Elokuussa sai kyllä ihastella äitini puutarhassa jos jonkinlaisia värejä. Lämmin kesä ja elokuu piti kukat erinomaisessa kunnossa ja kukkiminen jatkui erittäin pitkään. Vasta näin myöhemmin syyskuussa on syksyn merkkejä oikeastaan ollut näkyvissä. Tällaisia kesiä lisää!
Daaliakin on kukkinut puutarhassa jo vaikka kuinka kauan. Se kukki edelleen näin syyskuun puolivälissäkin. Vähäsateisuus on sitä toki suosinut, sillä sade tuntuu piiskaavan niitä ja kaatavan sekä katkaisevan varret helposti. En kyllä itse ainakaan muista, että daalioista olisi näin pitkään kesällä saanut nauttia.
Äitini krassi-istutukset olivat myös elokuussa parhaimmassa terässään. Ne olivat kesän mittaan kasvaneet valtaviksi palloiksi ja kukkia kyllä riitti. Haaveilin taas krasseista parvekkeella, mutta lasitusten kanssa parvekkeella oli niille jotenkin liian kuuma ja kasvatuksen kanssa oli ongelmia. Näin avoimesti ulkona ne tuntuvat viihtyvän erinomaisesti!
Maksaruohojen ja ruusunmarjojen kera moni muu puutarhakasvi odotteli vielä punertumista. Onneksi on näitä syyskasvejakin ja syksyä kannattaa tosiaan suunnitella puutarhassakin. Näin syyskuussahan väritykset ovat jo aivan toisenlaiset, mutta elokuu kukkii vielä monelta osin kukkien ja kypsyvän sadon väreissä. Näin syyskuussa värit alkavat tulla jo kesän loppumisen kautta; vastustamattoman kaunista sekin!
Kärsin tällä hetkellä vähän vieroitusoireista, sillä neljä kautta The Tudors -sarjaa Viaplaylta on valitettavasti nyt nähty eikä ihan heti uutta yhtä koukuttavaa ole löytynyt tilalle. Uskaltauduin todellakin Tudoreiden pariin, koska sarjan on luonut Michael Hirst, mies Vikingsin takaa, ja olen pitänyt Vikingsista valtavasti. Michael Hirst on kirjoittanut myös Cate Blanchetin tähdittämät Elizabeth-elokuvat ja pidän niistäkin. Tudoreiden tarinat ovat tuttuja, olen heistä ollut aina todella kiinnostunut. Sitä kautta on tullut katsottua todella monta (raakaa) dokumenttia suvun vaiheista ja tarinan raa'at tarinat ovat tuttuja. Tudorit-sarjasta olen kyllä ollut tietoinen sen tullessa telkkaristakin, mutta en ole aiemmin ollut valmis tarttumaan taas aiheeseen, jossa maanpetostuomioita ja teloituksia jaellaan milloin mistäkin. Ja tämä tarina on tosi. Vikingsin innoittamana rohkaisin mieleni ja palasin Tudoreiden pariin useamman vuoden jälkeen. Sarja kun sopivasti löytyi Viaplayltä, hetki oli vain oikea. Ja kyllä kannatti!
You think you know a story, but you only know how it ends. To get to the
heart of the story, you have to go back to the beginning.
Monet juonenkäänteet Tudoreissa ovat tuttuja Tudoreita tuntevalle. Näin ainakin merkittävien käänteiden kohdalla, mutta tarinaan mahtuu niin paljon kaikenlaista, että vain historian tutkija voisi olla perillä niistä suurimmasta osasta. Olen myös lukenut, että tällaisetkin henkilöt olivat aikoinaan koukussa sarjaan. Tarina on vain kerrottu niin uskomattoman kiehtovasti. Ainakin omassa koulun historian opetuksessa Henry VIII kuuden vaimo kera skipattiin täysin, mutta toki osaan luetella heidät kaikki vuosien mittan ahmittujen dokumenttien ja minisarjojen kautta. Vaimoistaan Henry VIII tietysti tunnetaan, mutta vaimojen kautta hän muutti merkittävästi Englannin historiaa julistautumalla Englannin kirkon pääksi ja hankkiutumalla eroon osaltaan katolisen kirkon vallasta. Protestanttien ja katolisten välinen taistelu ja vainot toki jatkuivat jopa vuosisatoja tämän jälkeenkin. Henryn jälkeen Tudorien tarina jatkui lasten kautta huipentuen Elizabethin valtakauteen, the golden age. Tudoreissa on kyse Englannin tunnetuimmista hallitsijoista, mutta tämä sarja päättyy Henry VIII:n kuolemaan.
Jos ajattelee historiallisia sarjoja, tulee helposti mieleen täysin draamapainotteiset ja erittäin vakavat kuvaukset. Pidän toki niistäkin, mutta joku voi toki sellaisia pitää kuivina tai tylsinä, mutta The Tudors ei kyllä todellakaan ole sellainen. Itse tosiaan en, mutta on ihastuttavaa miten paljon lisää Tudoreista on saatu irti historiasta viihteellisemmällä otteella. Samoin kuten Vikings-sarjassa, huumoriakin mahtuu aina mukaan. Historiassa on toki otettu taiteellista vapautta, mutta pääosin The Tudors kyllä noudattaa monia oikeita tapahtumia. Jonathan Rhys Meyers Henry VII:nä on toki sarjan loppupuolella aivan liian nuori ja laiha, mutta toisaalta vanhentuminen on tehty ihan tyylikkäästi ja sarjaan sopivasti eikä se ainakaan minua häirinnyt. Muissakin henkilöissä on tietysti otettu vapauksia, mutta samalla on toisaalta luotu loistava ja koukuttava kokonaisuus. Tässä sitä todellakin on löydetty uusi tapa kertoa historiaa. Ja ei, The Tudors ei todellakaan ole myöskään mitään romanttista hömppää vaan erittäin kaukana siitä. Vikingsin tyylin tästä kyllä tunnistaa, joten jos sellainen iskee, kannattaa rohkeasti kokeilla tätäkin. Puitteet ovat toiset ja puvustus upea, mutta tarinassa riittää käänteitä ja niitä maanpetostuomioita.
The Tudorsin raakuuksista selvisin kyllä. Tuomioita ja teloituksia kyllä piisaa, mutta toteutus on ihan sarjaan sopiva eikä niillä pääosin turhaan mässäillä. Oikeastaan ainoa erittäin epämiellyttävä jakso on Ann Boleynin kanssa tuomittujen miesten kohtalosta kertova osuus. Vaikka tarinan tuntee, se tulee niin yllättäen ja toteutus on brutaali. Se oli sitä myös ihan oikeasti ja tätä on ihan oikein käytetty sarjassa myös tehokeinona. Katsojan on syytäkin järkyttyä, sellaista se on aikoinaankin ollut. Muilta osin tarinan raakuutta on turha pelätä. The Tudorsista on aika paljon jätetty pois ja sarja voisi olla paljon julmempikin. Kaikkea ei voi sentään jättää pois, sillä ajan raakuus vainoissa ja tuomioissa kuuluukin olla meistä järkyttävää. Onneksi maailma on sentään muuttunut.
The Tudorsin ensimmäinen kausi kertoo Henryn kiinnostuksen siirtymisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta Ann Boleyniin. Samalla päästään katolisesta kirkosta eroon pyristelyyn, joka jatkuu toisella kaudella. Toinen kausi päättyy Ann Boleynin tuhoon ja Jane Seymourin lyhyt valtakausi alkaa. Kolmannella kaudella Anna Kleeviläinen käy vallassa ja Katariina Howard hurmaa kuninkaan. Katariina Howardin lyhyen ja huonosti päättyneen kauden jälkeen valtaan siirtyy lopuksi Katariina Parr. Jokaiselle kaudelle siis vaimoja riittää, aina pari kerrallaan. Ja riittää niitä muitakin henkilöitä, vaihtuvuus on siis suurta. Vaimojen lisäksi eroon on päästy monesta muustakin merkkihenkilöstä eikä heitä viitsi alkaa edes luetella. Roolivalinnat ovat mielestäni Tudoreissa osuneet nappiin ja neljä kautta on ollut täydellinen pituus.
Tudoreista jäi vielä kuitenkin kerrottavaa Henry VII:kin jälkeen. Toivottavasti Michael Hirst palaa vielä aiheeseen. Rohkeus tämän kanssa kyllä kannatti!
Pikkuisen syksyä sain jo parvekkeellekin hankkimalla poistomyynnistä suuren keijunkukan. Perennoja myytiin pois puoleen hintaan ja sellaiseen tarjoukseen oli tietysti tartuttava. Puutarhakasvi on toiselle monivuotinen ja toiselle loistava parvekekasvi!
Keijunkukka sattui olemaan vielä kolmivärinen eli samaan hintaan sai todella edullisesti kaikki väritkin. Keijunkukathan eivät ole mitään erityisen halpoja kasveja, mutta syysistutuksissa ovat parvekkeella kyllä suhteellisen kestäviä. Pitkiä kovia pakkasia ruukussa ne eivät kestä, mutta käväisyjä muutamassa pakkasasteessa kyllä. Myöhemmin syksyllä taidan hankkia syysistuksiin muutaman pienemmän keijunkukan lisää. Värit ovat niissä niin huikeat!
Oman keijunkukkani istutin isompaan ruukkuun jo ihan kastelun kannalta. Keijunkukka tarvitsee kyllä kastelua, mutta se myös helposti mätänee liikakastelulla. Vähitellen kastelua voi muutenkin vähän vielä reippaammin, sillä ensi viikolla on ilmeisesti koittamassa normaalit syyssäät ja lämpötilaa tippuu jo paljon. Myös keijunkukan puutarhaan istuttamista päästään kokeilemaan, sillä ostin äidilleni myös samanlaisen kasvin. Toivottavasti se ehti tässä jo jollain tavoin juurtua ennen todellisen syksyn saapumista.
Keijunkukasta on tullut yksi syksyn suosikeistani. Värit ovat kerta kaikkiaan ihanat ja kasvi on yhdistettävissä helposti kaikkiin muihin kauniisiin syyskasveihin! Vähitellen alkaa olla niidenkin aika ja nyt olisi aika suunnitella parvekkeella olevien kasvien talvisijoitusta. Siinä minulla on kyllä ongelma.
Elokuun myötä meidänkin parvekkeelle saapui talon julkisivun huoltotyöt. Meidän parvekkeella ei tehty mitään, mutta naapurin lasittamaton parveke kunnostettiin, joten telineet olivat seuranamme kolmisen viikkoa. Itse töitä ei meidän perheessä kukaan pahemmin nähnyt, joten työvaiheita ei ihan hirveästi ollut. Ulkoseinät on pesty ja maalattu eikä niistäkään pahemmin ole häiriötä ollut. Vielä olisi jäljellä ikkunoiden pesu ja siinä sitten pitäisi tämä taloyhtiöremontti olla.
Vaikka meidän parvekkeella ei toimenpiteitä ollut, piti lasit kuitenkin avata kaiteen maalausta varten. Kaidetta ei maalattu kyseisenä aikana eikä sitä ole tehty itse asiassa vieläkään. Taloyhtiön Facebook-sivuilta olin lukenut, että monilla oli parvekkeiden puulattioissa maaliroiskeita, joten tiesin varautua siihen suojaamalla lattiat muovilla ja tuomalla pöydän, tuolit sekä osan kasveista sisätiloihin. Maaliroiskeita kyllä löytyi tämän parin viikon jälkeen ja muovit olivat kyllä aika likaiset, joten hyvä tosiaan, että ne tuli levitettyä. Lattiat kyllä pysyivät siisteinä! Sen verran hommaa kyllä parvekkeen osittaisesta tyhjentämisestä oli, että en sitä kyllä uudelleen tee, vaikka tulisivatkin olohuoneen lasit pesemään. Tulihan ne parvekkeen lattiat taas siivottua, mutta kieltämättä kyllä harmitti lasien turha auki pitäminen. Jos ne olivat olleet kiinni, maaliroiskeita ja pölyä olisi vain laseissa eikä myös olohuoneen ikkunoissa.
Osa Välimeren kasveista viihtyi ihan hyvin pari viikkoa sisätiloissa. Elokuuhan oli muutenkin aivan mahtavan lämmin, joten ulkonakin ovat kasvaneet vielä upeasti. Muutenkin lämpötilat ovat jatkuneet niin ihanina, että ne myös palautettiin evakon jälkeen parvekkeelle.
Pelargonit sen sijaan eivät sisätiloissa viihtyneet vaan tiputtivat suunnilleen kaikki kukat ja valtavan paljon lehtiä kellastui. Parvekekasvien kastelu sisätiloissa ei ole lähimainkaan niin helppoa kuin parvekkeella, jossa pienet roiskeet eivät haittaa. Lisäksi sisätiloissa kun ei suoranaisesti ole tiloja parvekekasveille, ei niiden sijoittelu ja kastelumahdollisuudet todellakaan olleet huippuluokkaa. Aiemmin elokuussa pelargonit kukkivat niin kauniisti! Onneksi kuitenkin takaisin parvekkeella niiden kärsimykset aika lailla hukkuvat kaikkeen muuhun vihreyteen. Toivottavasti tässä on vielä kauniita ja lämpimiä säitä jäljellä!
Krysanteemit eivät myöskään kestäneet evakkoa ollenkaan ja laitoin ne sitten pois totaalisen kuivumisen jälkeen. Pikkuhiljaa olisi kiva tuoda parvekkeelle jotain syksyistäkin ja tilaa tietysti niille vähän kaipaillaan. Välimeren kasvit kun vähitellen siirtyvät sisätiloihin, sitä tilaakin saadaan.
Parvekkeen hyötykasvien sato ei tänä kesänä ole ollut kovin kummoinen. Mansikoita on tullut jonkin verran, mutta mistään merkittävistä määristä ei voi kyllä puhua. Karhunvadelmien tilanne on mielenkiintoinen. Marjat näyttivät kesän aikana kuivuneen, joten tuskin tässä loppukesästä niitä on enää tulossa. Mutta seurataan tilannetta, kun kasvi on kokonaan meillä ihan uusi tuttavuuskin!
Niin ne kesäkuukaudet taas vierähtivät. Syksy on tietysti vuoden parasta aikaa, mutta tänä vuonna tuntuu jotenkin todella haikealta siirtyä taas aina vaan kylmenevään aikaan. Ja se tuleva talven pimeys, sitä en jaksaisi ollenkaan. Onneksi tässä on vielä valoisia aikoja kuukauden verran jäljellä, joten on nyt otettava kaikki irti lämpimistä säistä sekä viimeisistä valoisista illoista. Ja kohtahan sitä väriä taas syysistutuksilla saadaan parvekkeelle; ja ne syysistutuksethan ovat niitä kaikkein kauneimpia!
Kesäprojektissani jatkoin pitsisukkien parissa. Tällä kertaa lankana oli ihanainen 7 Veljestä Jenkka ja siitä ehdoton suosikkini kelta-oranssi eli vähän kuin toffeen ja meripihkan sävyttämä versio. Tämä oli keränäkin niin kaunis, mutta ihanat sukat näistäkin tuli!
Tummemmissa 7 Veljestä Aurora -versioissa tosiaan kuvio ei meinannut näkyä ehkä riittävän hyvin, mutta tässä Jenkassa myös kuvio tuli kauniisti esille. Jenkassa on muitakin kivoja värisävyjä, kuten pinkkejä, violettia ja sinistä, mutta tämä oranssisävytteinen on aika uniikki ja omasta mielestäni aivan ihastuttava! Itselleni tällaiset oranssin ja ruskeaan vivahtavat sävyt uppoavat aivan toden teolla!
Elokuussa odotti kiva yllätys, kun K-Citymarketin Arjen säästöillä oli taas Jenkka-tarjous ja tätä sävyä sai taas. Sitä on tietysti hankittu jemmaan ja toivottavasti raaskin sitä taas johonkin upeaan projektiin käyttää. Näistä sukista tuli hurmaavat ja nämä pidän kyllä itse!
Plantagenin nettisivuilla törmäsin varmaankin noin vuosi sitten mielenkiintoisen pieneen peikonlehteen Monstera Monkey Maskiin. Olen sitä aina Plantagenista katsellut, mutta koskaan sellaisia ei ole löytynyt. Nyt elokuussa kuitenkin sopivan tarjouksen aikaan ihmetyksekseni sellaisen viimein löysin; yksi kappale odotti minua hyllyssä.
Monkey Mask on tavalliseen peikonlehteen verrattuna ryppyinen ja reikäinen kaveri. Jättipeikonlehden ovat suuria, mutta peikonlehtiä on myös pienilehtisempiä versioita ja sellainenkin minulta kotoa löytyy. Monkey Mask on lehdiltään samankokoinen ja yhtä rönsyilevä. Peikonlehdet ovat hyviä kasvamaan ja varsinkin nämä rönsyilevät kaipaavat säännöllisesti saksia, sillä laajeneminen on muuten aivan estotonta. Toisin sanoen, näistä saa myös helposti pistokkaita!
Näin pienelle (ainakin näin toistaiseksi) uutuudelle saa aina raivattua tilaa, kun kerrankin tällaiseen edulliseen ja näköjään harvinaiseen yksilöön törmää. Ihana uusi asukas!
Olen loppukesän viettänyt Tudoreiden seurassa. Tudoreiden hallitsijasuku on aina kiinnostanut minua ja olen vuosien mittaan katsonut paljon dokumentteja, elokuvia ja sarjoja perheen vaiheista. The Tudors on luonnollisesti kiinnostanut minua ja paljon, mutta perheen erittäin raa'an historian tuntien en ole vain uskaltautunut sarjan pariin. Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä The Tudors on Vikingsin tapaan Michael Hirstin luoma ja The Tudors löytyy Viaplayn palvelusta. Täytyy kyllä sanoa, että molemmat ovat kyllä äärimmäisen koukuttavia ja laadukkaita sarjoja. Onneksi nyt uskaltauduin Henry VIII:n seuraan; on kyllä kannattanut. Tudors-nälkään tuli myös muuta helpotusta, kun Yle TV1:ltä alkoi elokuussa pyöriä Philippa Gregoryn kirjaan perustuva The White Princess, joka kertoo Henry VIII:n vanhemmista. Tätä edeltävästä ajasta kertoneen The White Queenin olen onnistunut missaamaan, mutta täytynee etsiä se sarja vielä käsiini White Princessin jälkeen. Näin voin sitten edetä Englannin historiaa käänteisessä järjestyksessä, nyt kun olen jo valmiiksi näiden kaikkien raakuuksien kyllästämä ja niihin jo lähes parkkiintunut.
Nykyajan raakuuksiin pääsee taas mukaan mm. Shetlandsaarilla. Shetlandsaarten murhat on yksi tämänhetkisistä rikossuosikeistani ja neljännen kauden jaksot ovat elokuun lopussa alkaneet taas Ylellä. Jaksoja on aina valitettavan vähän, mutta toisaalta sarja pysyy siten aika laadukkaana. Loppusyksystä toivottavasti on luvassa muitakin kiinnostavia rikossarjoja. Pidän itse brittiläisistä sarjoista enkä ole oikein päässyt pohjoismaisten dekkareiden pariin ainakaan toistaiseksi. Ehkä kokeilun aika tulee joskus tulevaisuudessa!
Keskiviikkona 5.9. saa ensi-iltansa suuresti odottamani Kurt Sutterin Mayans M.C.HBO Nordicilla. Toivon niin todella, että tämä sarja on onnistunut! Kurt Sutterin Sons of Anarchyn jälkeen luoma The Bastard Executioner ei valitettavasti toiminut ollenkaan ja se loppuikin yhteen kauteen. The Bastard Executioner oli ilmeisesti tahattoman koominen ja siitä syystä se osittain muistutti History Channelin Knightfallia. Sinänsä hyvät näyttelijät eivät vaan riitä vetämään sarjaa suosta, mutta ainakin Kurt Sutter oli itsekin edelliseen sarjaansa niin pettynyt, että nyt on luultavasti odotettavissa jotain aivan toista. Vaikka Mayans M.C. on Sons of Anarchyn spinoff, luvassa on varmasti hyvin omanlaisensa juttu. Knightfallia sen sijaan järkytyksekseni jatketaan toisella kaudella ja jostain kumman syystä mukaan on lupautunut Mark Hamill. Häneltä on tainnut jäädä ensimmäinen kausi näkemättä.
credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com
Myös HBO:n The Deuce jatkuu 10.9. toisen kauden jaksoin. Pidin tästä David Simonin sarjasta ensimmäisellä kaudella, vaikka eihän se ainakaan toistaiseksi The Wiren tai Tremen kaltainen upeus ollut. The Deuce toki sijoittuu menneeseen aikaan eikä The Wiren ja Tremen kaltainen nykyajan erittäin toimiva kuvaus siten voi mukana ollakaan. Sen sijaan The Deuce oli ensimmäinen sarja pitkään aikaan Mad Menin lisäksi, jossa herkullinen puvustus ja lavastus ei vie kaikkea huomiota sarjassa vaan se on vain täydellinen pieni osa tarinaa niin kuin pitääkin. Nyt kun sarjan hahmoihin on tutustuttu, toisella kaudella on hyvä hetki antaa juonelle vielä ensimmäistä kautta enemmän sijaa.
credit: hbonordic.com
Myöhemmin syksyllä on HBO Nordicilla luvassa Showtimen Escape at Dannemora -minisarja vankilapaosta alkaneesta ihmisjahdista. Kahdeksanosaisessa sarjassa on pääosassa Benicio Del Toro, Paul Dano sekä Patricia Arquette. Sarja alkaa 19.11. ja runsas viikko myöhemmin jatkuu niin valtavasti odottamani The Vikings. Vikingsin viidennen kauden toinen osa palaa ruutuihin paljon, paljon myöhemmin kuin toivottiin eli vasta 28.11. Tauko oli siis ihan koko kauden mittainen eikä vain pari kuukautta, kuten olisi voinut odottaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viidennen kauden ensimmäisellä puoliskolla tarina alkoikin vasta loppupuolella käynnistyä ja jäikin aika kesken, joten siksi varmaan jatketaan kuudennen kauden sijaan samalla viidennellä. Ei se mitään, jatketaan siitä!
credit: hbonordic.com
Myös ensi kauden maistiaisia on jo tarjoiltu. True Detective palaa toivottavasti edellistä kautta paremmissa merkeissä ensi tammikuussa. Keväällä on luvassa myös Big Little Liesin toinen kausi sekä joku Game of Thrones. True Detectiven kolmas kausi kun vie kaksi kuukautta, siitä voi laskea, että Game of Thronesin päätöskausi on luvassa aikaisintaan maaliskuun lopussa tai huhtikuussa, mahdollisesti myöhemmin, mutta vuoden alkupuoliskolla kuitenkin. Odotukset ovat kovat ja toivotaan, että laatu on näissä kaikissa parhaimpien päivien tasoinen. Mutta katsotaan ensin tämä 2018 vuoden loppupuoli!
Daaliakin on kukkinut puutarhassa jo vaikka kuinka kauan. Se kukki edelleen näin syyskuun puolivälissäkin. Vähäsateisuus on sitä toki suosinut, sillä sade tuntuu piiskaavan niitä ja kaatavan sekä katkaisevan varret helposti. En kyllä itse ainakaan muista, että daalioista olisi näin pitkään kesällä saanut nauttia. 
Äitini krassi-istutukset olivat myös elokuussa parhaimmassa terässään. Ne olivat kesän mittaan kasvaneet valtaviksi palloiksi ja kukkia kyllä riitti. Haaveilin taas krasseista parvekkeella, mutta lasitusten kanssa parvekkeella oli niille jotenkin liian kuuma ja kasvatuksen kanssa oli ongelmia. Näin avoimesti ulkona ne tuntuvat viihtyvän erinomaisesti!
