Menneen talven pimeys on koetellut kasveja kotona ihan poikkeuksellisen paljon. Kahdeksannessa kerroksessa riittää valoa normaalisti ihan hyvin myös pimeimpään aikaan. Kotona kasvit on toki sijoiteltu tarkasti valo (sekä beagle) huomioiden, mutta talven mittaan alkoi jo kasvien kunto huolestuttaa. Tammikuussa oli lyhyt aurinkoinen jakso, joka selvästi piristi kasvikuntaa, mutta huonostihan siinä kävi. Kaikki silmut kuihtuivat harmaisiin päiviin ja uutta innostusta on saanut odottaa!
Nyt sitten vihdoin on helmikuussa saatu kunnolla aurinkoa pakkasjakson myötä. Ja hetihän se alkoi vaikuttaa! Viikunoissa alkoi näkyä elämää ja kaikkien silmut ovat turvonneet. Yhdessä on jopa uusia lehtiä! Ja kyllä niitä on odotettukin. Talven mittaan olen jo täysin vieraantunut valosta ja vehreistä kasveista, joten pitkän pimeän jakson jälkeen uudet lehdet tuntuvat melkein maailman suurimmalta ihmeeltä. Parvekkeelta pelastettu hortensia voi myös mainiosti. Kukka tosin alkaa ruskistua, mutta kauniit vihreät lehdet ovat pysyneet talven mittaan ja parin kuukauden kuluttua kasvin voi siirtääkin jo parvekkeelle.
Palmuvehkoihin puolitoista vuotta sitten tehty mullanvaihto alkaa nyt vaikuttaa ja uusia lehtiä on luvassa todella paljon. Olen ennenkin huomannut, että palmuvehka ei paljon ensimmäiseen vuoteen uudesta mullasta perusta. Uudet lehdet ilmestyvätkin aina pimeimpään aikaan eikä kasvukautena. Pimeä talvi ja pimeä paikka verottivat kyllä kovin isointa palmuvehkaani, joten jouduin siirtämään sen vanhalle paikalleen työhuoneeseen. Vaikka palmuvehkat kestävät suhteellisen pimeitä paikkoja, olen huomannut, että aurinkoiselle paikalle tottunutta kasvia ei vaan voi siirtää sellaiseen vaan kaupasta tuodessa kasvi on sijoitettava suoraan varjoiseen paikkaan. Isosta palmuvehkastani kuoli lukematon määrä lehviä ja nyt sitten odotellaan todennäköisesti vuosia entistä kokoa. Sentään se ei kuollut kokonaan ja sitkeänä kasvina, se on varmasti edelleen pelastettavissa!
Välimeren kasveistani moni reagoi aurinkoon hitaammin, mutta ilokseni voin todeta, että lähes kaikki kasveistani ovat hengissä. Hoitoon tuotu oliivipuu jää kyllä nähtäväksi, ainakaan se ei ole edes leikkaamiseen reagoinut. Ihmettelen vähän tilannetta, sillä omat oliivipuuni ovat selvinneet talvesta aina erittäin hyvin ilman mitään hoitotoimenpiteitä; siis mikäli eivät vaan ole jääneet kaksistaan päivisin beaglen leikkikaveriksi. Kasvieni vihreän syvyyteen odotan kuitenkin lähiaikoina valtavaa muutosta; aurinkoterapia on parasta mitä voi saada!
Nyt sitten vihdoin on helmikuussa saatu kunnolla aurinkoa pakkasjakson myötä. Ja hetihän se alkoi vaikuttaa! Viikunoissa alkoi näkyä elämää ja kaikkien silmut ovat turvonneet. Yhdessä on jopa uusia lehtiä! Ja kyllä niitä on odotettukin. Talven mittaan olen jo täysin vieraantunut valosta ja vehreistä kasveista, joten pitkän pimeän jakson jälkeen uudet lehdet tuntuvat melkein maailman suurimmalta ihmeeltä. Parvekkeelta pelastettu hortensia voi myös mainiosti. Kukka tosin alkaa ruskistua, mutta kauniit vihreät lehdet ovat pysyneet talven mittaan ja parin kuukauden kuluttua kasvin voi siirtääkin jo parvekkeelle.
Palmuvehkoihin puolitoista vuotta sitten tehty mullanvaihto alkaa nyt vaikuttaa ja uusia lehtiä on luvassa todella paljon. Olen ennenkin huomannut, että palmuvehka ei paljon ensimmäiseen vuoteen uudesta mullasta perusta. Uudet lehdet ilmestyvätkin aina pimeimpään aikaan eikä kasvukautena. Pimeä talvi ja pimeä paikka verottivat kyllä kovin isointa palmuvehkaani, joten jouduin siirtämään sen vanhalle paikalleen työhuoneeseen. Vaikka palmuvehkat kestävät suhteellisen pimeitä paikkoja, olen huomannut, että aurinkoiselle paikalle tottunutta kasvia ei vaan voi siirtää sellaiseen vaan kaupasta tuodessa kasvi on sijoitettava suoraan varjoiseen paikkaan. Isosta palmuvehkastani kuoli lukematon määrä lehviä ja nyt sitten odotellaan todennäköisesti vuosia entistä kokoa. Sentään se ei kuollut kokonaan ja sitkeänä kasvina, se on varmasti edelleen pelastettavissa!
Välimeren kasveistani moni reagoi aurinkoon hitaammin, mutta ilokseni voin todeta, että lähes kaikki kasveistani ovat hengissä. Hoitoon tuotu oliivipuu jää kyllä nähtäväksi, ainakaan se ei ole edes leikkaamiseen reagoinut. Ihmettelen vähän tilannetta, sillä omat oliivipuuni ovat selvinneet talvesta aina erittäin hyvin ilman mitään hoitotoimenpiteitä; siis mikäli eivät vaan ole jääneet kaksistaan päivisin beaglen leikkikaveriksi. Kasvieni vihreän syvyyteen odotan kuitenkin lähiaikoina valtavaa muutosta; aurinkoterapia on parasta mitä voi saada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti