maanantai 27. helmikuuta 2017

Laiskiaissunnuntai

Hankimme jo hyvissä ajoin ainakin viikkoa ennen laskiaista pakastepullat valmiiksi; helpolla kun piti päästä ja tarkoitus oli olla ajoissa myös liikenteessä. Ensin niillä piti juhlistaa alkavaa hiihtolomaa, mutta poika olikin kuumeessa, joten siirrettiin pullat laskiaisviikonloppuun. Nyt ne kyllä sitten paistettiin ja täytettiin sekä syötiin, mikä olikin koko laiskiaissunnuntain suurin ilo. Tällä kertaa olin itse sairaana ja edellisestä kerrasta onkin kyllä vierähtänyt aikaa useampi vuosi. Hermoille käy ja masentaa, mutta ei auta kuin kestää ja levätä kivut ja paha olo pois. Onneksi pullia jäi vielä yksi tälle päivälle!

Aiemmin olin täysin hillon kannattaja, jota meilläpäin oli laskiaispullissa ainoastaan tarjolla. Mantelimassasta olen kyllä tykännyt aina, mutta nyt alan kyllä kallistua kokonaan mantelimassan kannattajaksi. Pullissa oli täytteenä molempia ja mantelimassa vei kyllä nyt voiton. Siitä tämä flunssa on ollut armollinen, että ruokahalu ja makuaisti on tallella, joten pelkästään tällaisista muutoksista makuaistissa ei ollut kysymys. Vanhemmiten makuaisti tuntuu muuttuvan ja sellaisesta tässäkin taitaa olla kysymys.


Olen viime vuosina popsinut kovasti vitamiineja ja meinaan tehdä niin jatkossakin. Ainakin olen tähän asti selvinyt kovin terveenä ja muistelin, että edellisen kerran olen ollut töistä poissa muistaakseni vuonna 2009. Pienempiä flunssia on kyllä toki ollut, mutta osuneet tietysti viikonloppuun ja kuten nytkin muutaman päivän osalta hiihtolomaan. Terveyttä osaa taas arvostaa aivan eri tavalla, kun tauti on selätetty. Ja terveyttä kannattaa myös vaalia niillä vitamiineilla ja pienillä iloilla, joita esim. täällä Suomessa kevään pienet perinteet mm. leivonnaisilla tuovat. Sairaanakin tuntuu, että edes jotain on saanut aikaiseksi. Tosin kaikki kiitos miehelleni, joka pullat paistoi ja kokosi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti