sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kerran elämässä

Mukava ja ikimuistoinen ilta Hämeenlinnassa on takana. Kerran elämässä on toki koettava Guns N' Roses livenä, kun se on mahdollista. Huomenna voi tilanne olla aina toinen! Itse olen tyytyväinen, että säästin tämän mahdollisuuden tähän Guns N' Rosesin uuteen tulemiseen enkä ole vaivautunut paikalle aiempina Suomen vierailuina. Bändi tuntui olevan elämänsä vedossa ja show oli loistava!

Kuva: Live Nation


Toki aikoinaan olisi ollut loistavaa nähdä myös kaikki muut alkuperäisjäsenet livenä, mutta Use Your Illusionien aikaan olin jo siirtynyt vaihtoehtoisemman rockin suuntaan ja GNR oli jo aivan liian suosittu; eikä silloinkaan Steven Adler enää mukana ollut. Nyt Axl, Slash ja Duff vaikuttivat juuri siltä kuin pitääkin eli halusivat soittaa ja paikalla oli hienoa olla. GNR myös kuulosti uposti ja Axl oli aivan loistava. Selvästi vuodessa hoikistunut Axl jaksoi heilua ja laulu oli kyllä kuin parhaina päivinä; uskomatonta, mutta näin voi todellakin sanoa! Settilista oli huikea ja se tuntui aika oikeanlaiselta. Aika pitkälti samahan se on ollut muutenkin Euroopan kiertueella, mutta kyllä mukaan aina pientä variaatiota mahtuu. Ja show oli todella pitkä, kolme tuntia! Hyvin jaksoi kolme tuntia tätä kuunnella ja nauttia illan ainutlaatuisuudesta!


Kantolan tapahtumapuisto tuli myös koettua nyt ensimmäistä kertaa. Ensinnäkin arvostan todella paljon sitä, että tällainen paikka keksitty tarjoamaan elämyksiä ja riittävän suuria tilaisuuksia. Paikka voisi silti olla suurempi. Tai ihmisiä pitää päästää sinne vähemmän. Nyt 55 000 katsojaa oli ehdottomasti liikaa. Paikalle pääsi klo 17 - 18 maissa erittäin hyvin. Parkkipaikka löytyi, turvatarkastukseen ei ollut hirveästi jonoa ja silloin olisi vielä ruokaa sekä juomaa saanut. Ihmisiä oli kuitenkin silloin jo erittäin paljon ja pääsisäänkäynnin erittäin ruuhkaisen jonon ohi kävellessä oli täysin selvää, että tungosta on luvassa. Michael Monroen ehdin jopa parista pienestä välistä nähdä muutaman kerran, mutta Guns N' Rosesia en nähnyt lavalla ollenkaan tai ylipäänsä mitään lavalla. Screeneistä sai seurata koko show'n ja ne sentään näkyivät jostain kolosta lähes koko ajan, eivät kuitenkaan aina. Suurin osa porukasta oli vielä taaempana, joten suurin osa ei tainnut myöskään nähdä mitään; onneksi oli hyvät soundit.

Monen tunnin setti tuupittuna ja tönittynä oli kyllä aikamoista, mutta enpä toisaalta tullut niitä tuuppijoita katsomaan. Reppuja ja kyynärpäitä sai kyllä väistellä koko rahan edestä koko illan ja vieressä oli milloin mitäkin tönijää ja nojailijaa. Omia kaljojakin oli alueelle selvästi saatu tuotua enkä ihmettele yhtään, sillä turvatarkastus oli aivan pakollinen muodollisuus. Tässä maailmantilanteessa se tuntui vähän kummalliselta ja voi vain kuvitella, että pahimmissa skenarioissa ei moni paikalta elävänä poistu, jos paikalle pääsee (tai siis tulee) vääriä henkilöitä tai syntyy minkäänlainen paniikki. Näin valtavassa tungoksessa ei ole mitään mahdollisuutta pelastua. Väljemmille vesille kun ei oikein päässyt nytkään, koska ei sellaisia tainnut olla. Poistuminen tapahtuma-alueelta sujui yllättävän nopeasti ja rauhallisesti; parkkipaikalta poistuminen ei sujunut ollenkaan. Puolitoista tuntia sai jonottaa poistumista omalta parkkipaikalta ja ajomatka siihen päälle. Olimme varautuneet ruuhkiin ja käytimme ajan mm. syömällä eväitä; matkapuhelimethan eivät näissä ruuhkissa toimi. Siltikin tällainen odottelu on jo aika tragikoomista, kun huomioi, että tämä odotellut rivistö oli niitä hyvissä ajoin tilaisuuteen saapuneita. Ehkäpä jotain liikenteenohjausta olisi syytä parkkialueellekin järjestää. Nyt koko parkkialueen autot päästettiin liikkeelle vain alueen ensimmäisestä rivistä ja muut seisoivat loppuun saakka paikoillaan, joista kaikkein viimeisessä mekin olimme. Ajomatkahan sujui sitten kyllä joutuisasti auringon noustessa, kun ruuhkat olivat jo täysin purkautuneet.



Kaikesta huolimatta ilta oli ikimuistoinen enkä olisi sitä mistään hinnasta väliinkään jättänyt! Appetite For Destructionin biisit tuntuivat parhaimmilta esim. Rocket Queen, mutta hienoja olivat myös muut kuten Civil War ja Estranged, joka vain jatkui ja jatkui. Joukossa oli myös hienoja covereita sekä Black Hole Sun, joka sopii todella hyvin Guns N' Rosesille. Axlilla on siihen riittävästi ääntä ja karismaa; tyylikkäät terveiset Chrisille sinne jonnekin. Ja tiedoksi asiaa tiedusteelle henkilölle, kyseessä ei ole Foo Fightersin biisi.



Mutta näin. Estranged soi päässä koko päivän ja lyhyistä yöunista huolimatta olen ollut kovin onnellinen koko päivän. Guns N' Rosesia voin kyllä ehdottomasti lähteä katsomaan uudelleenkin, jos tällainen mahdollisuus joskus tarjoutuu, mutta Kantolan taidan jättää väliin. Kerran elämässä kaikkea on kokeiltava ja ehkä seuraavaksi kokeilen taas jotain sellaista paikkaa, jossa näkee edes jotain. Edes pienen hetken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti