Tavoitteellisuus

Tavoitteellisuus ja neulominen ovat vähän hankala yhdistelmä. Tavallaan ne sopivat yhteen ja tavallaan ei. Neuletöitä kyllä valmistuu, mutta sitten on niitä, jotka jäävät odottamaan päättelyä. Ne saattavat valmistua tai sitten eivät. Minulla on ollut periaate, etten aloittaisi uutta työtä ennen kuin edellinen on valmistunut, mutta olen siitä kyllä repsahtanut. En pahasti, mutta kuitenkin. Hyviä syitäkin on usein, kuten matkat, joille haluaa ottaa neuletyön mukaan. En oikeastaan matkusta koskaan ilman neulontakassiani. Ja sitten on nuo lankahankinnat, joiden kanssa tavoitteet ovat erittäin haastavia. Uutta lankaahan ei oikeasti tarvitse, mutta sitten vaan kuitenkin tulee se pakollinen tarve, että ihan pakko ostaa. Tavoitteita olen kokeillut siinäkin ja ihan hyvällä menestyksellä.

Ensinnäkin on todettava, että lankahankintojen määrä on vähentynyt roimasti parin vuoden takaa. Viime vuosi oli jo huimasti laskusuuntainen ja ihan hyvin on alkanut tämäkin. Viime syksynä otin tavoitteeksi neuloa 2000 grammaa kokonaisia keriä ennen syksyn lankojen ostamista ja niin kävikin; ja olin siitä kyllä kovin onnellinen. Nyt on vähän tunne, että voisi taas samaa kokeilla syksyllä. Tällä erää kun ei näitä erityisiä hankintoja ole, koska kevään uutuuksista poimin parhaat päältä jo tammikuussa. Silloin tällöin olen hankkinut poistuvia tai poistuvia lankoja, kuten viimeksi eilen, kun löysin netistä vielä aivan ihanaa 7 Veljestä Raita -lankaa, josta olen saanut aikaiseksi mahtavia sukkia. Viimeinen kerä on nyt käytössä ja sen suhteen oli nyt vaan pakko toimia. Syksyn neuletavoitteesta jäi kuitenkin sen verran hyvä olo, että täytyy sitä varmaan kokeilla uudelleen. Lankojeni punnitsemiseen en vielä kykene, mutta olen ajatellut kyllä järjestellä ne paremmin langoittain yksiväriset ja raidalliset erikseen. Siinähän se kauheus taas kerran paljastuu.

Syksyn palkintolangoistakin olen käyttänyt suuren osan, sillä Joki-langasta olen saanut viltin aikaiseksi.Vuodenvaihteessa hamstrasin myös pari kerää poistunutta Suomivillaa, mutta flunssan myötä sen kanssa kävi vähän köpelösti. Olen aina ennenkin saanut siitä pari ensimmäistä päivää allergiaoireita, mutta nyt se kävi vain aivan ylivoimaiseksi. Yskä ei ole poistunut vieläkään enkä uskalla jatkaa Suomivilla-työtä, koska se yskittää ja pistää nenän tukkoon. Kun tästä tokenen, täytyy kokeilla sitä lyhyissä pätkissä sekä/tai hengityssuojaimen kera. Jatkossapa tiedän, että enää ei kannata puhtaita villalankoja hankkia. Allergioilla kun ei ole tapana parantua.


Keskeneräisiä töitä on muutama pari Anelmaisia odottamassa päättelyä, varmaankin höyrytystä sekä nauhoja. Päättelyt on pääasiassa tehty neulomisen ohessa, mutta nekin päättelyt pitää leikeillä ja hieman tasata. Kaikkiin tekniikoihin onneksi löytyy parempi vaihtoehto, joka joskus toisen kohdalla toimii ja jonkun toisen kohdalla taas ei. Päättelyyn on onneksi löytynyt hyviä, mutta saumojen ompeluun en ole sopivia löytänyt vieläkään. Kirjoneulekammosta olen pääsemässä yli, mutta seuraava tavoite lienee saumallisten töiden pariin palaaminen. Kuluisi siinä myös tuota lankaakin vähän enemmän.