Vuosi sitten keväällä ostin huhtikuisilta puutarhamessuilta kallan. Olin jo pidempään haaveillut meneväni näille Messukeskuksen puutarhamessuille ja ihastuinkin niihin kovin. Tarkoitus oli mennä tänäkin vuonna, mutta messut siirtyvät, kuten kaikki muukin, vuodella eteenpäin. Ostospaikkana messut olivat aivan mahtavat ja tämä sieltä löytynyt kalla on tosiaan osoittautunut mainioksi tuliaiseksi.
Sain kallan (huonevehkan) kukkimaan viime vuonnakin; en nyt sentään 20 kukkaa, joka sekin olisi myyntipuheiden mukaan mahdollista. Muutama kuitenkin ja tummanlila värikin on mitä ihanin. Ainoa huono puoli on se, että kasvia on hyvin vaikea saada pysymään pystyssä. Lehdet kasvavat korkeiksi ja helposti taipuvat sekä katkeavat. Etsin siis edelleen sopivaa valoa niille, koska tänä vuonnakin on aivan sama tilanne. Viimevuotisesta auringosta siirsin kallan vähän varjoisempaan, mutta tuloksena on edelleen korkeakasvuisuus ja taipuminen. Ensi vuonna täytyy kokeilla jotain muuta.
Kallan talvehtiminen oli iloinen yllätys. Loppukesästä tai alkusyksystä kyllästyin sen kaatuileviin lehtiin ja leikkasin koko kasvin lyhyeksi. Ruukussa olevan sipulin jemmasin työhuoneen jakkaran alle, jossa se lymyili koko talven pimeässä. Jossain vaiheessa talvea huomasin, että sipulista nousee versoja. Nostin ruukun valoisampaan paikkaan ja keväällä olikin sitten vuorossa kauniit kukat. Täytynee yrittää tätä taas ensi vuonna uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti