Lyyraviikuna - sellainen suurempi

Plantagenissa on meneillään ihanat viherkasviviikot ja kuponkitarjouksella sai haluamansa kasvin puoleen hintaan. Kävin vähän kiertelemässä ja harkitsin mm. banaania, mutta päädyin uuteen lyyraviikunaan. Tarjous oli siitä erittäin hyvä, sillä kasvi oli erittäin suuri ja perushinta on yli 30 euroa. Kokeillaan sitten myös tällaista lattiamallia!

Kasvissa on itse asiassa peräti kolme taimea, joten siitä kasvanee aikanaan varmasti erittäin suuri. Korkeuttakin on varmaan sellainen 80 cm. Yritän muistaa sitä nyt käännellä aina eripäin aurinkoon, jotta ainakin aluksi lehdet aukeaisivat tasapuolisesti eri suuntiin. Ajattelin, että kokeilen vain aiemmin hankkimiani pieniä lyyraviikunoita, mutta niin sitä vaan tuli hankittua seuraksi tällainen suurempi. Seuraavaksi edessä lienee uuden suojaruukun hankinta, koska olen tykästynyt mustiin kiiltäviin Harmoni-ruukkuihin ja kaikki nykyiset ovat käytössä. Kiiltävä musta on aina todella hauskan näköinen eikä ollenkaan synkkä tai tylsä vaihtoehto ruukuksi. Kuinka ollakaan, syyskuun kuponkitarjouksena Plantagenissa on oman valinnan mukainen suojaruukku...

Hankittuani nyt näitä tämän hetken todellisia trendikasveja satuin sitten lukemaan, että ne ovat aika kovia allergianaiheuttajia. Mietin tuossa kuinka minun nyt käykään, mutta ainakin toistaiseksi olen välttynyt oireilta. Huonekasveista en olekaan allergiaoireita saanut kuin rahapuusta ja tietynlaisista yuccapalmuista, joita tiedän nyt välttää. Nyt tiedän sitten tarkkailla, mikäli kummallisia oireita sitten ilmestyy, mutta omalta osaltani kotini lyyraviikuna kiintiö on nyt täynnä. Katsellaan nyt näitä millaisiksi ne meillä syksyn mittaan kehittyvät!

Pitsisukat alkuperäisestä Aurorasta

Toki kokeilin Novitan pitsisukkia myös ohjeen mukaisesti alkuperäisellä Aurora-langalla. En ole muuten niin innostunut Aurorasta, mutta oranssi innostaa aina ja kun näin pitsisukkien ohjeen, lanka näytti siinä aivan mahtavalta. Ja kyllä niistä kauniit tulikin!

Oranssi on Aurorasta suosikkivärini enkä tätä kyllä muuten ole hamstrannutkaan. Pitsisukkien hyvä puoli kesällä myös oli se, että näihin sai upotettua todella paljon lankoja suoraan omasta lankavarastosta. Aurorakin oli selvästi vain odottanut pääsyä näihin sukkiin.

Pitsisukkia oli todella mukava tehdä ja niistä saa mukavia lahjoja syksyksi. Taidan kyllä itse pitää pari sukkaparia; eihän niitä voi koskaan olla liikaa!

Pitsisukat Polkasta

Tein Novitan kevät-lehdessä olleista pitsisukista myös Polkka-langalla version. Polkkalankaa on myös minun ollut vaikea välillä hyödyntää lyhyiden väripätkien ja mukana olevan valkoisen vuoksi, mutta näissä sukissa Polkka on kyllä oikein edukseen!

Polkka-langan raidoitus tulee aika kivasti näissä sukissa esille, samoin kuin itse pitsikuvio. Polkan raidoitus on myös näissä sukissa oikein mukava. Sopivasti eri sävyjä, mutta ei kuitenkaan liian kirjavasti.

Myös 7 Veljestä Polkka on nyt lopetettu ja vuosien mittaan langasta on ollut kivoja vaihtoehtoja tarjolla. Ykkössuosikkini on ollut iki-ihana ruoste, mutta kyllä tämä pinkkikin oikeassa projektissa todella mukavalta näyttää.

Pitsisukat Tweedistä

Kesäprojekteina tein useammatkin pitsisukat, joiden ohje oli Novitan kevät-lehdessä. Pidin ohjeesta ja sukkia oli mukava tehdä. Kaikista versioista tuli myös oikein kivoja ja erittäin hyvin istuvia.

Tein pari versiota sukista käyttämällä Novitan jo lopetettua Tweed-lankaa. Se on yksi suosikeistani, joskin on todettava, että sille on välillä vaikea löytää sopivia projekteja. Näissä sukissa Tweed näyttää kyllä oikein kauniilta, mutta pitsikuviointi ei tule niissä aivan yhtä hyvin esille kuin monissa muissa langoissa. Ruskea Tweed oli kuitenkin ihanan - ja lämpimän - näköinen!

Toisena kokeiluna käytin violettia Tweedia, joka on ruskeaa vielä kirjavampi, sillä joukossa on myös aavistus vihreää. Oikein kauniit näistäkin tuli, joskin ongelma pitsikuvion hahmottamisessa on ihan sama. Toisaalta, kuvion hahmottamisen saattaa kokea ongelmaksi vain siksi, että on nähnyt sukista muita versioita, joissa kuvio on todella selvä. Ihanat nämäkin ovat omalla tavallaan!

Tweed on tosiaan yksi ihania vanhoja 7 Veljestä -lankoja, joita Novitalla on ollut mallistossa. Näissä on ihana pehmeä ja lämmin tunnelma. Onneksi tätä löytyy varastosta vielä moneen, moneen projektiin!

Terrakottaa ja mokkaa

Olen terrakottaruukkujen suuri ystävä ja melkeinpä kasvi kuin kasvi näyttää parhaimmalta kulahtaneessa saviruukussa. Parvekeistutuksissa ne ovat ylivoimaisesti kauneimmat ja Välimeren kasvieni myötä olen alkanut pitää niistä myös sisätilojen ruukkuina. Uusien pienten lyyraviikunoitteni myötä suuntasinkin terrakottaostoksille, koska taas kerran sopivaa ruukkua ei kotona ollut vapaana.

Törmäsinkin aivan uuteen saviruukkujen väritykseen Hong Kongissa. Tavallista terrakottaa sieltä ei löytynytkään, mutta tilalle sain ostettua aivan ihastuttavia mokanvärisiä ruukkuja. Väri oli kotona vieläkin parempi kuin kaupassa. Lisäksi näissä ruukuissa on se hyvä puoli, että näyttävät hienoilta myös uutena. Terrakottaruukut kun näyttävät uutena aivan liian siisteille ja vasta yhden kesän käytön jälkeen ne alkavat näyttää aidoille. Mitä vanhempi sitä parempi!

En ole koskaan oikein innostunut lasitetuista saviruukuista. Jos haluaa kiiltäväpintaisen, kannattaa oikeastaan hankkia aivan toisenlainen ruukku. Saviruukkujen kanssa on muistettava, että kasveja ei saa sisällä kastella liikaa, sillä kosteus saattaa siirtyä huokoisen saven läpi lattiaan tai huonekalujen pintaan. Lasitetut saviruukut on toki suojattu tältä, mutta jotenkin niistä sitten puuttuukin se aitous. Jossain olen myös nähnyt saviruukkuja maalattavan valkoisiksi, mikä on kyllä aivan turhaa. Tällöin kannattaa hankkia suoraan joku valkoinen ulkoruukku, jossa on sopiva muoto ja pääsee ihan vain helpommallakin, kun savi imee maaliakin aika tavalla. Terrakotta on vain ykkönen ja tämä mokka aivan ehdoton hyvä kakkonen!

Lyyraviikuna

Vihdoin innostuin minäkin tästä lehtien ja muun sisustusmaailman ykköstrendikasvista, lyyraviikunasta. Lyyraviikunaon jo jonkin aikaa esiintynyt aivan kaikissa lehdissä lähinnä aurinkoa kohtia sojottavina jättiyksilöinä. Se on hauskalla tavalla epäkesko eli kiemurainen sekä erittäin selvästi valoa kohti kurotteleva. Monissa muissa kasveissa se ei näytä kovin hyvälle, mutta lyyraviikunaa sellainen kiemuraisuus pukee oikein hyvin!

Lopulta selvitin kasvikirjasta, että mistä ihmeen kasvista oikein on kysymys. Kypsyttelin asiaa hetken, mutta lyyraviikuna jatkoi esiintymistään kaikkialle ja innostuin siitä lisää. Sen verran olin katsellut viherkasviosastoja ja kasvimyymälöitä, että tiesin sen olevan aika hinnakas. Mutta kuinka ollakaan ruokaostoksilla paikallisessa K-Supermarketissa oli myynnissä pikkuisia lyyraviikunoita muiden viherkasvien ohella puoleen hintaan. Viiden euron alennettu hinta n. 12 cm ruukun halkaisijaltaan olevasta kasvista ei ollut kyllä paljon. Ostin tietysti kaksi.

Pienet lyyraviikunat ovat hauskoja ja kauniita siinä missä isotkin. Nämä on toki helpompi myös kotona sijoittaa. Kaupasta tuoduissa lyyraviikunoissa lehdet sojottavat tiiviisti ylös eli varmasti kohti kasvihuoneen valonlähdettä. Lyyraviikuna suuntautuu kuitenkin hyvin nopeasti valoa kohti ja availee lehtiään. Suosituksena on käännellä kasvia viikoittain ja näiden pienten kanssa niin aion tehdäkin. Isot lyyraviikunathan saavat suunnata mihin vain haluavat, mutta mielestäni näissä pöytämalleissa on parempi, että pysyvät pystyssä eivätkä valtaa puolta pöytää. Tervetuloa meille!

Elokuu parvekkeella

Elokuun lopussa on syksyäkin vähän ilmassa. Viime päivinä oli varsinkin aamuisin aika lailla viileää, mutta ilmeisesti elokuun tavanomaisista säistä saadaan jatkossa nauttia ainakin jonkin aikaa. Elokuu sinänsä oli ihan lämmin, mutta kyllä helteet ja pitkät lämpimät jaksot jäivät tältä kesältä väliin. Olen kuitenkin kesään ihan tyytyväinen, sillä mitenkään jäätävää ei mielestäni ollut ainakin erityisen pitkiä jaksoja. Ja ainakin parvekkeella viihdyttiin hyvin!

Pelargonit kukkivat ja parvekkeella kaikkialla vihertää. Monet kasvit ovat kasvaneet erittäin paljon ja kastelu on ollut maltillista koko kesän. Mikään kasveista ei ole kuollut eikä tänä kesänä parvekkeella ole ollut oikeastaan minkäänlaista tuholaisongelmaa. Kasvit ovat myös kestäneet kesää erittäin hyvin, koska ne eivät ole välillä päässeet pahemmin kuivumaan, mikä on yleensä ollut jokakesäinen riesa. Kasvien kannalta kulunut kesä on ollut mitä mainioin!

Viime viikon kylmien öiden myötä parvekkeen lasit on jo suljettu tältä kesältä. Välimeren kasvien suhteen täytyy vähän tarkkailla säitä ja tuoda arimmat kasvit vähitellen sisään. Viikunat täytynee siirtää sisätiloihin aika nopeasti säiden jäähtyessä samoin kuin ihmeköynnökset. Oliivipuut kestävät viileää paremmin ja voivat hyvin viettää parvekkeella vielä syyskuun. Oliivipuista varsinkin isompi on kasvanut tänä kesänä paljon. Tänä vuonna en leikannut niitä keväällä, mutta ensi keväänä voisi taas kokeilla maltillista leikkaamista. Uudet oksat kasvavat pitkiksi roiskoiksi ja leikkaaminen taas tekee oliivista kauniin ja tiivimmän.

Ihmeköynnökset ovat kasvaneet parvekkeella tänä kesänä aika vähän. Molemmat kasvit ovat kyllä tehneet lehtiä ja nyt taas kukkivat, mutta kokoa ne eivät kyllä ole kasvaneet. Luultavasti molemmat ruukut ovat taas aivan täynnä juuria ja kasvit pitää ensi kesänä istuttaa isompiin ruukkuihin. Myös viikunat täytynee ensi kesänä istuttaa uusiksi, jos vain toivottavasti selviävät talvesta työhuoneessa. Ne ovat kasvaneet todella hyvin kesän aikana ja toivon kovasti, että työhuoneessa on niille sopiva talviympäristö!

Taas kesän lopuksi keväällä ostettu terassihortensia on tehnyt nuput. Tässä vaiheessa se ei niitä enää parvekkeella ehdi avata, sillä viilenevä sää ei tilannetta auta. Sisätiloissa taas eivät nuput jaksa aueta. Viimevuotinen hortensia sentään kukkii pienin kukkasin ja kai näitä kaunottaria täytyy taas koittaa talvettaa. Myös poikani viimetalvinen joulukuusi on edelleen elossa parvekkeella ja on siinä nyt vähän vihreää latvaakin. Katsellaan onko siitä taas loppusyksystä joulukuuseksi!

Murattipuolella on elokuu vaan niin kaunista, vehreää ja vihreää. Näitä katsellessa lähestyvät talvi kyllä harmittaa, sillä syksyllä muratit ovat parvekkeella parhaimmillaan. Voi kun ne kestäisivät siellä talven yli! Loppusyksystä ne on taas vietävä suojaan talvelta ja toivotaan, että taas ensi keväänä pääsisi niistä taas parvekkeella nauttimaan!

Loppukesästä ehtii vielä siis hetken nauttia, mutta vähitellen pitää aloitella syystoimet. Päivät pysyvät lämpiminä lasitetulla parvekkeella vielä pitkään, mutta yöt kyllä viilenevät kuten ulkonakin. Niin se taas mennä vierähti tämäkin kesä.