Kurpitsasatoa

Äitini puutarhasta saimme myös hieman kurpitsasatoa. Olen yleensä saanut kurpitsoita tuliasiksi mieheni syksyiseltä Ahvenanmaan reissulta, mutta tänä vuonna kurpitsakärryt eivät vielä olleet saapuneet. Onneksi tätä satoa saatiin sitten vähän lähempää ja erittäin runsaasti!

Talvikurpitsoita kasvoi ihan maassa olevasta kompostimultakeosta. Kurpitsan rönsyt ovat ihan kasvinakin näyttäviä ja kurpitsat ovat todella hauskoja. Satokin oli todella runsas! Kesäkurpitsat oli taas istutettu lehtikompostiin ja niitäkin tuli aika mukavasti. Lehtikompostissa on joskus kokeiltu kasvattaa talvikurpitsaa, mutta se ei ole siinä aiemmin viihtynyt eli ilmeisesti avoimempi paikka sopii sille paremmin.

Täältä Helsingistä ei tarvitse paljon mennä pohjoiseen, kun syyskuun yöt ovat jo todella kylmiä ja kurpitsat on syytä kerätä turvaan. Maata vasten olevat puolet olivat jo oransseja ja oli toki jokunen kurpitsakin, mutta pääasiallisesti vihreinä kurpitsat meille kotiin tuotiin. Vajaassa viikossa ne kuitenkin ovat vaihtaneet sisätiloissa värinsä oranssiksi ja sen toivossa toin loputkin kurpitsat parvekkeelta sisälle lämmittelemään. Ensi viikonloppuna voisikin leipoa syksyn ensimmäisen kurpitsapiirakan!

Syyskuu parvekkeella

Syyskuu on vähän sellainen kesän ja syksyn sekoitus parvekkeella. Kesäkukat kukkivat ja kaikkialla vihertää, mutta syksyn merkkejä on jo parvekkeellakin ilmassa. Pikkuhiljaa myös syksyn kasvit ovat siirtyneet parvekkeelle ja kaikkialla on tietysti erittäin ahdasta!

Loppukuusta siirsin jo sisälle viikunat ja ihmeköynnökset. Oliivipuut sietävät vielä hyvin viileneviä säitä, mutta vähitellen lokakuussa on aika siirtää jo seuraavat kasvit talvisäilöön. Syyskuu on vielä parvekkeella suhteellisen kuiva kuukausi, mutta loppukuusta alkoi sielläkin kosteus lisääntyä. On siis aika vähitellen vähentää kastelua, ellei nyt jostain syystä pamahda kauniit ja kuivat syyssäät. Toivossa on hyvä elää!

Vähän taas tietysti harmittaa, että syksy on jo näinkin pitkällä. Pimeät illat ovat jo kovin lähellä ja oikeasti tässä on vähitellen laitettava parveketta talvikuntoon. Toki hankintoja talveen ja syksyyn on tehty, mutta jotenkin on erittäin surullista luopua taas kaikesta vihreästä pitkäksi aikaa. Tässä vaiheessa vuotta kaipaisin niin kotiini omaa talvipuutarhaa...

Tänä vuonna täytynee jo valmiiksi leikata muratteja, kun viemme niitä talvisäilöön. Rönsyt eivät pysy kovinkaan kauniina talvella, mutta ei niitä millään raaskisi syksyllä leikata. Murattien osalta kesä jää tavallaan taas kerran ihan kesken, sillä ne ovat aina alkusyksystä parvekkeella parhaimmillaan.

Viikunat siirsin tosiaankin jo sisätiloihin. Ne olivat mukavasti kasvaneet parvekkeella kesän mittaan ja Viherpeukaloista hankittu kaksikko oli mielenkiintoinen ilmestys. Toinen taimista oli korkea ja pystysuora kuten puu, mutta toinen taas matala ja pensasmainen. Plantagenista ostettu kasvi oli jo ostettaessa pensasmallia ja sitä samaa ovat olleet myös pari aiemmin minulla ollutta viikunaa. Talvisijoitus on kasvien muodon vuoksi vähän hankalaa, mutta sainkin kuin sainkin ne taas ahdettua työhuoneen ikkunalle.

Vihreystä ja vehreydestä voi siis vielä hetken verran nauttia parvekkeella, mutta ennen joulukuun alkua on siirryttävä jo talviparvekkeen puolelle. Toivottavasti luvassa on lämmin syksy ja talvi. Pidän sellaisista kaikkein eniten ja parhaimpia ne ovat myös parvekkeeni kasveille!

Viinirypäleitä!

Äidilläni maalla on ennenkin Zilga-viiniköynnös tuottanut rypäleitä, mutta tänä vuonna niitä tuli aiempaa enemmän. Tapanahan kai onkin, että sato kasvaa vuosittain. Nyt köynnös on selvinyt jo niin monen talven yli, että juuristo lienee sen verran vahva, että sopinee luottaa siihen, että jatkossa selviäminen talvestakin on entistä varmempaa. Viiniköynnös on erittäin näyttävä ihan köynnöskasvinakin, mutta kyllä nämä rypäleet vaan ovat niin hienoja!

Muutama vuosi sitten kokeilimme parvekkeella viiniköynnöstä, mutta nykyisellä parvekkeella se ei viihtynyt kyllä ollenkaan. Se istutettiin lopulta maalle, mutta viime talvesta se ei sitten selvinnyt. Kesän aikana ostin äidille uuden Zilgan, joka on toivon mukaan ehtinyt kesällä juurtua kunnolla. Toivotaan lämmintä talvea, jotta siitä on iloa myös ensi kesänä!

En itse pidä viinirypäleistä popsittavina rypäleinä, mutta kyllä nämä aivan normaaleilta maistui. Aika kirpeitä, mutta niin viinirypäleet minusta aina ovat. Miesväki meillä kotona ne popsi pois ja kyllä niitä kertyikin aikamoinen kulhollinen. Ei niistä vielä mitään viiniä tehdä, mutta popsittavaa riitti useammaksi päiväksi. Mutta kyllä parasta on tuo rypäleiden kauneus!

Ensi vuonna uudelleen!

Pallovalot - se oranssin himo

En ole mikään erityinen trendi-ihminen ja innostunkin niistä usein vasta jälkijunassa, jos joku minuun kolahtaa. Pallovalotkin ovat olleet kovin suosittuja pitkään, mutta hankin ensimmäiset vasta viime vuonna. Ne ovat minusta hauskoja, koska niillä saa helposti väriä kotiin ja elämään. Ja sitä valoa; nyt taas alkaa tuntua iltojen pimetessä, että sitä valoa ja väriä tarvitaan. Niinpä hankin sitä lisää!

Viime vuonna hankin pari valmista Airamin pallovalosarjaa. Toinen on tietysti punainen ja toinen harmaa. Olen niistä kovasti tykännyt ja noin vuoden ajan olen himoinnut työhuoneeseen oransseja pallovalloja. Niitähän ei valmiina tietenkään löytynyt, joten edessä oli valojen itse kokoaminen. Itse pallojahan myydään edullisesti vaikka missä, mutta mikäänhän ei myöskään estä tekemästä niitä itse. Yksittäin myytävissä palloissa on värejä kuitenkin pilvin pimein, että melkein mikä tahansa väri kyllä löytyy. Halusin myös eteiseen ripauksen punaista, joten sommittelin mielessäni jotakin valosarjaa lempiväreistäni ja tein tilauksen. Kaikessa epäjärjestyksessä niistä tuli oikein ihanat!

Eteiseen tulleessa valosarjassa oli paikka kymmenelle pallolle ja työhuoneen kolmellekymmenelle. Eteisen valosarjaan laitoin puoliksi punaisia ja viinipunaisia palloja. Työhuoneen isoon sarjaan tuli yli puolet oransseja palloja ja loput punaista, luumua ja viininpunaista. Valosarjat tuntuvat näyttävän parhaimmilta, kun pallot laittaa niihin vähän miten sattuu. Ripustettaessa niissä oleva järjestys ei nimittäin ole välttämättä sellainen kuin haluaisi, joten parempi laittaa ne valmiiksi sikin sokin. Kokoaminen on helppoa ja nopeaa; ja lopputulos on varmasti lähes aina sellainen kuin on toivonutkin!

Olen ollut erittäin tyytyväinen pallovaloihin. Eteisessä on nyt punaista ja työhuoneessa on taas helpotusta oranssin himoon. Myös yksivärisenä voisi pallovaloja kokeilla, mutta luulen, että pieni vaihtelu tekee niistä hauskempia. Kyllähän näistä saa valoa ja iloa elämään!

Game of Thrones

Nopeasti meni se Game of Thronesin seitsemännen kauden seitsemän jakson pikapyrähdys. Kova kiire jäi kahdelle viimeiselle kaudelle nitoa kaikki tarinat yhteen ja johtaa valtaistuinpeli päätökseen, joka on varmaan tekijöillä ollut pitkään tiedossa. Viimeisellä kahdeksannella kaudella tulee varmasti olemaan vielä suurempi kiire, kun jaksoja on luvassa vain kuusi. Toisaalta monet hahmot on saatettu jo yhteen ja sitä kautta tarinaa on ehkä helpompi jatkaa kohti lopullista päämäärää.

Credit: hbonordic.com

Mutta se kiire ja hoppu. Tälle kaudelle oli varmasti tehnyt terää lisätä siihen yksi jakso eli sen verran dialogia ja matkustusta ripoteltuna sinne tänne näihin seitsemännen kauden jaksoihin. Dialogit ja matkakertomukset ovat aina olleet Game of Thronesin suola ja nyt niitä tuli suorastaan ikävä. Sentään joissain jaksoissa niitäkin saatiin, mutta monessa kohtaa tuntui vähän siltä, että hahmoilla oli kova kiire päästä jonnekin jatkamaan tarinan juonta tai joistain hahmoista oli kiire päästä eroon. Esim. Gendryn paluu olisi voinut olla tyylikkäämpi eikä hänen välttämättä olisi tarvinnut rynnätä samantien muurin taakse valkoisia kulkijoita metsästämään. Myös mm. Petyr Baelishille olisi toivonut paljon arvokkaampaa loppua. Ehkä hän olisi voinut juonineen päätyä vaikka Kings Landingiin tai jotain muuta sellaista mitä George R.R. Martin olisi kirjoittanut. Nyt tällä ja edellisellä kaudella on sarjaan tullut paljon hetkiä, joihin olisi toivonut näitä kirjailijan viimeisen päälle hiomia ratkaisuja. Niin hieno sarja kuin Game of Thrones onkin, tarinan ja täydellisten juonenkäänteiden viimeistelijä on kirjailija itse, joka on luonut koko maailman.

Credit: hbonordic.com

Olin kyllä pettynyt Jon Snow'n vanhempien tarinaan. Ensinnäkään Game of Thronesilla ei ole ollut tapana vihjailla mistään eikä sarjassa ole ollut tapana käyttää kerronnan muotona sitä, että katsoja tietää enemmän kuin sarjan henkilöt. Tämä tyylilajin muutos ei minusta oikein toimi, koska Game of Thrones on yksinkertaisesti sarja, jossa juonenkäänteillä yllätetään katsoja säännöllisesti aivan täysin. Tällä kaudella kuitenkin koko kausi vihjailtiin Jon Snow'n taustasta erittäin suorasukaisesti. Viimeiseen jaksoon olisin toivonut sitä täydellistä yllätystä siitä, että Jon Snow'n isä ei olekaan tämä oletettu Rhaegar vaan joku aivan muu, kuten Robert Baratheon. Luin myös hauskasta teoriasta, jossa Tyrion onkin Targaryen. Tyrion olisikin Mad Kingin poika, mikä selittäisi lohikäärmeiden suhteellisen myönteistä suhtautumista Tyrioniin. Jotakin tällaista olisi ehdottomasti kaivannut viimeiseen jaksoon. Edellisellä kaudella Jonin äiti sentään paljastettiin tyylikkäästi, eikä tässä isässäkään mitään vikaa ole, mutta miksi turhaan vihjailla asiasta koko kausi? Samwell Tarlykin pistettiin matkustamaan Talvivaaraan tätä keskustelua varten, joka oli sitten aivan ensimmäisiä asioita, joista Sam ja Bran kohdatessaan puhuivat. Mietin vain, mitenköhän George R.R. Martin olisi nämä kohtaukset kirjoittanut...

Credit: hbonordic.com

Mutta, mutta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja arvostan sitä, että Game of Thrones lopetetaan ajoissa. Lisäksi nämä viimeiset kaudet tuntuvat varmaan aikanaan ihan erilaisilta, kun ne katsoo putkena koko sarjan kokonaisuuteen. Tämä on luvassa parin vuoden kuluttua, kun poikani on sen ikäinen, että sarja on hänelle sopiva. Tarkoitan sopivalla lähinnä sitä, että ikää on riittävästi nähdä sarjan juonen kannalta olennaisia asioita ja nauttia sarjan yllätyksellisyydestä sekä siitä kokonaisuudesta, johon maailmaan sarja on luotu. Liian nuorena katsottu sarja helposti pilaa yllätyksellisyyden ja se on juuri se, mitä olen tässä sarjassa rakastanut.

Credit: hbonordic.com

Kaikki oli niin paljon helpompaa ja hauskempaa, kun kyseessä oli pienempi kulttisarja. Nyt sitä katsovat kaikki ja meno on sen mukaista. Elämä spoilereiden kanssa oli tänä vuonna aivan mahdotonta. Nyt ei ole enää mitään kirjoittamattomia sääntöjä siitä kuinka yhteen päivään ei juonia spoilattaisi viihdemaailman otsikoissa. Se on typerää, koska nyt ei ole kyse uutisista. Jokainen joka asiasta haluaa tietää, katsoo jakson itse. Itse seuraan spoilereita ja raportteja kuvauspaikoilta kuvausten päättymiseen asti. Ne eivät mielestäni pilaa mitään, koska tapahtumat eivät ole oikeassa järjestyksessä eivätkä välttämättä päädy koko sarjaan. Se on vain hauskaa huvia. Sen jälkeen saatan katsoa koko kauden trailerit, mutta en koskaan jaksokohtaisia trailereita. Kun sarja alkaa, haluan vain itse nähdä ne jaksot. Paluuta vanhaan ei tietenkään ole ja aikanaan viimeisestä kaudesta tulee melkoinen sirkus, jonka kanssa tulee todella vaikeaa olla näkemättä juonenpaljastuksia. On sääli, että niin monessa paikassa sekoittuu viihde ja uutiset. Game of Thrones jos mikä, on sarja, jonka yllätyksellisyyttä ei pitäisi pilata. Ei tekijöiden eikä median puolesta. Teorioita taas saa olla ja pitääkin. Itse ainakin vielä toivon, että Tyrion olisi kuitenkin Targaryen ja Jon Snow'n isä on Robert Baratheon. Ja tiedän, että koko sarja päättyy lohikäärmeenmuniin - joku löytää ne tai joku saa ne lahjaksi.

Credit: hbonordic.com

Jämälankasukat - valkoinen versio

Kokeilin aiemmin kirjoittamistani jämälankasukista myös vaaleampaa versiota, jossa kerrosrivinousun värinä oli valkoinen. Sukkien ilmettä pystyy vaihtamaan toki taustan lankojen mukaan, mutta aivan erityisen paljon tuolla päävärillä. Sekä punainen versio sukista että tämä valkoinen ovat molemmat hienoja!

Yhdistelin näissäkin sukissa jämälangat valmiiksi samanlaisiksi keriksi, jotta itse neulominen käy sujuvasti. Näissä sukissa on myös aika pitkälti samat jämälangat kuin punaisissakin sukissa. Jämälankojen väriyhdistelmillä sekä järjestyksellä voi myös vaikuttaa sukkien ilmeeseen paljon. Itse kokeilin nyt lähinnä lankoja sattumanvaraisessa järjestyksessä. Silläkin vaihtoehdolla saa aikaan kyllä kivat sukat.

Pidin kyllä valtavasti näistä sukkaprojekteista ja näitä varmaan kannattaa tehdä lisää ihan jo lankojen kulutuksen vuoksi. Jos miettii hyviä käyttötarkoituksia täysin eripituisille jämälangoille, tässä on yksi sellainen!