Peikonlehtiä ja pistokkaita

Peikonlehtien pistokasprojektit ovat osoittautuneet erittäin onnistuneiksi. Viime kevään pistokkaat kasvoivat kesän aikana erinomaiseen istutuskuntoon ja heinäkuun lopussa ne jo istutettiinkin. Ne juurtuivat erittäin hyvin ja uusia lehtiäkin ilmestyi syksyllä. Nyt pistokkaat ovat jo muuttaneet uuteen kotiin ja keväällä varmaan täytyy kokeilla istutuksia uudelleen.

Jättipeikonlehdistä saa komeita pistokkaita, mutta niin myös pienilehtisistä versioista. Ne kasvavat myös erinomaisesti ja meillä jopa vähän liian hyvin. Ne rönsyilevät helposti ja alkavat kiinnittyä seinään. Vuosi sitten syksyllä leikkasimme pahasti ylikasvaneen peikonlehden aivan lyhyeksi ja siihen ei tainnut jäädä lehteäkään. Muistelin, että olisin valokuvannut kasvia silloin, mutta en valitettavasti löytänyt kuva-aineistoa. Ajattelin silloin, että katsotaan selviääkö se leikkauksesta ja niin vain ensimmäiset lehdet alkoivat alkutalvesta ilmestyä. Nyt kasvi on aika toisenlainen ja palannut entisiin mittoihinsa. Tällä kertaa leikkaan sitä jo valmiiksi säännöllisesti.

Peikonlehdillä on tapana romahtaa joka suuntaan ja kääntyä helposti valoa kohti. Niitä saa sitten sitoa ja ne kaipaavatkin tukikeppejä hyvin helposti. Siirsimme yhden peikonlehdistä eteiseen, johon ei luonnonvaloa varsinkaan talvella ole lainkaan tarjolla. Kasvin yläpuolelle kiinnitimme kasvivalon ja johan on peikonlehti ryhdistynyt. Kasvi on noussut aivan pystyyn ja siitä on tullut todella komea. Täytyy muistaa näiden pistokkaidenkin kanssa käännellä niitä säännöllisesti, jotta pysyvät pystylinjaisina. Pimeällä suuntaavaa heti valoa kohti ja muuttuvat lähinnä pensaiksi. Hyvä kasvuhan on peikonlehdillä taattu, jos vain valoa on tarjolla jonkin verran. Toki mitä aurinkoisempaa, sitä parempi!