Nyt niitä saa!

Jos viime vuosi oli heikko marjavuosi, niin nyt niitä kyllä piisaa. Ollaan vasta elokuun alussa ja pakastin on jo täynnä! Aika luksusta viime vuoteen verrattuna; ihana leivontatalvi odottaa!

Tuliaisina jostakin Espoon suolta sain pienen erää lakkaakin. Näitä ei sentään pakastaa tarvinut, mutta maistuivat oikein hyvältä iltapalan kanssa. Mustikkaa sen sijaan on tullut pakastettua reilummin. Pakastimessa on jo moninkertaisesti viime vuoden sadon verran ja kyllähän sitä vielä löytyisi. Mies on näitä metsistä poiminut, itse en siedä alhaisen verenpaineen vuoksi maassa möyrimistä ollenkaan. Olen itse poiminut vain pari rasiallista mustaherukoita suklaakakkua varten. Olisin poiminut loputkin pensaista, mutta pakastimet on täynnä kaikilla muillakin eikä hetki ollut sopiva mehun keittelylle. Mustaa ja punaista marjaa olisi niitäkin ollut ihan mukavasti tarjolla.

Ja sitten on sitä vadelmaa! Vadelma on suosikkimarjani ja sen sato tuntuu kovasti vaihtelevan, mutta nyt on sitten täällä päin ainakin erittäin hyvä vuosi. Näitä on pakkasessa kohta varmaan saman verran kuin mustikoita. Mukavaa on päästä näistä jotakin leipomaan! Nykyään tosin mansikkaa, vadelmaa ja karhunvatukkaa saa kaupasta tuoreena vuoden ympäri, mutta hinnathan ovat aika korkeita. Koristeeksi kyllä kelpaavat ja täytteisiin niitä saa kyllä pakastealtaastakin; sikäli jos siihen kelpaa se keitetty mössö. Näitä kotimaisia kun ei onneksi tarvitse keitellä!

Mansikkaa pakastettiin myös yksi viiden kilon satsi. Hirveän hyvinhän se ei pakastimessa säily, mutta viipaloituna kuitenkin joten kuten. Sitä on kyllä kiva olla pakkasessa pieni erä, mutta ehdottomasti parhaimmillaan se on kyllä tuoreena syötynä. Pakastetut eivät vedä vertoja niille ollenkaan! Mutta hyviä hätävaroja ne ovat silloin, kun äkillisesti talven keskellä iskee kesän kaipuu ja tekee mieli daiquiria tai granitaa...