Nostalgiapaketti: 2000-luvun neuleita

Neulemuisteluissani Suuri Käsityö -lehtien parissa siirryn nyt 2000-luvulle. Tämän vuosituhannen vaatteista monet ovatkin edelleen jäljellä ja osa käytössäkin. Syytä ei tarvitse ihmetellä, sillä paljon on tullut tehtyä palmikkoneuleita ja ne ovat klassikkoja eivätkä vuosien saatossa muutu mihinkään. Palmikkoneuleet ovat myös omia suosikkineuleitani tehdä. Ylipäänsä tykkään erityisesti neuloa miehelleni, koska niitä töitä saa neuloa vähän pidempään eikä heti tarvitse kaventaa tai päätellä. Saati sitten ommella niitä ylivoimaiselta tuntuvia ja tylsiä saumoja!

Yllä olevista neuleohjeista olen toteuttanut useita. Sinisen neuleen tein alunperin miehelleni, mutta siinä meni kyllä mitat jotenkin aivan pieleen ja siitä tuli aivan liian kapea. Sitä kautta se on päätynyt itselleni; vähän pitkähän se on, mutta voisi jopa kuvitella, että olisi sellaiseksi tarkoitettu! Koiralleni olen myös neulonut kuvassa olevan jumpperin. Se on käytössä silloin tällöin; pääasiassa jouluisin tai hirveällä pakkasella, kun koira hytisee ja kalisee ulkoilun jälkeen. Itselleni olen tehnyt kuvan vihreän neuleen ja kauluhuivin. Kaulahuivikin taitaa edelleen löytyä jostain pipo- ja hanskakorista. Paita on yksi suosikeistani; täydellinen mitoitus sekä ihanan pehmeä ja lämmin!

Ensimmäiset palmikkoneuleeni toteutin aikoinaan alla olevista ohjeista; ensimmäiset heti lehden ilmestyessä vuonna 2000. Olen tehnyt itselleni ja miehelleni valkoiset (tai nämä ovat oikeastaan sitä 7 Veljestä-langan nougat-tyyppista väriä, jossa luonnonvalkoisen seassa on pieniä pätkiä ruskehtavia sävyjä). Lisäksi olen itselleni neulonut myös keltaisen version sekä valkoisen tästä ohjeesta muokatun villatakin; sellaisen, jollaisia näkee kaikissa brittisarjoissa lammasfarmareilla tai ihmisillä hoitamassa puutarhaansa. Nämä ovat myös aivan ihania; todella paksuja ja lämpimiä. Nykyisin vaan ilmeisesti takit ovat ilmeisesti niin lämpimiä, ettei näitä valitettavasti tule niin usein käytettyä.

Miehelleni olen tehnyt myös yllä olevasta ohjeesta poikkeavan keltaisen kalastusneuleen. Muistelin, että kyseessä olisi ollut tämän lehden ohje, mutta kuvio oli tästä erilainen, kun sitä tarkemmin katselin. Tämän ohjeen olen kyllä jollekin tehnyt, mutta enää en muista kenelle. Mahdollisesti olen muokannut ohjeen siskoni lapsille. Näitä palmikkoneuleita oli näissä lehdissä kyllä todella useita, joista olen monta tehnyt sellaisenaan ja monesta poiminut kuvion. Näitä palmikkoja on kyllä vaan niin mukava tehdä!

Kuvioneuleiden suhteen en ole mikään mestari. Niitä on kuitenkin tullut silloin tällöin kokeiltua ja joskus jopa ihan hyvällä menestyksellä. Kuvioneuleet ovat taitolaji ja jotkut pystyvät niiden kanssa ihmeisiin. Näissä lehdissä oli aivan valtavasti ihania kuvioneuleita mm. niitä ihania Kaislakerttu Lehtovaaran neuleita. Joskus olen kuitenkin hommaan ryhtynyt ja tehnyt miehelleni tämän kuvassa olevan sienineuleen runsas kymmenisen vuotta sitten. Työn vaikeuteen nähden tuloskin on ihan ok. Näissä kirjoneuleissahan on aivan mielettömät värit ja houkuttelevat tarttumaan puikkoihin, mutta niissä on aivan mielettömästi langanvaihtoja (ja päättelyä!). Vielä kun onnistuisi langankireydessä, niin lopputulos olisi jo reippaasti hyvän puolella. Ja ainahan sitä voi harjoitella, jos vaan uskaltaa kirjoneuleisiin tarttua!

Muitakin kirjoneuleita on tullut tehtyä tai tämänkin olen tehnyt miehelleni joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Langankireyttä olisi tässä voinut löysätä, joten vähän on kohoneulemaista kuviota, mutta menetteleehän se niinkin. Nyt mielestäni olen siinä petrannut, vaikka aika harvoin tulee näihin kirjoneuleisiin tartuttua. Harvoin siis enää uskaltaa, kun kirjoneuleet ovat aika armottomia neuletöitä.

Itsellenikin on jotain tullut joskus ommeltua. Hääpukunikin tein Suuri Käsityö-lehden kaavoilla. En ollut oikein innostunut hääpukujen sovittelusta ja sattumalta lehtiä selaillessa osui silmään juuri sellainen puku, jonka halusin. Mitäpä sitä muualta sitten etsimään, joten tuumasta toimeen! Puku onnistui oikein hyvin enkä kyllä vaihtaisi toiseen. Toista en kyllä tekisi, sillä raskasta hommaa se kuitenkin on; vaatii tarkkuutta ja hyviä ompeluolosuhteita. Lisäksi selässä olleiden n. 20 napin päällystäminen ja ompelu oli kyllä aika rasittavaa. Puku on edelleen tallessa muistolaatikossani ja sinne laitan myös tämän lehden. Puvun seuraksi tein myös alla olevan shaalin samasta hääpukukankaasta, joten se oli paksumpi kuin kuvassa oleva. Kun aikoinaan säät viilenivät häiden lähestyessä syyskuussa, totesin viikkoa ennen häitä, että käsivarsille on myös saatava jotain lämmintä. Aloitin sitten boleroneuleen ja kun aikataulu oli jo valmiiksi mahdoton, älysin aloittaa suoraan hihoista. Muuta en valmiiksi saanut enkä tarvinnutkaan! Boleronkin ohjeen löysin selaamalla näitä käsityökansioitani, mutta kyseessä olevaa ohjetta en enää muista eikä tällä kertaa enää osunut silmään. Itse hääpäivä oli poikkeuksellisen lämmin syyskuun lopun lauantai, mutta ulkona vihkimisen ajaksi hihat tulivat silti aivan tarpeeseen.

Poikani synnyttyä pidin 2000-luvun puolivälissä vähän taukoa käsitöistä. Pienen vauvan kanssa ei oikein sopivia hetkiä niihin hommiin löytynyt, mutta ennen vauvan syntymää ehdin kuitenkin neuloa vauvalle valmiiksi joitakin neuleita. Näistä keltainen oli päällä, kun poika tuotiin sairaalasta kotiin. Tämä on lisäksi mielestäni parhaimpia vauvaneuleita mitä on ja olen niitä myöhemmin neulonutkin joitakin lahjaksi. Helposti puettava ja helposti pestävä!

Pojalleni olen neulonut myös alla olevat villatakit. Käyttöikähän näissä on todella lyhyt, mutta eipä niitä kauaa myöskään neulo. Kovin käteviä vauvojen neuleista ei myöskään ole suurin osa, mutta sitä pukemista ja riisumistahan se on silloin muutenkin koko ajan.

Lehtien viimeisimpiä toteutettuja ohjeita olivat nämä Putkis-langasta tehdyt matot, jotka meillä ovat edelleen käytössä makuuhuoneen lattialla. Olen tehnyt samanlaiset punaiset matot myös aikoinaan edellisen asunnon vessaan ja kylpyhuoneeseen, mutta olivat jo sen verran kuluneet ja useita vuosia palvelleet, että olen ne jo viime vuoden puolella laittanut kierrätykseen. Kaikki matot olen tehnyt ohjetta suuremmiksi ja nämä ovat olleet tosi mukavia virkkaustöitä. Loppuvaiheessa varsinkin kylpyhuoneen matto kyllä painoi tonnin, koska siihen upposi melkoinen määrä ontelokudetta. Nämä ovat sen verran ihanat, että yritän pitää hyvässä kunnossa ja käytössä vielä pitkään!

Viime vuosina ei ole tosiaan tullut paljoa enää näistä Suuri Käsityö -lehdistä tehtyä. Olisihan niissä edelleen paljon toteuttamiskelpoisia ohjeita, mutta neulelehdet ovat kyllä nykyään eniten oma juttuni. Halu oppia uusia asioita ja tekniikoita on edelleen olemassa, mutta aikaa kaiken toteuttamiselle ei vaan tunnu olevan. Siitä olenkin todella harmissani. Ja neuleet kun on kuitenkin se juttu, niin mielelläni niissä sitten pysyn. Ja onneksi on nämä blogit, niin saa niitä kuviakin talteen!