Jälkiruokia aterian kruunuksi

Pääsiäiseen mahtuu myös monta upeaa jälkiruokaa. Tällä kertaa ei leivottu mitään, vaan tehtiin ihan helppoja herkkuja kutsuisinko puolivalmiista aineksista eli jäätelöä ja leipäjuustoa ei alettu itse väsäämään. Kahvin kanssa oli myös tarjolla ihanaa kaupan kakkua kaikille marsipaanin ystävälle eli minulle.

Banana Split on siitä ihan ykkösjälkiruoka, että siihen ei paljon muuta tarvita kuin jäätelöä, kermaa ja ne banaanit. Tummuneet banaanitkin saa tosi mukavasti siinä käytettyä, kun vaan pilkkoo ne pohjalle ja lisää muut ainekset. Loppuainekset voi kasata kaikesta siitä mitä kaapista löytyy eikä siihen välttämättä edes niitäkään tarvita. Jos aiemmin ei ole kokeillut banaania jäätelön kanssa, suosittelen sitä ehdottomasti, koska sopivat yhteen todella mainiosti!

Ensimmäisen pääsiäispäivän päätteeksi oli tarjolla toista yksinkertaista ja hyvää jälkiruokaa, mutta parhaimpia herkkuja, mitä Suomesta voi saada. Leipäjuustoon ei kyllästy koskaan ja juuston seurana tarjottiin kuhmolaista lakkaa, joka on poimittu veljeni mökiltä. Lakkahillokin on ihan ok, mutta kyllä tuo marja on parempaa!

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäisenä ehtii herkutella pitkän kaavan mukaan useampana päivänä. Ruokailuseura vähän aina vaihtuu ja tarjoilut siinä sivussa myös. Meillä oli pitkästä aikaa myös yksi pihvipäivä ja siihen seuraksi sai vaikka mitä muuta hyvää, kuten herkullista parsaa, jonka aika on taas.

Yksi hyvä lisuke ruokaan kuin ruokaan on uunissa valmistettavat hunajaporkkanat. Sopivat melkein minkä tahansa ruuan kanssa. Parsaa oli tarjolla parina päivänä, kun kerran sitä taas saa. Ja oli kyllä hyvää!

Lihan kanssa ei juuri muuta sitten tarvitakaan kuin yrttivoita. Se tehtiin tällä kertaa itse ja maustettiin persiljalla. Yrttivoi oli lähes samaa kuin mitä Kievin kanassa. Poika ei ole niin lihan ystävä, joten hänelle keiteltiin sitten maissia ja perunapalloja pakastealtaasta.

Alkujuomana oli tarjolla Blue Nun Sparkling Gold -kuohuviiniä, joka oikeastaan aika hauska viini juhlatilaisuuksiin. Ei nyt kultahippuja juhlatunnelman tosiaan välttämättä tarvita, mutta onhan ne ihan mukavan näköisiä ja itse kuohuviinikin on hyvää eikä edes mitenkään kallista. Suosittelen!

Kievin kanaa

Työpaikkaruokalan yksi suosituimmista ruoista on Kievin kana. Silloin kun sitä on tarjolla, on ruokalaan syytä mennä ajoissa; normaali klo 13.30 saattaa olla liian myöhään. Kievin kanaa on pitänyt kokeilla jo pitkään, joten mikäpä sen sopivampi ajankohta sille kuin pääsiäinen. Ja siitä tuli myös todella hyvää!

Netistä löytyy useita ohjeita kanalle, mutta isäntä valmisti kanan tällä kertaa Pinjan Herkkulan mukaan. Ruoka on sen verran rasvaista, että laitettiin kanat kuitenkin uuniin vuoassa pellin sijaan. Söimme kanaa perunamuusin ja herneiden kera, mitkä ovat juuri sopivat lisukkeet.

Mutta tämä on kyllä aivan loistava ruoka! Tehdään varmasti uudelleen.

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäistä vietettiin taas pääosin lapsuuden maisemissa Askolassa. Vaikka sää ei ollut vielä kovin keväinen, mutta kevättalvinen ainakin auringonpaisteineen. Tiet olivat sen verran mukavasti sulaneet kuitenkin, että kävelylenkillä ei tarvinut enää liukastella. Perinteisesti pääsiäisenä olemme grillanneet säästä riippumatta ulkona ensimmäiset makkarat ja näin myös tänä vuonna. Perinteiseen tapaan ruokaa oli liikaa tarjolla, joten päiväsaikaan ei ehditty grillaamaan, vaan vasta osa porukasta saunan jälkeen.

Virpomisvarpuina vietiin vanhemmille hortensia ja kaarimuratti. Kun olin lapsi, meilläpäin noidat kiersivät lankalauantaina, mutta nykyään on ilmeisesti myös siirrytty palmusunnuntaihin. Palmusunnuntaina myös poikani virpoi puhelimitse, mutta lahjanvaihto oli sitten pitkäperjantaina. Itsekin sain oikein hyvän palkkion pakettina Mignon-munia ja lauantaina vielä toisen samanlaisen, kun niitä myytiin jo puoleen hintaan. Vasta yhden olen syönyt, mutta niitä on nyt sitten jemmassa loppuvuodeksi.

Päädyin tällä kertaa ostamaan äidille tummanvioletin hortensian, joka on myös äidin lempiväri. Nyt näytti olevan tarjolla todella paljon eri värivaihtoehtoja. Äiti oli itsekin jo hankkinut murattia, mutta veimme toisen. Oma kaarimurattini kotona on kasvanut niin upeasti tässä talven mittaan, että on kyllä todella mukava tuliainen.

Äitini on myös kukka- ja puutarhaihminen. Se on siis vahvasti periytyvää! Pääsiäistä oli tällä kertaa värittämässä keltaiset liljat sekä muutama kukkiva perhosorkidea. Äidillä on samoja kokemuksia tämän talven orkideoista, että eivät tunnu olevan valitettavasti kovin kestäviä. Äidillä on olemassa useita vuosia vanhoja yksilöitä, jotka kukkivat edelleen säännöllisesti. Vanha huoneeni toimii ns. kukkavanahautomona, jossa vierailevat hetken ja kun kukinta alkaa, siirtyvät taas yläkertaan.

Parvekesuunnitelmia

Huhtikuussa voi tehdä jo hyvillä mielin hankintoja parvekkeelle. Tarvitsin multapusseille sopivan laatikon ja sopiva löytyikin Karkkäisen verkkokaupasta. Samalla tuli napattua mukaan tarjouksessa ollut pullolaatikko sekä pari pakettia edullisia Dentastixejä, joista koira oli erityisen kiinnostunut.

Kasvipuolella parhaat unelmointihetket on nyt. Teimme viikonloppuna äidin kanssa yhteistilauksen Viherpeukaloista ja oma tilaukseni painottui tällä kertaa amppeleihin. Ajattelin kokeilla tänä kesänä japaninkelloa sekä kerrattua petuniaa. Tavallinen petunia on menestynyt amppeleissa hyvin, mutta niissä riittää nypittävää, joten ajattelin kokeilla vaihteeksi jotain muuta. Lisäksi joskus voi olla vaikea löytää amppelissa haluamaansa kasvia tai väriä, joten ajattelin tehdä ennakkotilauksen tällä kertaa.

Krassia ajattelin istuttaa taas ja siemenetkin hankin jo valmiiksi. Ajattelin vielä pari viikkoa odotella istutusta, niin saa ne sitten kohtuuajassa siirrettyä parvekkeellekin. Esikasvatus on kuitenkin mieluiten tehtävä jossain pöytätasolla, koska viime keväänä koira kävi päivisin tonkimassa lattialla olleita istutuksia.

Aiemmin en ole ollut erityinen pelargonian ystävä, mutta viime kesänä tuli kokeiltua ja olin kyllä niihin todella tyytyväinen. Pelargoniat eivät selvinneet talven yli, mutta ajattelin kevään mittaan hankkia muutaman uuden. Pari istutusruukkua jätän vielä toistaiseksi auki mitä niihin laittaisin murattien kanssa. Joskus olen kokeillut neilikkaa, mutta useimmiten niissä on ollut petuniaa, joka on aina hyvä valinta. Viime kesänä ihastuin myös hortensiaan, joita ajattelin hankkia pari myös tulevana kesänä. Tomaatille ja mansikoille löytyy myös aina tilaa, vaikka eivät ne meillä koskaan ole kovin hyvin menestyneetkään. Jotain satoa on kuitenkin tullut. Madeiralla oli yhdessä ravintolassa mansikoita istutettu parvekelaatikoihin ja sitäkin olisi kiva kokeilla joskus!

Parvekekalusteet voisivat meillä olla vähän pienemmät, mutta sopivia ei ole kyllä löytynyt. Nykyistä pienemmät ovat sitten kahvilatasoa ja ruokailumahdollisuus olisi kuitenkin toiveena. Aiempi parveke oli suurempi ja sinne mahtuivat hyvin. Nykyinen parveke on myös suuri, mutta suorakaiteen muotoinen ja se taas tuo omia haasteita. Toisaalta, kun kalusteet mahtuvat sinne ja niissä ei muuta vikaa ole, niin passaavat meille kyllä hyvin.

Huomasin Viherpiha-lehdessä ihanan ikkunanluukkupeilin parvekkeelle. Etolasta pitäisi löytyä, joten täytynee käydä katsomassa. Se sopisi täydellisesti parvekkeen toiseen päätyyn ja siitähän nyt sitten  haaveilen...

Keittiön Ferrari

Toteutin unelmani ja sain hankittua keittiööni KitchenAidin. Olin jo säästänyt sitä varten ja kävi niin onnellisesti, että se oli erittäin hyvässä tarjouksessa Stockmannilla. Olen käynyt niitä aiemminkin ihailemassa ja laite on kyllä todella vankkaa tekoa. Ja tarjouslaitteen värikin osui minulle niin täydellisesti oikein!

Olen haaveillut koneesta nimenomaan leivontaan, koska en ollenkaan välitä taikinoiden vaivaamisesta. Meillä on ihan toimiva yleiskone, joka on jatkossakin loistava valinta moneen muuhun hommaan kuten raastamiseen ja kevyempään vatkaamiseen. Laite on kevyt ja se onkin sen etu kaikessa muussa paitsi taikinan vaivaamisessa. Tämä KitchenAid Artisan sen sijaan painaa tonnin eikä kyllä hevillä heilu. Hyviä vaihtoehtoja leivontakoneeksi oli muitakin, mutta KitchenAidistä olen kuullut pelkkää hyvää ja laite on käsitykseni mukaan erittäin kestävä, jos ei nyt ikuinen. Mitähän sitä leipoisi ensimmäiseksi?

Oliviipuun pienessä varjossa

En voinut vastustaa kiusausta, kun näin Plantagenissa pieniä oliivipuita. Oli sopivasti tarjouksessa, joten ostin itselleni tällaisen pienen pöytäversion. Meillä on kaksi isompaa, jotka ovat tällä hetkellä talvisäilössä anopin vintillä. Ne ovat olleet meillä jo pari kesää, joten talvehtiminen on onnistunut ja se on jokaisen kasvin kohdalla aina yhtä iloinen yllätys.

Viime kesänä Kreetalla ihailin oliivipuiden mahtavaa määrää. Nämä meidän versiot ovat kyllä niin minikokoisia, mutta tuovat mukanaan kuitenkin sitä ihastuttavaa Välimeren tunnelmaa. Ihailenkin Välimeren kasvillisuutta valtavasti ja siksipä niille main lomilla lähes poikkeuksetta suuntaammekin. Ilmasto on mitä parhain ja kasvillisuutta ei voi vaan lakata ihailemasta. Kohta alkaakin olla aika hakea ne isommat oliivipuut parvekkeelle; minikokoisia toki nekin.