lauantai 30. kesäkuuta 2018

New Yorkin pikavisiitti

Toukokuussa käväisin yli vuosikymmenen tauon jälkeen New Yorkissa. Välissä ehti vierähtää tarkalleen 14 vuotta enkä siinä ajassa ole muita kaukomatkoja tehnytkään. Viime vuosina minusta on tullut melko aikaerokammoinen, mutta New Yorkin matka oli sen suhteen positiivinen yllätys. Eikä New York pettänyt muutenkaan!

Aikaeroasiat eivät ole minulle kovin helppoja ja kärsin niistä kyllä aika tavalla. Kalifornian suhteen on ihan sama meneekö itään vai länteen, aikaerokärsimys on aika infernaalinen. Toipuminen ihan pahimmasta vie vähintään viikon sekä sisältää torkahtelua keskellä päivää paikasta ja torvisoittokunnasta huolimatta, valvomista öisin sekä suorastaan masennuksen oireita. Ihan lyhyille reissuille ei kaukomaihin siis kannata suunnata ja olin New Yorkin suhteen tässä asiassa aika skeptinen. Edellisellä kerralla New Yorkiin mennessä en kärsinyt aikaerosta yhtään ja kotiin tullessa tuntui menevän myös hyvin, kunnes ensimmäisenä yönä tuli nukuttua ilmeisesti aivan liian pitkään, kun kerran nukutti. Sen jälkeen aikaerohelvetti olikin irrallaan. Erityisen pitkäänkään ei siis kannata nukkua vaan nousta ylös mahdollisimman pian normaalin rytmin mukaan. Tällä kertaa menomatkalla ei ollut ongelmia eikä kyllä paluussakaan. Hankin reissua varten jopa melatoniinia, jota otin kotona kolmena iltana varmuuden vuoksi. Yöt nukuin erinomaisesti ja totuttauduin oikeaan rytmiin heti. Melatoniinin mukana sain myös silmälaput, joita olen nyt reissun jälkeen käyttänyt muutenkin. Tapanani on heräillä varsinkin nyt keväällä paljon ennen kellonsoittoa, jolloin unet ovat jääneet kovin lyhyiksi. Silmälappujen kanssa olen nukkunut paljon pidempään ja sikeämmin; ja silti herätysvalon kanssa heräilee sopivasti ennen kelloa pikkuhiljaa sen tarkoitetun puoli tuntia aiemmin eikä viideltä.


Alun perin työporukan opintomatka New Yorkiin oli tarkoitus tehdä maaliskuussa, mutta lähtöaamuna Finnairin lento peruuntui tekstiviestitse. Lumimyrsky esti lennot JFK:lle ja matkalle oli etsittävä toinen ajankohta. Kaikin tavoin toukokuu oli muutenkin parempi ajankohta matkalle jo ihan sään puolesta, mutta myös työtilanne salli matkan paremmin ja täydellinen irroittautuminen työstä tuli rankan kevään jälkeen todella tarpeeseen. Toisella yrityksellä oli tarkoitus lentää Icelandairillä, josta olin todella tyytyväinen jaloittelutauon vuoksi. Lähtöaamuna lento vaihtuikin Finnairiin ja menimmekin suorilla lennoilla. Matka sujui hämmästyttävän nopeasti ja olimme pari tuntia aiemmin perilläkin. Paluumatkallakin Islannin kautta molemmat lennot vaihtuivat ja näistä muutoksista tuli ilmoitus sähköpostitse. Kannattaa siis käyttää wifiä aina kun voi, sillä ensimmäinen lentokin lähtö alkuperäistä tuntia aiemmin. Sinänsä lennot Islannin kautta ovat ihan käteviä, sillä matka-aika ei vaihdoista huolimatta ole paha ja jaloittelutauko on ihan mukava. Reykjavikin kentällä on myös ihan mukavasti ravintolapalveluita sekä kauppoja, joten ajan saa ihan mukavasti kulumaan.


Itse matka-aika New Yorkissa oli sunnuntai-illasta torstai-iltaan. Torstaina JFK:lle sai kyllä lähteä jo kolmelta iltapäivällä, sillä matka-aika taksilla Manhattanilta lentokentälle vei pari tuntia eli ruuhkaista menoa. Matkaan oli varattu kolme tuntia, joten kauemminkin voi siis kestää. Kaupungin kiertelyyn jäi kuitenkin ihan mukavasti aikaa ja ohjelmahan suunnitellaan aina käytettävissä olevan aikataulun mukaan. Vapaudenpatsaalle sekä Ellis Islandille ei tällä kertaa menty ja jätänkin ne mielellään sellaiseen kertaan, että ehdin Ellis Islandin rauhassa kiertää. Se jäi edellisellä kerralla pahasti kesken ja se on joskus koettava kunnolla uudelleen. Tällä kertaa ei myöskään käyty kiertoajelulla eikä ristelyllä, vaikka ne molemmat ovat tuolla on ihan kivoja Manhattanin hahmottamiseen. Tällä kertaa kävelimme paljon ja näkeehän sitä paikkoja niinkin. Kävelimme mm. One World Trade Centeriltä Empire State Buildingille. Empire State Buildingiin pääsimme arki-iltapäivänä jonottamatta ja tällä kertaa tuli käytyä myös 102. kerroksessa. Myös 86. kerros riittää hyvin, mutta onhan tuo vielä korkeammalla, jossa kaikki rakennukset todellakin näyttävät legopalikoilta!


Periaatteessa monet nähtävyydet tupsahtavat kävellessä eteen sen kummemmin etsimättä, joten sen tarkempia suunnitelmia ei New Yorkissa välttämättä tarvitse. Opintomatkan ohjelmaan kuului Wicked-musikaali, Stomp! sekä vierailu Juilliardissa. Wicked oli todella hyvä ja pidin myös Stompista. Musikaalit ja teatteri ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia ja jokaiselle löytyy tarjonnasta varmasti jokin kiinnostava vaihtoehto. Monet esitykset ovat toki hinnakkaita, mutta edullisempiakin tarvittaessa löytyy vaikka matinea-esityksistä. Jokaiselle jotakin!




Ruoka on hyvää ja valikoimaa todellakin löytyy. Hintataso tippeineen on toki aika korkea, mutta luottokorttilaskun eurot ovat toki hieman pienemmät kuin dollarit. Tippienkin kanssa selviää ihan hyvin, kunhan vain ne muistaa. Monissa paikoissa ne onkin laskettu jo valmiiksi joko suoraan laskuun tai ehdotukseksi. Ruoka-annokset ovat suuria ja useimmiten päivän ruokailuksi riittää aamiainen sekä lounas/päivällinen. Meidän hotellista sai kahvia lisäksi 24 h, mikä on monesti paikallinen tapa. Ja se kahvi, se on hyvää!



Tämän reissun perusteella uskaltaudun taas haaveilemaan muista itärannikon matkoista joko New Yorkiin tai muihin kaupunkeihin. Matkailu on Amerikassa niin helppoa eikä liika ystävällisyys New Yorkissa suomalaistakaan ahdista. Meikäläisittäin siellä ollaan hyvin ystävällisiä, mutta ei Kalifornian tapaan ylikohteliaita. Matka oli niin kiva, että paluu arkeen oli vaikeaa. Ilmeisesti reissulla oli hieman päässyt jo loman makuun ja alkuun viimeiset työviikot vaativat tsemppaamista, mutta siinähän ne lopulta sujuivat! Ja nyt voin taas sanoa, että New Yorkiin lähtisin taas koska tahansa uudelleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti