Hiihtolomalla tuli tehtyä parin yön vierailu Tallinnaan. Viime vuonna hiihtolomalla tuli todettua ajankohta oikein hyväksi ja Tallinna sekä autolautat olivat silloin suorastaan autioita. Tällä kertaa ihmisiä oli liikkeellä paljon viime vuotta enemmän, mutta meno oli silti erittäin rauhallista. Iltaisin ravintolat voivat olla silti aika täynnä eli jos on joku toiveravintola, kannattaa tehdä ehdottomasti pöytävaraus. Turistiryhmiltä saa kyllä vanhassa kaupungissa silti olla rauhassa!
Meillä ei ollut erityistä ohjelmaa pariksi päiväksi muuta kuin iltaisin hyvin syöminen. Lisäksi kävimme hakemassa marketissa perinteiset kahvipaketit kotiin, kun Paulig Classicia ei edelleenkään Suomesta saa. Yhtenä vierailukohteena päädyimme viimein Karnaluksiin, jossa en olekaan ennen haaveistani huolimatta päätynyt käymään. Lankaa en tarvinut nytkään, mutta rehellisesti sanoen sitä tarvetta ei ole tulossa vuosikymmeniin. Joka tapauksessa kohde on legendaarinen ja vierailun arvoinen koko perheelle!
Kävimme Karnaluksissa ihan koko perheen voimin ja kyllä hyllyt niin korkealla olivatkin, että avustaja on meikäläiselle ehdottomasti muutenkin tarpeen. Ulkomainostusta ei Karnaluks pahemmin tarvitse, sen verran tunnettu paikka on. Kannattaa vaan katsoa mihin kaikki naisväki suuntaa, niin osoite on siellä. Sisäänkäynti on suljettu, mutta kassajonoista vapautuvat avaavat kyllä sinulle oven. Ja kassajono on pitkä; joudut ohittamaan sen, kun tulet sisälle. Ostoskorit löytyvät myös siitä kassajonon kohdalta. Ja sitten alkaa tulla tavaraa. On ketjuja, vetoketjuja, ompelutarviketta ja ompelulankoja; ja sitten siellä perällä hyllykaupalla korkeita hyllyjä lankaa. Kannattaa vähän etukäteen miettiä mitä lankoja tarvitsee, muuten ei varmasti löydä mitään. Lankojen määrä on huikea ja aistit menevät sekaisin eikä lankoja pysty analysoimaan. Lankoja on siis todella paljon! Itse ajattelin katsoa niitä toivomiani hopeisia lankoja, röyhelöhuivilankoja sekä joitakin poistuneita Novitan lankoja. Löysin kyllä haluamani ja joitakin muita lisää, mutta hinta ei ollut kovin suuri. Ei siellä nyt hirvittävän halpaa itseäni kiinnostavien lankojen osalta ollut, mutta sanotaanko, että sopivaa, että rouvat pysyvät kohtuudessa. Ja yllättävän pienellä shoppailumäärällä sieltä pääsin ulos; enkä menin lankojen paljoudesta ihan lukkoon. Ihan rauhassa sain kyllä katsella ja kierrellä; ja kassajonohan kestää sitten ikuisuuden. Yleisesti ottaen ehdottamasti näkemisen arvoinen paikka!
Muilta osin Tallinnassa nautittiin hotellielämästä sekä ihanasta ruoasta. Hotel Bern oli uusi tuttavuus ja oikein mukava hotelli. Kesäkohteeksi se ei ehkä sovellu Beer Gardenin läheisyyden vuoksi, jos ikkunoita joutuu auki pitämään ja muutenkin. Viimeisenä päivänä oli Viron itsenäisyyspäivä ja sitä siellä tunnuttiin tiistai-iltana juhlittavan sulkemiseen saakka, jonka jälkeen pidettiin sitten vähän torikokousta aamuneljältä hotellin edustalla. Mutta sanotaanko, että arkihotelliksi aivan ihana. Ja näihin torikokouksiin tottuneena ihan näin kotonakin, tämähän oli tuttua ja pientä. Kaupungissa asuessa tottuu kaikenlaiseen.
Mutta sitten ne kahvilat ja ihanat viinibaarit sekä ravintolat! Hintataso on vielä suomalaisittain aika kohtuullinen; ei toki kaikissa, mutta monessa ravintolassa. Alkupalat voi käydä syömässä italialaisessa viinibaarissa ja jatkaa toiseen. Parhaan jälkiruoan ikinä olen nyt syönyt ravintola Domissa Tuomiokirkon reunamilla. Suklaatorttu jäätelöllä ja marjoilla on vaan kaunein ja paras!
Meillä ei ollut erityistä ohjelmaa pariksi päiväksi muuta kuin iltaisin hyvin syöminen. Lisäksi kävimme hakemassa marketissa perinteiset kahvipaketit kotiin, kun Paulig Classicia ei edelleenkään Suomesta saa. Yhtenä vierailukohteena päädyimme viimein Karnaluksiin, jossa en olekaan ennen haaveistani huolimatta päätynyt käymään. Lankaa en tarvinut nytkään, mutta rehellisesti sanoen sitä tarvetta ei ole tulossa vuosikymmeniin. Joka tapauksessa kohde on legendaarinen ja vierailun arvoinen koko perheelle!
Kävimme Karnaluksissa ihan koko perheen voimin ja kyllä hyllyt niin korkealla olivatkin, että avustaja on meikäläiselle ehdottomasti muutenkin tarpeen. Ulkomainostusta ei Karnaluks pahemmin tarvitse, sen verran tunnettu paikka on. Kannattaa vaan katsoa mihin kaikki naisväki suuntaa, niin osoite on siellä. Sisäänkäynti on suljettu, mutta kassajonoista vapautuvat avaavat kyllä sinulle oven. Ja kassajono on pitkä; joudut ohittamaan sen, kun tulet sisälle. Ostoskorit löytyvät myös siitä kassajonon kohdalta. Ja sitten alkaa tulla tavaraa. On ketjuja, vetoketjuja, ompelutarviketta ja ompelulankoja; ja sitten siellä perällä hyllykaupalla korkeita hyllyjä lankaa. Kannattaa vähän etukäteen miettiä mitä lankoja tarvitsee, muuten ei varmasti löydä mitään. Lankojen määrä on huikea ja aistit menevät sekaisin eikä lankoja pysty analysoimaan. Lankoja on siis todella paljon! Itse ajattelin katsoa niitä toivomiani hopeisia lankoja, röyhelöhuivilankoja sekä joitakin poistuneita Novitan lankoja. Löysin kyllä haluamani ja joitakin muita lisää, mutta hinta ei ollut kovin suuri. Ei siellä nyt hirvittävän halpaa itseäni kiinnostavien lankojen osalta ollut, mutta sanotaanko, että sopivaa, että rouvat pysyvät kohtuudessa. Ja yllättävän pienellä shoppailumäärällä sieltä pääsin ulos; enkä menin lankojen paljoudesta ihan lukkoon. Ihan rauhassa sain kyllä katsella ja kierrellä; ja kassajonohan kestää sitten ikuisuuden. Yleisesti ottaen ehdottamasti näkemisen arvoinen paikka!
Muilta osin Tallinnassa nautittiin hotellielämästä sekä ihanasta ruoasta. Hotel Bern oli uusi tuttavuus ja oikein mukava hotelli. Kesäkohteeksi se ei ehkä sovellu Beer Gardenin läheisyyden vuoksi, jos ikkunoita joutuu auki pitämään ja muutenkin. Viimeisenä päivänä oli Viron itsenäisyyspäivä ja sitä siellä tunnuttiin tiistai-iltana juhlittavan sulkemiseen saakka, jonka jälkeen pidettiin sitten vähän torikokousta aamuneljältä hotellin edustalla. Mutta sanotaanko, että arkihotelliksi aivan ihana. Ja näihin torikokouksiin tottuneena ihan näin kotonakin, tämähän oli tuttua ja pientä. Kaupungissa asuessa tottuu kaikenlaiseen.
Mutta sitten ne kahvilat ja ihanat viinibaarit sekä ravintolat! Hintataso on vielä suomalaisittain aika kohtuullinen; ei toki kaikissa, mutta monessa ravintolassa. Alkupalat voi käydä syömässä italialaisessa viinibaarissa ja jatkaa toiseen. Parhaan jälkiruoan ikinä olen nyt syönyt ravintola Domissa Tuomiokirkon reunamilla. Suklaatorttu jäätelöllä ja marjoilla on vaan kaunein ja paras!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti