tiistai 18. kesäkuuta 2013

Nostalgiapaketti: ysärineuleita

Muutosta toiseen olen raahannut mukanani lukuisia kansioita Suuri Käsityö -lehtiä. Lehdet ovat kuuluneet tärkeänä osana elämääni ja eri elämänvaiheesiin; ne ovat täynnä muistoja, jonka vuoksi lehdistä en ole sitten raaskinutkaan luopua. Teini-ikäisenä 1990-luvun alussa kun neulomisinnostus iski, sain tilata lehden kotiin ja kyllä sitä sitten tulikin luettua ja tehtyä monta eri tavoin onnistunutta käsityötä. Opiskeluaikoina lopetin tilauksen kalliin hinnan vuoksi ja kun valmistuin, tilasin lehden valmistumisen kunniaksi heti uudelleen. Hoitovapaalla ollessani lopetin tilauksen toistamiseen juuri hinnan vuoksi ja 2000-luvun puolivälissä sisältö ei enää ole oikein minua kohdannut. Olen joitakin pätkiä sen jälkeen aina silloin tällöin tilannut, mutta lehti ei ole enää entisensä. Nyt kun olen vanhoista lehdistä päättänyt luopua, päätin sitten dokumentoida niistä neuleita ja muita töitä, joita olen vuosien varrella tehnyt. Näin säilyvät sitten ne haalimani muistot ja toivottavasti saan lehdet eteenpäin jollekin niistä inspiroituvalle.

Ensiksi on todettava, että on hämmästyttävää, että vanhojen lehtien sisältö ei ollut vanhentunut mihinkään. Monet asiat eivät vaan ole muuttuneet yhtään ja jotkut ovat palanneet uudelleen kuvioihin. Ennen aina selailin vanhoista lehdistä ideoita, mutta nyt vihdoin totesin, etten ole tehnyt sitä enää vuosikausiin. Valitettavasti. Aika ei vaan enää riitä kaikkeen. Lisäksi lehtiä selaillessani tunsin kirpaisun siitä kuinka paljon lehdissä on edelleen toteuttamiskelpoisia ideoita ja valtava määrä erilaisia tekniikoita, joita niin haluaisin oppia! Kun vain ehtisi tekemään! Lisäksi minulla on viime vuosilta niin paljon toteuttamista odottavia ideoita, että tältä osin täytyy nyt tehdä vaan ratkaisu ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Valitettavan vähän on tullut vuosien varrella valokuvattua omia käsitöitä; suosittelen sitä ehdottomasti. Joitakin juttuja on olemassa edelleen, mutta joistain ei ole jäljellä muuta kuin muisto tai rypistyneet lehden sivut. Juuri näistä rypistetyistä ja taitelluista sivuista huomasi, että joistakin lehdistä on toteutettu joku ohje, mutta jäljellä ei ollut mitään mielikuvaa, että mikä niistä. Mutta ne valokuvat; niitä tosiaan kannattaa ottaa ja aivan erityisesti niistä epäonnistuneista tekeleistä, koska ne ne vasta hauskoja ovatkin. Omasta epäonnistumisen tuottamasta pettymyksestä kyllä toipuu vuosien varrella aivan varmasti.

Tällaisia tapauksia olivat esim. kaksi yllä mainittua tekelettä. Alpakkaneule oli varmaan ensimmäisiä neuleita, mitä näistä lehtien ohjeista tein. Tietenkään en tehnyt sitä ohjeessa mainitusta langasta, lanka loppui kesken ja se oli tietenkin lopetettu. Sitä piti tilata lisää ja jostain pari kerää löytyikin. Neuleen kuviot tein liian kireällä, joten työ oli todella möykkyinen ja koko paidasta tuli aivan liian pieni. Neuleliivinkin tein kahteen kertaan. Muistelisin, että ensimmäinen oli liian pieni tai suuri. Purin työn ja tein sen uudelleen, mutta sekään ei jotenkaan istunut, joten jäi sitten käyttämättä, mutta pyöri matkassani vuosikausia.

Pienelle siskonpojalleni tein 90-luvulla vaikka kuinka paljon erilaisia neuleita. Niistä ei melkein mistään ole tallentunut kuvia, mutta sentään tästä kanipuserosta kuitenkin. Neuleita oli aivan valtavasti, kun lapsellehan ne valmistuu todella nopeasti. Valtaosan kuitenkin taisin tehdä omien suunnitelmien mukaan käyttäen pohjana joitakin aiempien neuleiden ohjeita.

Yksi siskonpojalleni tekemä neule oli Viidakkokirjan Shere Khan. Siitä ei valitettavasti ole muistoksi jäänyt mitään omia kuvia. Sen muistan, että kostutin ja silitin sen ohjeiden mukaan enkä ole sen jälkeen koskaan niin enää tehnyt. Neuleista menee samalla se neuleen tuntu ja tästäkin paidasta tuli jotenkin kovin littana ja ohuen oloinen. Nykyisin saatan neuleita hieman sumuttaa, mutta koskaan en kyllä enää niitä silitä.

Hurmaavassa tanssiaispuvussa olen tanssinut vanhojen tansseja. Ompelin hameen itse ja se oli punainen. Se on muistaakseni edelleen tallessakin joissain laatikoissa. Tein hameen ilman rusetteja ja röyhelöitä ja hihat tein pidempinä vähemmällä puhvilla. Samoissa tansseissa oli pari muutakin samaa pukua, mutta tehtynä juuri tämän lehden version mukaan. Ylipäänsä näissä lehdissä olleet tanssiaispuvut kelpaavat ohjeeksi tänäkin päivänä! Kyllä noin 15 vuosikertaan mahtuukin aika monta eri aikakauden ja tyylin asua.

Paljon neuleita on tullut tehtyä myös 1990-luvun puolivälin paikkeilla syntyneelle siskontytölleni. Näistä vauvaneulenumeroista on tullut tehtyä mm. ylimmässä kuvassa ollut neuleasukokonaisuus, joista pipo vielä erittäin pitkällä hiipalla. Lisäksi olen hänelle neulonut myös alla olevan sydänneuleen ja kukkapuseron sekä useammankin parin tossuja. Yllä olevan asukokonaisuuden olen tehnyt myös pojalleni 2000-luvun puolivälissä; oikein mukavia neuleita myös nykyään!

Näitä seuraavia lehtiä selaillessa kyllä huvitti. Ylemmässä kuvassa oleva systeemihän on ilmiselvästi se meillä vuosikausia pyörinyt merirosvoliivi. Hieman epäonnistunut tekele siis. Käytössä se tosiaan kuitenkin oli nyt 2000-luvulla, kun poikani leikki merirosvoleikkejä ja taisi se kerran olla koirankin naamiaisasu pojan merirosvosynttäreillä. Vuosikausia se meillä pyöri ja kulkeutui aina lankalaatikon mukana muutosta toiseen. Heitin sen pari kertaa poiskin, mutta aina se vaan ilmestyi kerta toisensa perään mukaan leikkeihin. Nyt muistelisin, että viime vuonna sen lopullisesti taisin sitten hävittää.

Alimmaisessa kuvassa olevan miespuolisen tontun neuloin ystävälleni 1990-luvulla. Siitä ei kyllä tullut oikein kuvan mukaista kaveria, vaan todella laiha ja surullisen oloinen ruipelo. Ystäväni kuitenkin otti sen ilomielin vastaan, kaipa se oli niin säälittävä tapaus, ettei sitä voinut hylkiäkään.

Tällä erää viimeisenä on vuorossa 1990-luvun suosikkineuleeni. Näitä raitapaitoja tein veljelleni muistaakseni kaksi. Toisesta oli kuvakin albumissa jäljellä ja se näytti edelleen todella hyvälle. Näitä tein pienet versiot myös siskoni lapsille sekä tietysti miehelleni vuonna 1999; ja tämä olikin ensimmäinen hänelle tekemäni neule. Se on käytössä edelleen aina silloin tällöin ja se on pääosin ehjäkin. Paita on tehty Nalle-langasta ja ainoastaan punaiset langat ovat siitä katkeilleet! Niitä on sitten vähän paikkailtu ja hyvin kestää vielä. Näissä paidoissa oli kaikissa erilaiset värit ja tämä ohje on kyllä sellainen, että tämä täytyy itselleni ottaa vielä talteen. Raidat eivät ole menneet miksikään ja tämän päivän lankavalikoimalla minulla on tästä jo syntynyt pari toteutettavaa ideaa. Loistava idea jämälangoille ja täytyyhän pojallanikin olla tällainen. Tämä on klassikko!


2 kommenttia:

  1. Mukava postaus vanhoista (ei niin vanhoista) käsityölehdistä. Ihan varmasti kaikille tulee samanlainen tilanne: luopua vanhoista lehdistä jossain välissä. Minullekin vaikka olen vasta neljännessä vuodessa.

    Tuo allaoleva raitapaita on ihana!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia; tälle projektille oli kyllä tarvetta, kun sisälsivät tosiaan muistoja niin paljon. Säilytystila vaan kun ei ole rajattomasti.

    Raitaneuleesta innostuin uudelleen ihan tosissaan. Se on kyllä itselleni otettava talteen ja tehtävä pari tämän vuosituhannen versiota.

    VastaaPoista