tiistai 8. marraskuuta 2016

Syyskoristeita

Lokakuussa tuli juhlittua pienimuotoisesti omia synttäreitä. Juhlista ja syksystä tuntuu olevan ikuisuus, niin nopea hyppy tuli tässä viime viikolla syvimpään talveen. Juhliin haettiin pöytäkoristeet pihalta ja ihan sydäntä riipaisee koristeita katsellessa, kun ajattelee kuinka syksy jäi tässä aivan täysin kesken. Pitkä syksy, lyhyt talvi - se on minun juttuni eikä toisinpäin. Aina ne lumet kuitenkin sulaa pois, ennemmin tai myöhemmin.


Ahvenanmaalta tuotujen kurpitsojen seuraksi ulkoa tuotiin värikkäitä vaahteranlehtiä, hevoskastanjoita sekä käpyjä. Omenatkin sopivat hyvin tähän seuraan. Syksy on melkein helpoin vuodenaika näihin pihanantimista luotuihin koristeisiin ja kyllä ne ihania olivatkin!


Kurpitsat ovat vielä keittämättä, mutta vähitellen alkaa taas olla se aika. Viimevuotista sosetta löytyy vielä pakkasesta, joten tässä marraskuussa voi hyvin vielä niistä kurpitsapiirakan tehdä. Kurpitsan tyhjennys on aina sellainen operaatio, ettei sitä kyllä kannata piirakantekoon yhdistää, jollei ole ihan pakko. Äitini on aikeissa kokeilla näiden kurpitsojen kasvattamista kompostissa ensi kesänä. Tänä kesänä samasta paikasta saatiin hyvä sato kesäkurpitsaa, joista osa oli aivan valtavia. Näitä ihanuuksia odotellessa!







Hevoskastanjat olivat hauskoja koristeita ihan sellaisinaan tai piikkisten kuoriensa kera. Ne aukesivat hauskasti lämpimässä ja olivat kuorituessaan tosi kivan näköisiä. Koirakin oli niistä sekä kävyistä todella kiinnostunut ja kävi niitä lopulta myöhemmin salaa hakemassa leikkeihinsä. Piikkikuorelliset saivat kyllä olla kerran kokeilun jälkeen ihan rauhassa.



Koristeista pääosa on vielä tallella. Nautitaan nyt niistä sisällä ja unohdetaan ulkona oleva helmikuu näin marraskuun alussa. Elämä on järkytyksiä täynnä ja jotenkin niistä on vain selvittävä. Onneksi sisällä on lämmintä ja sitä syksyn tunnelmaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti