Syysistutuksia

Syysistutuksissa yritin tänä vuonna järjestellä kasvit niin, että kevääseen asti selviävät olisivat istutettu samoihin ruukkuihin ja pelkästään syyspuolen kasvit olisivat yhdessä tai todella helposti korvattavissa. Aiemminkin olen sommitellut kasvit niin, että yhden puuttuminen ei haittaa, mutta tällä kertaa pyrin olemaan lipsumatta tavoitteessa; kaikesta täydennysostamisesta huolimatta.

Kanervat, sypressit ja muratit näyttävät ihan mukavilta vielä maaliskuun alussakin. Sen sijaan koristekaalit ja marjakanervat hyytyvät jo muutamiin ensimmäisiin pakkasiin. Marjakanervien rungot ovat ikävän piikikkäitäkin, joten ne kannattaa istutuksista kyllä poistaa, kun kasvista ei ole muuta jäljellä kuin ne piikit. Keijunkukat olisi mukava saada selviämään talven yli ja maassa se onnistuukin, koska kyseessähän on perenna. Ruukkukasvina se ei ainakaan viime vuonna onnistunut ja tänä vuonna kokeilen lopettaa kastelun jo hyvissä ajoin. Pakkasessa kasvi lysähtää, mutta luin jostain, että sen pitäisi säiden lämmetessä kerätä voimansa uudelleen. Näin ollen ainakin loppusyksyksystä sen pitäisi selvitä ihan mainiosti. Huonot mahdollisuudet huomioiden keijunkukka on kuitenkin istutetttu niiden heikommin selviävien joukkoon. Tavoitteena on myös karsia vähän ruukkujen määrää sitä kevättä kohti, vaikka hoitamistahan näissä ei syksyn jälkeen pahemmin ole.

Pieniä koristekurpitsoja ehkä vielä kaipaisin, mutta tällaisiin lajitelmapusseihin en ole vielä toistaiseksi törmännyt missään. Pikkukurpitsoja voisin pitää myös sisällä, sillä pohjoisella puolella sijaitsevassa keittiössä kurpitsat tuntuvat selviävän erittäin pitkään. Talvikurpitsat siirsin sisätiloihin vielä kypsymään ja väriä vaihtamaan. Täytteet meinaan taas soseuttaa valmiiksi ja kuoresta tulee kivoja lyhtyjä, vaikka sitten taas ensi vuoden puolella. Meillä on ilmeisesti sisälläkin niin viileää, että nopeasta pilaantumisesta ei ole pelkoa. Oikeaa lokakuuta ei kuitenkaan tule ilman kurpitsoita!