Syyskuu parvekkeella

Syyskuu sekä lokakuu vilahtivat jo ohi, mutta toki vielä sopii kauniita ja lämpimiä syyskuun päiviä muistella. Näin marraskuussa kun kaikki on muuttunut jo värittömäksi, syyskuun värikkyyttä on kiva katsella!

Tämän vuoden syyskuu oli niin lämmin, että Välimeren kasveja pystyi pitämään koko syyskuun parvekkeella. Ihmeköynnökset on yleensä hyvä siirtää ajoissa sisätiloihin, mutta tänä vuonna niiden kanssa ei ollut kiire. Viikunat muuttivat syyskuussa sisälle parvekelasien pesun yhteydessä. Ne ovat kasvaneet niin hankalan mallisiksi, että niitä ei kovin usein viitsi siirrellä. Ensi keväänä on ehdottoman tärkeää leikata niitä mukavampaan muotoon.

Karhunvatukoita emme kyllä tänä kesänä saaneet, mutta toivotaan, että aikanaan talvisäilössä karhunvatukat selviävät talven yli. Mansikkasato oli myös vähäinen, mutta mansikka on kiva kasvi ihan vihreänäkin koko vuoden. Se on samalla tavoin ikivihreä kuin murattikin ja muratithan ovat oikeastaan parhaimmillaan syyskuussa.

Syysistutuksissa yritin taas yhdistellä kasveja niin, että aiemmin kuolevat kasvit voi joko korvata tai niiden puuttumista ei huomaa. Valitettavasti syyskasvit eivät ole ikuisia, mutta kyllä monet niistäkin kestävät pitkään. Väriloiston kun saisikin kestämään koko talven! Ja näkisi edes parvekkeelle... Nythän olemme jo ajassa, jolloin pimeätä piisaa ja ainoat valoisat hetket kotona ajoittuvat viikonloppuun. No, helmikuussa sitten seuraavan kerran!

Sypresseistä innoistuin pari vuotta sitten ja ne ovat mitä mainioimpia parvekekasveja. Vihreys ja vehreys kestää pitkään sekä tuoksu on ihana. Keväällä niillä on sama variseva kohtalo kuin kanervilla, mutta siihen on onneksi pitkä aika!

Värit ovat siis vaihtuneet pimeyteen, mutta kauniit istutukset kyllä kannattavat! Syyskuussa kuitenkin valoa riittää ja parhaimmillaan voi nauttia todellakin sekä kesä- että syysistutuksista yhtä aikaa. Vuoden parasta aikaa!