Tätä sitten tutkitaan koko kauden ajan jaksokohtaisten rikostapausten lomassa vähän Damages-tyyliin väläyksinä enneisyyden kautta, paitsi Damages oli toteutettu äärimmäisen paljon paremmin ja Damages on hirveän paljon parempi sarja. Mutta ei tämäkään nyt aivan onneton ole. Jos kaudessa olisi ollut muutama jakso vähemmän ja asiat tiivistetty harvempaan jaksoon, tulos olisi voinut olla aivan toinen ja kaikenlainen turha asioiden jahkailu olisi jäänyt vähemmälle.



Joka tapauksessa kuitenkin odotan nyt toista kautta mielenkiinnolla. Toinen kausi voi olla ihan eri luokkaa, kun hahmot ovat jo tuttuja. Viola Davis on sarjassa ihan omaa luokkaansa. Samoin Billy Brown (Nate Lahey) on todella hyvä ja tekee hahmostaan aidon. Moni muu sen sijaan tekee suorastaan aika heikkoja roolisuorituksia; tosin kyllä osa nuoristakin on rooleissaan ihan hyviä. Jaksokohtaiset rikostapaukset ovat kovin pinnallisia, mutta tarinan pääjuoni on kyllä ihan toimiva ja tekee sarjasta katsomisen arvoisen. Viola Davis on kuitenkin niin hyvä näyttelijä, että hänen ja vaikka Billy Brownin ympärille olisi voinut koota paljon, paljon vahvemmankin sarjan.

Alennusmyynnit ja euron tarjoukset

Lankojen alennusmyynneistä ja euron tarjouksista seuraa romahdus. Vaikka näillä hinnoilla ei rahaa paljon kulukaan, niin esim. 20 eurolla saa todella paljon lankaa. Ja kun kyseessä on vielä jo kauan sitten valikoimista poistuneet langat, se tietää menoa. Kaikki harvinainen ja loppuunmyyty (tai lähes loppuunmyyty) johdattavat turmioon. Ja niinhän siinä kävi, kun vielä olen vähän ollut muutenkin etsimässä näitä nauha- ja röyhelölankoja. Novitan vanhan varaston tyhjennys oli kovin turmiollinen. Lankalakko alkaa taas nollasta ja kun nyt turmion tiellä ollaan, voin rehellisesti myöntää etsiväni vielä kahta kerää poistuvaa sini-turkoosia Nallen Taika-lankaa.

Sukkaprojekteihin olen vähän kaipaillut koristeeksi nauha- ja röyhelölankoja. Niitä sitten myytiin Novitan varastosta euron hintaan ja niitä tuli sitten hankittua Frillaa, Pampulaa ja Sammalta muutama kerä erilaisissa väreissä. Kävi vielä niin hyvin, että värejä löytyi kaikista suosikeistani. Näistä euron tarjouksista on minun mahdoton kieltäytyä, jos millään lailla osuvat tarpeeseen. Alennusmyynneissä en ole itse liikkeissä muuten käynyt; kovat pakkaset ovat sen myös hyvin estäneet. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin käydä sen verran vilkaisemassa miltä uudet kevään langat näyttävät, kun ilmeisesti ovat laajemmalti saapuneet kauppoihin. Poistuvista tosiaan havahduin yhteen Nalle-lankaan sekä mahdollisesti 7 Veljestä Viidakon maastokuvioiseen lankaan; siihen olisi yksi idea, jota olisi kiva kokeilla. Muita onkin sitten varastoitu ihan riittävästi! Toki olen innostunut ajatuksesta hopeisesta röyhelölangasta, mutta sellaista ei taida olla olemassakaan... Onneksi.

Mielenkiinnolla odotan uusia lankoja kaupoissa. Usein monet kuvissa ei niin innostavat langat ovat osoittautuneet erittäin mielenkiintoisiksi; nyt toivottavasti ei! Lähinnä odotan mielenkiinnolla Novita Gardenia sekä toki muita raitalankoja; kaikkea värejä en toki ole hankkimassakaan. Muilta osin alennusmyynnit ovat myös menneet aika maltillisesti. Perinteisiin peltipurkkeihin toki sorruin taas, kun näin ihania Kellogg's-purkkeja Anttilassa. Nämä löysivät kyllä keittiössä heti tehtävänsä ja käyttöön ovatkin toki suunnattu. Tony Tiikeri on vaan niin vastustamaton! Ja ne langat; aina löytyy joku, joka on pakko saada!

Tammikuu parvekkeella

Tammikuun on alkanut ja edennyt enemmän ja vähemmän kovassa pakkassäässä. Pakkasista en oikein välitä, mutta minkäs teet. Ei auta kuin kestää ja odottaa kevättä, onneksi kuitenkin tammikuussa jo mennään!

Se hyvä puoli pakkasista oli, että pääsin ulkoiluttamaan lankavarastoani. Se on jäänyt välistä parina talvena kokonaan, kun pakkasia ei oikeastaan ole edes tullut. Tänä vuonna ajattelin heti ryhdistäytyä ja roudasin langat ulos kahteen eri otteeseen. Viikon pakkaskäsittely näissä lämpötiloissa on varmasti aivan riittävää. Kerrallakin olisivat varmaan parvekkeelle mahtuneet, mutta halusin säilyttää siellä jonkinlaisen liikuttavuuden sekä ikkunoista esteettömän näkymän. Pakastaminen on hyvä tehdä aina silloin tällöin ihan vain noin varotoimena. Kerran sain koita lankoihini ja ne ovat varsin ikäviä ja hankalia vieraita; ja etenkin langoissa, joita ei voi pestä. Saunaa ja pakkastakaan ei heinäkuussa ollut tarjolla, joten kahden viikon kesälomamatka Helsingin yliopiston pakastinhuoneessa tuhosi koko jäljelle jääneen populaation. Pahimmat invaasiot kyllä hävitin samantien, mutta myrkytys ja pakastus olivat silti tarpeen. Koit tulivat ilmeisesti vanhan korin mukana ja ottivat siellä kodikseen villalangan. Sekoitalankoihin eivät koskeneet millään tavoin ja vastoin yleisiä luuloja, puuvilla-/akryylilangat olivat niistä myös erittäin kiinnostavia. Sen jälkeen olen säilyttänyt langat suljetuissa pusseissa ja pussit suljetuissa laatikoissa. Jos invaasio iskee, ovatpahan ainakin eristettyjä. Muovipusseissa ja laatikoissa vievät toki paljon enemmän tilaa, mutta rakkaiden lankojen kanssa kaikki keinot ovat sallittuja ja erityisen suotavia. Lisäksi pakastus vuosittain pitää nämä rasitteet kyllä poissa. Laatikkojen raahaaminen parvekkeelle on todella pieni vaiva siihen nähden mitä tuholaisten poistaminen on; netistä voi lukea niistä paljon tarinoita. Samaan syssyyn ulkoilutin myös villapitoiset viltit. Joitain hyötyä siis pakkasistakin!

Pakkaset iskivät niin rytinällä yhtäkkiä, että parvekkeen kasveista ei taida elossa enää olla mikään. Vaikka ihan juuri ennen ei niitä oltu kasteltukaan, niin multa on varmasti ollut kosteaa ja siten juuret yms. ovat jäätyneet. Muutenkin kylmeneminen pikkuhiljaa olisi ollut suotavampaa. Varmaan myös puutarhoissa lumenpuute kovilla pakkasilla oli todella huono juttu. Ulkonäkö on edelleen ihan ok, joten täytyy olla siihen tyytyväinen ja katsotaan tuloksia sitten keväällä.

Loppiaisen jälkeen siivottiin joulutavarat pois ja langat valtasivat sitten parvekkeen. Nyt nekin on taas sisätiloissa, joten ollaan päästy takaisin perustilaan. Kaunistahan siellä on nyt, kun valkoinen ympäristö korostaa kauniisti värejä entisestään! Ja päivät, ne onneksi pitenevät koko ajan ja kyllähän sen jo huomaa.

Viime vuonna poikani synttäreillä pystyttiin hyödyntämään parveketta plussasäällä jääkaappina. Tänä vuonna se onnistuu lähinnä tarvittaessa pakastimena. Niin ne vuodet vaihtelee. Onneksi pakastimesta on joskus muutakin hyötyä! Sääennusteissa on sellainen kummallisuus, että jokaisen kymmenen päivän ennusteen lopuksi sään pitäisi lauhtua vähintään lähes plussakeleiksi, mutta aina ne oikeasti katoavat johinkin. Ihana lämmin syksy oli luksusta, mutta aina se talvi tulee kuitenkin. Onneksi ollaan jo pitkällä tammikuuta ja kevät koittaa kohta ennen pitkää; paljon nopeammin kuin nyt vielä uskoisikaan!

Lankajuttuja

Lankapuolelle kuuluu räsymattoilua. Sain vihdoinkin pitkävartisten sukkien koon kohdalleen ja 2,5 mm:n puikoilla pitää näköjään tehdä sukat lastenkoossa Nalle-langasta, jotta niistä tulee sopivan napakat. Samalla tiellä olen ollut nyt pidempään ja teen vähän harjoituskappaleita, jotta voin kokeilla liukuestelatekseja sekä nauhakoristeita. Suurin motivaattori on kuitenkin se, että haluan vihdoin käyttää pois kanervaiset purkulangat ja voi että, kyllä sitä piisaa.

Muutama pari on jo valmistunut, mutta aivan kaikki viimeistelytyöt höyrytyksineen ja silmukoiden tasoituksineen kaikista vielä puuttuu eikä niitä liukuesteitäkään ole vielä kokeiltu. Mutta joka tapauksessa, lähes valmiita sukkia on jo olemassa. Ja purkulankaa kyllä piisaa vielä useampaankin pariin. Se ei taida ikinä loppua, mikä on varmaan seuraava vaihe kyseisen langan epäonnisessa saagassa. Värikin on aika hankalasti yhdisteltävissä, mutta muutamalla raitalangalla siitä on saanut ihan kivoja versioita. Yksivärisen langan kanssa raidoitusta täytynee vielä myös kokeilla ja kyllähän tuota lankaa sellaiseenkin pariin on varmasti ihan tarpeeksi; enemmän kuin tarpeeksi.

Tuleviin sukkien nauhakokeiluihin sai myös joululahjaksi mukavan harjoitussetin. Rehellisyyden nimissä sain toki itse toivoa suoraan, mitä haluan ja röyhelölankaa toivoin sitten kovasti. Mustaa, valkoista sekä violetti-kirjavaa Novitan Frillaa sekä Gründl Papillon Bicolore -röyhelölankaa löytyi poistomyynnistä Lankatalosta. Papillon Bicolore oli aivan ihanaa jo sellaisenaankin ilman neulottuja röyhelöitä. Röyhelöharjoituksiakin voisi vähitellen alkaa vääntää, jos niitä huiveja yms. jossain vaiheessa on todella tarkoitus tehdä. Täytyy varmaan alkaa ihan oikeasti tehdä neulehommiin työlistaa, kun järjestys ei muuten pysy yllä mitenkään. Järjestys elää niin hetkessä!

Harjoitustyöt siten jatkuvat ja tuleepahan ainakin jokaista vaihetta kokeiltua ihan kunnolla. Ja onpahan sukissakin huomattavissa kuinka jokainen pari on edellistä parempi. Hyvä jälki vaatii kyllä aina harjoittelua, vaikka ihan hyvin pidettäviä myös ne jokaisen ensikokeilut ovat. Itse olen pitänyt pitkään taukoa sukista ja kyllä sekin taito kaipaa vetreyttämistä. Ainakin nämä valmistuvat nopeasti, kun sukkapari on valmiina noin viikossa, vaikka päivät meneekin jo taas töissä. Lisäksi on tullut myös kaiveltua loputtomia lankavarastoja mitä kaikkea yhdisteltävää sieltä löytyisikään ja otettua käyttöön lankoja, joita ei ole vuosikausiin raaskinut käyttää. Ehdottoman positiivinen asia tähän uuteen vuoteen!

Kevään ensimmäiset

Oi joi, valkoisen maan myötä ja toki muutenkin päivät ovat jo selvästi pidentyneet. Tässä vaiheessa vuotta sen jo yleensä huomaa. Jos valonkaipuu on suuri, niin on myös värien; siksipä kai tulppaanit ovat olemassa! Sain tuliaisiksi myös ihania värikkäitä krysanteemeja sekä neilikoita; sanoisinko, että Purple Haze!

Talvisin todellakin rakastan tulppaaneja. Värejä on kaikkiin makuihin ja värit ovat niiiin ihania, voimakkaita, mutta tavallaan myös jotenkin kylmän huurteisia. Ja mikä mahtavinta, suurin osa (vaiko peräti lähes kaikki?)  tulppaaneista on kotimaisia ja kyllä niitä ostetaankin. Eikä suotta, onko oikeasti mitään ihanampaa talven keskellä, kun tulppaanit! Tämän kevään ensimmäisen settini sain ihan ruokakaupasta ja sinnehän ne kukat kuuluvatkin. Onneksi tämä trendi on saapunut Suomeenkin, että kukat saa sieltä, missä muutenkin asioi. Väriä talven keskelle!

Sain tuliaiskimpuksi todellakin kukkia, jotka ovat rakastamaani sävyä eli suorastaan siis Purple Haze! En edes tiennyt violetteja neilikoita olevan olemassa; näitähän pitäisi löytää lisää. Ja fuksiat krysanteemit ovat kyllä aivan huikeita. Kyllä ne anopit näköjään osaavat valita oikeat kukat; ja kukathan tekevät onnelliseksi!

Lempisävyissäni violetissa ja punaisessa siis startataan uuteen vuoteen. Jos talvessa jotain hyvää on, se on tulppaanit ja valkoista vasten kirkastuvat värit. Väreistä saa voimaa ja niillä on hyvä jatkaa. Vaikka olen ehdottomasti syksyihmisiä ja syksyn värit sytyttävät eniten, näistä väreista saa eniten virtaa!

Kevään avaus Pentikiltä

Kun lomat ja juhlakausi on vietetty ja mielessä on vain töihin palaaminen ja muuta kurjaa (tai ei töihin palaaminen oikeasti edes ole niin kurjaa, mutta lomailusta luopuminen on aina vaan niin vaikeaa), toivoisi uutisiin ja mainoksiin piristäviä sekä tulevaisuuteen katsovia juttuja. Todellisuus on kuitenkin toinen. Uutisista on tänä päivänä oikeastaan aika turha mitään positiivista odotella ja kaikkien kiinnostavien tahojen mainos- ja viestintärintamalla on ollut joulun jälkeen erittäin hiljaista joitakin alennusmyyntitiedotuksia lukuun ottamatta. Ja niitä alennusmyyntejähän on tiedossa vielä melkein tammikuun loppuun, vaikka myytävääkään ei oikein ole. Kevät voisi tammikuussa alkaa vähän aiemmin tai sitten välikaudelle olisi tarvetta, kun tässä vaiheessa vuotta jää helposti jäljelle vain tammikuun kylmyys ja pimeys (vaikka päivät ovat jo selvästi pidentyneet!). Sentään Pentik suuntaa kevääseen ja kevään kuvasto oli nettisivuille ilmestynyt. Ja kyllähän uusi vuosi näillä uusilla kuvilla mukavasti lähtee käyntiin!

Akvarelliteema Pentikillä jatkuu ja uutena keramiikka- ja tekstiilisarjana ilmestyy Pentikin 45-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Usva. Sarja on mielestäni todella kivannäköinen ja kuvio näyttää kauniilta sekä sopivan yksinkertaiselta. Lisäksi kuvio on kaunis sekä keramiikassa että tekstiileissä.

Kesäuutuus on myös Kasvio-tekstiilisarja, jota on tarjolla neljässä eri värissä: pinkki, sininen, vihreä ja mustavalkoinen. Tämäkin näyttää oikein hienolta ja erityisesti pinkki on todella kiva!

Toinen kesätekstiilisarja on myös Lupiini, jota sitäkin on tarjolla hauskoissa väreissä: vihreänä ja violettina. Myös kaunis Hortensia-sarja tekee paluun tekstiilinä ja siinäkin uusina väreinä vihreä ja pinkki. Kauniista tekstiileistä ei ainakaan ole tänä vuonna pulaa!

Myös lastenmallisto uudistuu ja uudessa sarjassa seikkailee Sepi-sammakko. Olen ihan samaa mieltä kuin Pentik siitä, että lapsille kaivataan reippaampia juttuja! Pastellien sijaan lapsille todellakin on olla kivoja ja värikkäitä kuoseja. Sitä paitsi Sepi-sammakko on todella söpö!

Juhlavuoden kunniaksi myös Halla tekee paluun ja myyntiin tulee mukista valkoinen versio. Minulla on astiastona juuri Halla ja jännä nähdä tuo valkoinen versio. Juuri mukeja minulla on riittävästi, joten täytynee mukit skipata, mutta koivualunen kiinnostaa kyllä! Joka tapauksessa on hienoa, että juhlavuoden kunniaksi myös Hallaa taas saa!

Kauniita kuoseja siis ainakin tänä vuonna riittää! Ensimmäiset kevään uutuudet ovatkin jo varmaan kaupoissa, sillä Pentikissä ei tunnetusti pitkään alennustavaroita ole myynnissä. Nyt sitten vaan odotellaan kevään uutuuksia mm. Arabialta ja Iittalalta. Ainakin useita aivan ihania muumimukeja on tänä vuonna tulossa!

Kuvat: Pentik