Törmäsin kesämuistoihin viime vuodelta ja nythän niitä tehdään taas! Uskomatonta, että kesäkuuhun asti on päästy ja vielä kun pääsisi lomallekin. Takana on todella erikoinen ja poikkeuksellinen vuosi. Nyt jos koskaan olisi aika hellittää ja ihan vain lomailla. Lomasuunnitelmia ei paljon ole, mutta jotenkin se vain riittää tänä vuonna. Nyt ei jaksa enää stressata ja jännittää vaan oikeasti olisi ihan kiva vain olla ja levätä!
Talvi itsessään oli itselleni mieluisa. Pidän lämpimästä enkä voi sietää lunta. Pimeys tulee siinä kaupan päälle, mutta talvellahan on aina pimeää. Parvekkeella ei ole koskaan aiemmin selvinnyt yhtä monta kasvia ja toisaalta sisätiloissa moni kasvi kärsi pimeydestä poikkeuksellisen paljon. Nythän valoa on riittänyt jo pidempään oikein mukavasti, mutta valon myötä tuli korona-aika siinä sivussa hallitsemaan elämää. Korona hallitsee edelleen elämää ja siihen on vain totuttava. On ollut vaikeaa totutella arvaamattomuuteen sekä siihen, ettei asioita kannata kovin paljon tällä hetkellä suunnitella. Etenkin töiden suhteen se on ollut vaikeaa ja itselleni luonnotonta. Olen kuitenkin oppinut kevään mittaan paljon ja väsymyskin on nyt sitä luokkaa, että vähitellen on ollut vain pakko tottua ja alkaa hellittää. Olen siis opetellut uusia tapoja, joissa kaikkea ei voi kontrolloida. Vapaa-ajan menot peruuntuivat koko keväältä parissa päivässä ja vieläkin on vähän vaikeaa suunnitella uutta. Vapaa-ajan vietto on normaalistikin mieluusti aika kotipainotteista, mutta pidän pienistä viikoloppureissuista arkea piristämässä. Vaikeinta oli oppia etätyössä pitämään vapaa-aikaa. Työt eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Etätyöhönkin tottui aikanaan, mutta kyllästyin toden teolla tuomaan työasioita kotiin.
Kiireisen syksyn jälkeen aloitin myös etäopiskelun iltaisin tammikuussa. Vihdoin on siinäkin kesätauko ja kyllä opiskelu on parinkymmenen vuoden jälkeen ollut opettavaista. Se on yllättävän vaikeaa ja kesti oman aikansa löytää sopivat työtavat. Koodaaminen iltaisin vie onneksi ajatukset omista töistä pois, mutta tarvitsen myös vapaa-aikaa ja olen yrittänyt viikonloppuisin pitää ainakin yhden kokonaisen vapaapäivän. Tämä tietysti tarkoittaa, että arki-illat ovat aika pitkälti sujuneet koodatessa. Olen pitänyt opiskelusta, mutta onhan se työn ohessa useinkin aika rankkaa. Koulutukseen oli myös laitettu useampi kurssi yhtäaikaisesti, joka on työssäkäyvälle aivan mahdoton tilanne. Koronan aiheuttamien työkiireiden vuoksi älysin onneksi siirtää kursseja syksyyn ja opiskelua voi jatkaa myös ensi vuonna. Alkuperäisen ohjelman kursseja koitankin siis varmasti suorittaa vähemmän tiiviillä systeemillä. Opiskelu on valtavasti virkistänyt mieltä ja olen myös tyytyväinen itseeni, että olen saanut taas jotain aikaiseksi. Olen taas vaihtelun tarpeessa ja voisin tehdä taas jotain muutakin työtä. Koronakevät pisti näitäkin suunnitelmia uusiksi ja nyt on mietittävä miten asioita voisi kuitenkin muuttaa. Viihtyisä ja virikkeellinen työ on kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin viihtyisä ja virikkeellinen vapaa-aika. Silläkin pärjää pitkälle, mutta työssä vietetään päivittäin niin pitkä aika, että senkin käyttäisi mielellään mahdollisimman hyödyllisesti.
Vielä pitäisi hetki jaksaa ennen lomia. Tänä vuonna en ihan tarkalleen tiedä milloin loman voi aloittaa, mutta toivottavasti mahdollisimman pian. Omassa työssäni jatkuu syksyllä koronan myötä epävarmuus ja todennäköisesti jatkuvat muutokset. Olen yrittänyt olla pahemmin miettimättä syksyä, kun en voi tulevaisuudesta tietää enkä näille asioille voi mitään. Uutta opetellaan siis taas koko syksy. Ei auta kuin opetella joustavaksi. Opiskelu jatkuu siis syksyllä päivisin ja iltaisin; ja eiköhän tässä kesälläkin vielä ehdi monta uutta asiaa oppia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti