maanantai 8. kesäkuuta 2015

Omenapuun alla

Puutarhoissa taitaa olla näihin aikoihin vuodesta ne koko puutarhavuoden kauneimmat hetket; tosin onhan se satokausikin todella hienoa ja kaunista aikaa. Mutta kyllähän nuo kukkivat omena- ja kirsikkapuut ovat aika huikea näky, puhumattakaan syreenin tuoksusta!

Itse kun asun kerrostalossa (oikein mielelläni), en omista puista pääse nauttimaan, mutta lapsuudenkodissa on kyllä kaikenlaisia ihanuuksia tarjolla. Tänä vuonna omenapuu kukki todella runsaasti ja hyvä niin, koska tällä hetkellä se onkin omenapuista siellä ainoa. Viime kesänä toinen omenapuu repesi loppukesästä omenoiden painosta kokonaan ja siitä oli sitten luovuttava. Toivottavasti omenoita on tulossa tänä vuonna ja saahan niitä sitten sadosta riippuen aina anopilta lisää. Meillä on ollut tapana keitellä niitä lähinnä päärynöiden kanssa soseeksi, joka on ollut aivan mahtavaa lättyjen ja vohveleiden kanssa. Viime kesänä ei omenoita kauheasti tullut, joten jäimme ilman sosetta; mutta ehkäpä tämä mitä ihanin näky lupaa hyvää sose- ja vohvelivuotta. Ja mikäs siinä omenankukkasateessa on nelitassun juostessa ja leikkiessä...


Syreenien kukinta on tänä kesänä kyllä vähän myöhässä, mutta pääsinpä siitä sitten nauttimaan ainakin. Tuoksu oli mitä parhain ja violetti värikirjo melkoinen, kun sävyjä oli tavallisesti violetista erittäin pinkkiin vivahtavaan. Valkoiset syreenipuut eivät vielä olleet kukassa, joten niitä ehtinee vielä myöhemmin ihailemaan.


Aika huikeilta näyttivät myös kukkivat Rhododendronit. Niitäkin on useita eri värejä, joista osa ei vielä kukkinutkaan. Alppiruusut ovat kyllä todella upeita kasveja ja on hienoa, että nekin nykyään kasvavat ja talvehtivat Suomessa. Kukkien määrä kyllä vaihtelee vuosittain, mutta kaipa ne ovat välillä vain tauolla. Tänä vuonna parhaiten oli kukassa fuksian värinen, ensi vuonna ehkä joku toinen!



Myös muutaman vuoden vanha magnoliapensas ilahdutti taas muutamalla kukalla. Tämä on tilattu Viherpeukaloista aivan sinttinä eikä se kyllä hirveän suuri ole nytkään, mutta on kuitenkin kasvanut tuuheutta ja pituutta sekä selvinyt useammasta talvesta. Olisikohan tämä jo noin viisivuotias? Kolme kukkaa ja pari nuppua taitaa olla ennätys, mutta tämähän on käsittääkseni aika hitaasti kasvavaa sorttia. Jokainen kukka on kuitenkin aivan uskomattoman kaunis! Taas yksi talvi on selätetty ja sitä kokoa ja juuristoa ehtii vielä kasvattaa useamman kuukauden, jotta niitä kauniita kukkia olisi luvassa ensi keväänä vielä muutama kappale lisää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti