torstai 9. marraskuuta 2017

Remontin jälkeinen masennus


Tänä syksynä olen päässyt nauttimaan taloyhtiöremonteista oikein koko rahan edestä ja aivan koko syksyhän siinä vierähti. Kuten arvasin jo etukäteen, loppusyksyn pimeys tuntuu tänä vuonna kovin vaikealta. Kevään valoisiin aikoihin on vielä matkaa, joten ei auta kuin vaan totutella. Ensi vuonna on taas edessä uudet remontit, joten niihin täytyy joka tapauksessa katseensa siirtää.

Vaikka kaikki sujui erittäin hyvin, on kahdeksan viikon remonttiputki sellaisenaankin aika raskas. Taloyhtiössä on onneksi tehty putkiremontti osittain jo aiemmin, joten loppuosaankaan ei tarvittu perinteistä putkiremonttia. Tämä mahdollisti asumisen kotona aivan mainiosti. Neljän viikon wc- ja kylpyhuoneosuuden aikana meillä oli lisäksi keittiössä vesi ja kahden viikon keittiö-osuuden aika toisinpäin. Monissa muissa taloyhtiön asunnoissa vedet olivat poikki kokonaan viemäreiden käyttökieltoineen, mutta tällöin remonttikin oli noin puolet lyhyempi. Remontin ajaksi pihalle oli järjestetty erittäin siistit suihku- ja wc-kontit sekä  myös keittiötiloja. 

Oma työaikani oli sellainen, että remonttia ja mitään melua en kohdannut juuri ollenkaan eikä mistään sotkusta tarvitse myöskään valittaa vaan kaikki meni todellakin oikein hyvin. Tarvittavat osuudet lattioista oli suojattu ja kotihan oli iltaisin lähes kokonaan remontoitavaa aluetta lukuun ottamatta normaalissa käytössä. Kompressorit olivat joskus iltaisin muutaman tunnin päällä ja varsinkin asunnossa ollessaan ääni on todella kova, mutta ei niitä montaa kertaa tarvinut kuunnella. Matka kahdeksannesta kerroksesta kontteihin on toki pitkä ja oli tietysti aivan mahtavaa, kun remontti oli tehty. Onneksi asuntoihin oli myös mahdollisuus saada kuivakäymälä ja itselläni oli mahdollisuus aamuisin käydä töissä suihkussa. Remontin tarpeellisuus oli toki tiedossa ja siksi se on helppo kestääkin. Odottavan aika on toki pitkä, koska vuoden kestäneessä projektissa meidän linjan asunnot olivat viimeisenä vuorossa. Vuodessa ehtii hyvin jännittää sekä järjestellä asioitaan. Meille asuminen muualla noin pitkän aikaa ei ollut mahdollista, sillä koiran kanssa emme voi väliaikaisesti muuttaa minnekään ja pojan koulukin on naapurissa. Veimme siis koiran hoitoon kylpyhuoneosuuden arkipäivien ajaksi ja asuimme itse kotona. Ainakin meidän rapusta lähes kaikki asukkaat olivat paikalla remontin ajan eikä asuminen varmastikaan mökkiolosuhteista paljon eroa, mikäli mökkielämästä tykkää.

Putkiremontin jälkeen iski päälle samantien patteriventtiilien uusiminen. Tämä työ vei kaksi viikkoa ja yhtä lailla tarpeellinen oli sekin. Ainakin meillä kasikerroksessa on varsinkin talvella kylmä ja nyt
uusien venttiilien kanssa lämpöä tuntuu kyllä riittävän. Ensimmäisessä vaiheessa lämmöt olivat pari päivää kokonaan poissa ja kyllä meillä olikin kylmä! Säätövaiheessa oli taas aivan liian kuuma, joten nykyinen normaali viileys oli erittäin tervetullutta (ei siis kylmyys!). Mutta tavaroita on siis saannut siirrellä paikasta toiseen milloin putkiremontin tieltä pois ja milloin taas patterin edustoja ja
venttiilien sivustoja tyhjentää. Toki putkiremontin puolesta ei tarvinut tyhjentää kuin wc:n ja kylpyhuoneen kaapit sekä viedä pois tekstiilit ja keittiöstä ainoastaan roskiskaappi, mutta jossainhan ne tavarat pitää säilyttääkin useamman viikon ajan.

Ja se eläminen sitten remonttien keskellä. Alkuun se on pyörimistä ympäriinsä jokaisen remontin alussa, kun systeemit ovat muuttuneet ja tavarat kummallisissa paikoissa. Kaikesta tulee kuitenkin rutiinia ja remontin päättyessä sitä taas pyörii ympäriinsä systeemin muuttuessa. Remontin kokonaispituuteen tulee huomioida myös kaikkiin järjestelyihin käytetty aika sekä se remontin odottaminen. Meillä ei siis putkiremontissa uusittu wc-tiloja tai kylpyhuoneita, mutta halukkaille
oli annettu se mahdollisuus toisen toimijan kautta vähän niin kuin pakettiratkaisuna. Meidän kohdalla remontin teetti sekä seinä- että alakerran naapuri ja remonttitoimet alkoivan täten kuusi viikkoa ennen putkiosuutta. Muissa kohteissa kylpyhuoremontit tehtiin vasta putkiosuuden jälkeen mutta tässä viimeisessä kohteessa tehtiinkin toisinpäin, remontin aikaistuessa lähes kolme kuukautta. Parempaa tiedotusta asiaan kylpyhuoneremontoijalta olisi kyllä siihen toivonut kuin kesälomalla alakerran aulaan ilmestynyttä aikataulutaulukkoa, mutta onneksi olimme purkutöiden aikaan vielä kesälomalla ja pääsimme siten koiran kanssa lähtemään evakkoon muutamaksi päiväksi. Putkitöiden osuus alkoi myös käytävämme toisen puolen asunnoissa neljä viikkoa meitä ennen, joten omassa käytävässä on riittänyt vilinää heinäkuun loppupuolesta viime viikon loppuun. Muilta osin tiedotus toimi erittäin hyvin ja remonttiaikatauluissa täydellisesti pysyminen on suorastaan käsittämätöntä; meillä viimeisessä kohteessa remontti itse asiassavalmistui jopa etuajassa. Myös patteriventtiilitöihin sujui huomattavasti ennakkoon ilmoitettua lyhyempi aika. Ja kaikesta huolimatta olen silti aivan puhki.

Remonttiin ja remonttiaikatauluihin tottuneena elämä tuntuu nyt kovin tyhjältä. Ja helpolta. Onhan siinä oma juttunsa, kun joka päivä kotiin tullessa sai katsoa mitä uutta milloinkin on tekeillä. Päivät ja viikot rytmittyivät helposti remonttiin ja nyt on kummallista, kun ne eivät enää määrää elämää ja tavaroita ei tarvitse kannella paikasta toiseen. Se alkoi kyllä lopussa kyllästyttää ja kun vihdoin kaikki oli valmista, urakoimme kaikki loputkin tavarat kerralla paikoilleen, vaikka se ei olisikaan ollut aivan pakko. Remontittomuus on kummallista ja tulee vaatimaan kyllä tottumista. Nyt pitäisi taas saada kaikki harrastukset käyntiin, sillä remontti ei enää täytä elämää eikä mitään tekosyitä ei ole. Ja se taas luo omia paineita. Kaikki ideat tuntuvat olevan vähissä ja henkinen väsymys suurta. Pahin stressi on jo helpottanut pari viikkoa sitten, mutta nyt pitäisi palautua siihen aivan normaaliin elämään.

Ja sitten on se koira. Remonteistahan olisi selvinnyt kovinkin helpolla, mikäli emme olisi koiraperhe. Ja koirankin kanssa, ellei meillä olisi näitä koiran yksinolo-ongelmia. Niiden eteen on tehty valtavasti töitä ja päästy eroon tuhoamisesta sekä lopulta myös ulvomisesta. Ennen remontteja meni puoli vuotta jo erinomaisen hyvin eikä meidän käytävässä alkaneet muut remontit tuntuneet beagleä tallennusten perusteella häiritsevän. Pidimme kahta radiota päällä, joista toinen oli eteisessä,
jotta sieltä ei meille asuntoon kuulu varsinkaan puhetta. Putkiremontin aikana koira ei olisi voinut olla asunnossa paikalla, sillä sitä ei ole totutettu suljettuihin tiloihin eikä kompressorien kanssa se olisi pärjännyt siellä missään tapauksessa. Itsekin niitä ääniä pelästyi jokaikinen kerta! Työmiesten työrauha olisi myös ollut mennyttä koiran uteliaisuuden vuoksi eikä koiran pysymistä asunnossa olisi voinut valvoa, vaikka asunnon ovia ei auki meillä oikeastaan pidettykään. Ja pahinta olisi tietysti ollut se työmiesten lähteminen pois. Putkitöiden keittiöosuuden järjestimme niin, että koiran kanssa oli kotona aina joku. Tällöin se tottui hyvin myös aitaukseen sekä asunnossa käyviin työmiehiin. Kylpyhuoneosuuden aikana koira oli viikonloppuisin kotona ja tällöin jätimme sitä säännöllisesti yksin samoin kuin muun remontin aikana iltaisin. Jokaikinen ilta. Patteriremontin aikana koira oli jo
joitakin päiviä yksin kotona tai seuralaisen kanssa tai sitten hoidossa. Kaikki tämä harjoitteluaika meni erittäin hyvin, mutta nyt kun arki on taas alkanut, voi taas todeta, että meillä ulvotaan taas. En toki odottanut, että näin suurista rytmin muutoksista täysin ongelmitta selvittäisiinkään, mutta yllätys oli se, että ulvonta alkoi heti tavallisen arjen koittaessa. Ensin lyhyinä pätkinä ja kolmantena päivänä
jo kunnon sessiona. Ja taas kerran aloitamme kaiken alusta. Tätä koko ajan pelkäsin ja tässä tilanteessa taas olemme. Toisaalta on helpottavaa, kun tiedän, että yhtään paremmin emme olisi voineet tätä prosessia hoitaa tai siihen valmistautua. Arjen rytmi ja rutiinit on koiraltakin kateissa.


Ensi vuosi tuo mukanaan taas uudet remontit. Taloyhtiön viisivuotissuunnitelmasta on vielä jäljellä muutama työ, mutta sen jälkeen on taloyhtiössä kaikki suuret remontit tehty. Tämänhetkisen rahoitusvastikkeen jälkeen on tarkoitus alkaa maksaa uutta, jossa maksetaan nämä viimeisimmät työt. Näin ollen luvassa on lisää remontteja hyvinkin pian. Parvekkeiden huoltomaalaus piti olla jo tänä kesänä, mutta se siirtyi ensi vuodelle ja silloin lienee luvassa myös ikkunoiden huoltokierros, sähkötöitä sekä pihatöitä. Ainakin itsestään remontin aikana on oppinut paljon. Vaikka remontti menee hyvin etkä koe olevasi kovinkaan stressaantunut, olet sitä alitajunnassa luultavasti kuitenkin ja paljon enemmän kuin olisit ikinä voinut kuvitellakaan. Vaikka arki on monilta osin ihan normaalia eikä poikkea entisestä, on kuitenkin erittäin kummallista luovuttaa kahden kuukauden ajan oma kotisi jonkun toisen käyttöön. Se tuntuu hassulle, ei siitä mihinkään pääse; toki siihen tottuu ja nyt sitä ei oikein osaa ollakaan. Olen sairastellut loppusyksystä ja hiuksia lähti keväällä päästä valtavasti enkä ole siihen muuta syytä keksinyt kuin stressin. Elo-syyskuussa remontin alkuvaiheilla mies oli erittäin paljon pois kotoa työn puolesta, joten arki koirineen päivineen ja remonttivalmisteluineen pyöri minulla. Eipä siis ihme, jos olo on kaikin tavoin väsynyt. 

Nyt jo naurattaa, mutta syksyn osalta olimme myös se asunto, jonka kohdalle osui kaikki mahdollinen. Luulen, että sellainen onnekas osuu joka remonttiin. Tiedän erittäin hyvin, että kaikki juuri päättyneet remontit ovat taloyhtiössä sujuneet erinomaisesti ilman ongelmia ja paljon tullut naapureita käytävällä kohdattua. Se on ehdottomasti remonttien hyvä puoli, että ne kyllä yhdistää. Kaikki asukkaat ovat kohtalotovereita samassa tilanteessa. Vitsailin itse naapureiden kylpyhuoneremonttien alkaessa ja niitä kuunnellessa (jotka nekin menivät loppujen lopuksi erittäin hyvin ja suhteellisen vähällä häiriöllä), että taidan itse alkaa remontoida, kun yhtiön remontit päättyy. Niinpä siinä kävi niin, että saimme odotella parin tapaturmaisesti hajonneen laatan korjausta viime viikkoon ja lisäksi tavaroita patteriremontin tieltä siirrellessä yhden kaapin takaa paljastui pieni ulkoseinästä peräisin oleva kosteusvaurio. Sen ja ulkoseinän sauman korjaus on vielä edessäpäin, mutta laatat ovat sen sijaan aivan täydellisesti korjattu. Vinttikomeron tyhjennystarpeesta putkiremonttia varten oli unohtunut meille tulla taloyhtiöltä ilmoitus ja sinnehän oli sitten menty väkisin. Ei siinä mitään, se oli työn kannalta olennaista ja asia on siltä osin selvitetty. Vinttikomeroasiaa selvittäessä paljastui samalla vinttikomeroomme valuva sadevesi. Ja kerroinko jo, että kellarikomeroomme murtauduttiin kesän aikana kaksi kertaa... Totuuden nimissä kaikki kommellukset eivät liity millään tavoin remonttiin ja isossa ja vanhassa taloyhtiössä sattuu ja tapahtuu. Olemme vain magneetin lailla keränneet kaikki tapahtumat puoleemme.


Ja nyt ei sitten tiedä miten olisi. Kaikenlaisiin tapahtumiin ja remontin vilskeeseen uskomatonta kyllä todellakin tottuu ja nyt on kaikki niin (tyhjää ja) hiljaista. Arki on rauhallista eikä remontit ohjaakaan enää elämää. Joulukiireet ottavat siitä kyllä kohta vallan. Nyt ei enää tarvitse pyöriä kotona ympyrää etsien tavaroita sekä kadonneita arkirutiineja; on niin kummallista, että asiat ja tavarat ovat oikeilla paikoillaan. Ja huh, illalla pääsee kotona suihkuun, astianpesukone toimii ja kylpytakin saa kylpyhuoneen naulakkoon...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti