Upea amaryllis

Parin vuoden tauon jälkeen kävin ostamassa itselleni pari amaryllistä. Ne ovat kyllä upeita ilmestyksiä ja niiden kasvamista ja kukkien avautumista on hauska seurata päivittäin. Leikkokukkinakin näitä myydään, mutta olen itse päätynyt aina näihin ruukkuversioihin.

Syynään aina kaupassa sellaiset yksilöt, joissa on tulossa juuressa myös toinen kukka. Aika pitkään amaryllis joka tapauksessa kukkii, mutta ainahan toisesta kukasta on pidempään iloa. Amaryllis tarvitsee todella vähän kastelua, sillä liialla kastelulla venähtää aivan liian paljon pituutta eikä pysy pystyssä. Kukkavarsi on myös todella nestepitoinen, joten ei kestä yhtään kolhuja tai taipumista. Huomasin kaupassa, että näihin myydään ihan erillisiä tukiakin. Täytyy seurata, jos näihin täytyy laittaa kukkakeppiä tueksi, mutta toistaiseksi koitetaan pärjäillä sillä niukalla kastelulla.

Todelliseen testiin varsien kesto pääsee, kun kukat aukeavat. Ne ovatkin suuria ja painavat paljon. Tällöin amarylliksiä on syytä pitää silmällä, koska kukat ovat vähän sellaisia tahmeita ja kerran omani kaatui seinää vasten. Kukan jättämään jälkeen eivät tepsineet mitkään pesuaineet ja se jättikin seinään pysyvät jäljet, johon ei auttanut kuin uusi maali.

Nyt jo parin päivän kuluttua nupuista pilkistää jo punaista, joten seurataan tilannetta. Amarylliksiä on myös valkoisina sekä myös erilaisina kirjavina lajikkeina. Näitä saa ostettua myös sipuleina ja sitäkin on tullut kokeiltua mm. Amsterdamista torilta tuodulla sipulilla. Amaryllikset tuntuvat kasvavan niistäkin ihan hyvin. Sen sijaan talvehtiminen ei ole kyllä minulla onnistunut, mutta voihan sitäkin aina yrittää! Onneksi on näitä muita nupullisia, jotka kukkivat erittäin vähällä hoidolla syksyisin vuodesta toiseen!