Grillijuhlat

Kesä on siinä pisteessä, että kesän perinteiset grillijuhlatkin on pidetty. Tällä kertaa oli meidän vuoro loihtia ja valmistaa menu, puitteet tulevat isäntäväen puolesta ja paikka on perinteinen Kerava, kuten jokainen vuosi. Tosin muutama ensimmäinen vuosi niitä on kyllä loppukesästä vietetty Santahaminassa, jonka jälkeen on siirrytty Keravalle. Miehen sukulaisporukalla näitä grillijuhlia vietetään pääsääntöisesti nykyisin kesä-heinäkuussa ja järjestysvuoro osuu kohdalla noin joka seitsemäs vuosi. Palataan asiaan siis seuraavalla vuosikymmenellä!

Päädyimme menun kanssa omiin suosikkiherkkuihin eli ei mitään liian raskasta, vaikka säät eivät helteiset olekaan. Jotain lämmintä grillistä aina kuitenkin, jottei sateen sattuessa sentään mennä ihan pakkasen puolelle. Usein on grillibileissä on ollut koko menun kantava teema, mutta menimme tällä kertaa ilman sen kummempaa teemaa. Aiemmin olemme itse järjestäneet ruokailun ainakin amerikkalaisella ja välimerellisellä turistimenulla. Seepranraidan eivät siis liity olemattoman teemaan mukaisesti menuun mitenkään, mutta pääsinpähän käyttämään Teippitarhan ihania tuotteita! Olenkin niitä taas katsellut ja huomannut useita pakko-ostoksia. Ja oikeasti, pitäisi askerrella useammin; olen niin kaivannut sitä puuhaa!

Pidän kovasti meloneista sekä ilmakuivatusta kinkusta. Se on myös oikein maukas ja helppo alkupala. Sopivasti kävi myös niin, että Citymarketissa oli upea valikoima erilaisia meloneita tarjouksessa. Näin ollen maisteltavana oli neljää erilaista melonia kinkun kera. Meloneita on myös syöty muutenkin pitkin viikkoa ja ne ovat olleet erittäin maukkaita; aivan parhaimmillaan! Toisena alkupalana oli tomaatti-mozzarellasalaattia, joka on myös ihana klassikko. Sopii joka tilanteeseen! Leipää ei leivottu itse, sillä sukuun kuuluu ammattileipureita ja leivät saadaan sitä kautta. Niitä olikin ihana ja erilainen valikoima!

Grilliruoan lisukkeena oli runsas salaatti. Pohjana erilaisia salaatteja, joita tällä hetkellä löytyy kaupoista varsin runsas valikoima. Lisäksi runsaasti kirsikkatomaatteja ja kumatoja sekä tietysti noita ihania, ihania kassuja, joita käytän nykyään melkein kaikissa salaateissa. Olen viime vuosina täysin hurahtanut pähkinöihin ja cashew't ovat niistä ehdoton suosikkini! Mies vastasi taas espetadapuolesta marinadeineen ja grillauksineen; oikeaoppisen marinadiohjeen oli käsittääkseni googlannut netistä. Kana onnistui parhaiten kuin koskaan! Aivan ihanaa! Espetada-teline viritettiin tällä kertaa grilliritilästä. Kovin pitkään yrttivoi ei ehtinyt vartaille sulaa, kun nälkäisiä syöjiä oli paljon, mutta folioihin pakatun voin voi jakaa lopuksi pöytiin. Sama homma toimii myös kasvisvartaille!

Jälkiruoaksi tein siis perinteiset valkosuklaajuustokakun sekä ricotta-mustikkakakun. Valkosuklaaversion tein pienempänä, mutta isompikin olisi varmaan mennyt kaupaksi sekin. Mansikat olivat juuri ja juuri ehtineet kypsyä kauppoihin eikä niitä hurja valikoima ollut nytkään. Tummaksi ainakin ehtivät muuttua yhden päivän aikana, mutta maku oli oikein hyvä. Mustikoiden kanssa piti tyytyä viimevuotisiin ja uusien mustikoiden kypsymistä odotellaan vielä; ehkä niitä kohta alkaa poimittavaksi olla. Komeat koristevadelmat ovat Hollannista ja olivat kyllä aivan mahtavia! Toivottavasti niitä olisi tänä vuonna tulossa myös Suomesta!

Lankatuttavuuksia

Tein viime viikon loppupuolella tutkimusretken kauppoihin uusien lankahavaintojen toivossa ja löytyihän niitä. Citymarketissa oli useampia uusia lankoja sekä vanhojen alennuksia, mutta Prismassa oli vain tyhjiä hyllyjä sekä joitakin alennuksia ja Anttilassa ei taas vielä ollut kumpiakaan. Myös verkkokaupoihin on uusia lankoja ilmestynyt päivittäin ja niitä on täytynyt sitten seurailla, kun ihan kaikkia uutuuksia ei vielä ole päässyt hiplaamaan. Enkä ostamaan.

Citymarketissa oli lähinnä 7 Veljestä lankoja ja kyllähän ne hyviltä vaikuttivat. Uudet Nostalgia-langat kanerva/punainen-musta-luonnonvalkoinen olivat tosi jänniä ja itse kyllä tykkäsin niistä. Valkoinen värien seassa tekee niistä vähän kirjavan, mutta hauskoja ne olivat silti. Sukissa varmaan toimivat oikein hyvin, mutta jännä nähdä mitä muita neuleita niistä voisi saada aikaiseksi.

Uudet yksiväriset 7 Veljestä -langat ovat livenä todella tummia, mutta olivat kyllä mieleeni kaikki. Viime syksynä ja keväälläkin langat olivat vähän sellaisiksi haaleiksi jätettyjä, joka nyt on sinänsä oma tyylinsä eikä siinä periaatteessa etenkään syksyn värien kohdalla ollut mitään vikaa. Joka tapauksessa nämä uudet värit on syviä ja kunnollisia värejä, joista pidän ja niitä on kiva yhdistää kaikenlaiseen. Toki näistäkin voisi olla kirkkaampiakin versioita lisäksi. Joka tapauksessa näitä tummia versioita pitäisi kuulua aina ihan perusvalikoimaan. Viininpunainen on ainakin ihan perusväri, jota tarvitsen ainakin itse vähän väliä. Myös tumma ruskea, vihreä ja sininen ovat erittäin tervetulleita!

 
Raita-langassa täytyy ihan ottaa omia sanoja takaisin, sillä niistä ainakin kaksi uutuutta olivat todella hienoja! Kanerva-vihreä-sinappi oli kyllä todella mahtavan näköinen ja kyllä ehdottomasti myös ruskea-harmaa. Olin ihan yllättynyt, sillä lankakartassa ne eivät näyttäneet kovinkaan erikoisilta. Väärässä olin! Näitä ainakin tulee syksyn mittaan hankittua, samoin kuin noita 7 Veljestä -langan tummia värejä.

 

Uusia Nalle-lankoja ei vielä kaupoissa näkynyt, mutta verkkokauppoihin niitä on ilmestynyt. Nyt kun kuvankin näkee suurempana, niin Taika-langan monivärinenkin näyttää todella, todella houkuttelevalle. Ja kyllähän tuo tumma kanervakin näyttää olevan aivan upea! Turha kai sanoa, että kanervaa tulee ainakin hamstrattua talven varalle. Ja pitkälle tulevaisuuteen.

Novitan uuta Nordic Woolia löytyy myös jo verkkokaupoista ja aivan mahtavalta näyttää senkin värit. Poistotarjouksissa oli ainakin poistuvia 7 Veljestä lankoja sekä Raitaa, mutta alennukset olivat kovin pieniä ja olen ostanut niitä tarjouksesta halvemmallakin. Neulominen on nykyään niin suosittua, että polkuhintaan ei varmaan tarvitse myydä. Ainakin Prismassa alennushyllyt olivat jo lähes tyhjät. Suomivillan kaunista ruskeaa lankaa olisi kyllä saanut eurolla kerä, mutta en nyt tällä kertaa siihen sortunut. Ihmettelen sen poistumista kylläkin, sillä se oli niistä oikeastaan se kaikkein kaunein väri. Harmi. Myös Joki-langan petroolia olisi saanut edullisesti 2,5 euron hintaan, mutta torjuin senkin tarjouksen.

 
Uutta Joki-lankaa ei vielä kaupoissa näkynyt, mutta verkkokaupoista sitäkin jo löytyy. Näihinkin on varmasti syksyn mittaan sorruttava; sen verran kauniilta näyttävät suuremmissa kuvissa. Noista poistuvista lähinnä kaipailin tarjoushintaan sitä Raidan vihreä-punainen-petroolia, jota voisin sopuhintaan hankkia, mutta alennukset olivat kovin pieniä. Katsellaan ja odotellaan!

Verkkokaupoista uusia lankoja löytyy jo ainakin Lankatalosta, Kärkkäiseltä ja Prismasta. Kuvat ovat muokattu näistä verkkokaupoista.

Pahuus paketissa

Aikaa on taasen vierähtänyt ja nyt beaglenpentu on jo vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Virtaa riittää vieläkin sekä valtavaa uteliaisuutta. Perusluonne on erittäin rauhallinen, mutta yksin kotona ollessa tutkimusmatkailija herää henkiin ja kaikenlaista puuhailua (siis murtopuuhia) on päivisin tehty. Tämänhetkistä painoa en tiedä ihan tarkalleen, mutta uskoisin sen olevan noin 17 kg. Jättiläinen, joka ylettyy kaikkialle. Aivan kaikkialle.

Uteliaisuus johtaa siihen, että ikkunat on aina meillä nenämaalattu. Päivystäminen kuuluu päivittäisiin harrastuksiin, vaikka ei meidän korkeuksista pahemmin mihinkään näe. Parvekkeen ovi, kun avautuu, on sinne siirryttävä kyyläämään. Edelliseen beagleen verrattuna kuolan määrä on myös melkoinen. Kuolatornadoksi koiraa meillä kutsutaan. Beaglellä on tapana ravistella itseään ja kuola-ammuksia on syytä lähellä olevien varoa. En tiedä, johtuisiko kuolamaaninen barf-ruokavaliosta, sillä edellinen eli vain nappuloilla ja ruoantähteillä. Ja yksilöitähän näistä on jokainen näissäkin asioissa.

Parveke on tosiaan meillä kyyläämistä varten. Koira tykkää istuskella siellä ja vaan katsella maailman menoa. Ja mikäs siinä, koska ei edes hauku mitään ja lasithan on vaan pidettävä suljettuna. Yksin ollessaan ei sinne toki päästetä, vaikka se voisi olla ihan mukavaa tekemistä koiralle päivisin. Tuhoaminen on vähentynyt tai ainakin muuttanut muotoaan. Nyt ollaan keskitytty murtopuuhiin eli erilaisia ovia availlaan ja tyhjennetään sisältöä. Suklaakätköstä oli kerran otettu maistiaisia oikein kunnolla (ei aiheuttanut onneksi kuitenkaan vaaraa) ja milloin on kosmetiikkavarasto tyhjennetty lattialle. Dvd-varastosta oli myös otettu maistiaisia ja astiakaapillakin on käyty päivittäin. Se ei onneksi sisällä mitään mielenkiintoista, mutta aina pitää kuitenkin se osoittaa, että oven kyllä saa auki. Olemmekin sitten teljenneet kaapin yhden toisensa jälkeen erilaisin viritelmin ja odotellaan nyt sitten innolla aikaa, kun murtopuuhat eivät enää kiinnosta. Eikä sohvan repiminen; se on onneksi kyllä vähentynyt aivan huomattavasti, mutta vielä niitä sellaisia päiviäkin joskus on. Toisaalta, sohva on suunnilleen samassa kunnossa kuin mitä jouluna. Vielä siinä voi istua ihan hyvin ja se tällä hetkellä riittänee, kun ulkonäkö oli ja meni pysyvästi. Tähtäämme siihen, että ensi kesänä voimme ostaa uuden sohvan.

Murtopuuhien lisäksi sitä osataan loikkia kaikkialle. Aitojen yli mennään kodinhoitohuoneeseen ja kun sitä korotettiin, sitten alettiin vaan kaataa aitoja. Sen jälkeen on pompittu kodinhoitohuoneen tasolle sekä korkealle lipastolle. Lipaston vierestä otettiin tuoli päiväksi pois, joten se päättyi siihen. Iltapäivisin oli nimittäin maisteltu kiivejä sekä päärynöitä; Mammuttimarkkinoiden ananakset olivat liian painavia, joten ne oli jätetty rauhaan. Tv-tasolla on myös välillä päivisin käppäilty kuonon- ja tassunjäljistä päätellen. Keittiörättejä on välillä kadonnut, kun ovat jääneet kurkotusetäisyydelle ja olipahan myös kerran hieman raollaan olleen tiskikoneen sisältöönkin tutustuttu. Nykyään se on myös sitten pysyvästi kiinni. Ei taida olla paikkaa, johon ei kaveri tarvittaessa ylettyisi. Olen harkinnut kameralla kuvaamista, mutta en ole rohjennut. Ehkäpä haluan vielä toistaiseksi pitää nämä päivittäiset kotibileet itseltäni salassa.

Muutenhan kaveri on oikein mukava ja ihana ystävä. Kaikkiin ihmisiin ja koiriin halutaan tutustua ja olla ystävänä. Myös fasaaneihin, joihin muutama viikko sitten halusi kovasti maalla luoda ystävyyttä. Sekä tietysti naapurin tyttökoiraan. Koirapuistossa beagle on kaikkien kaveri ja leikkimään lähtee sellaisetkin koirat, jotka eivät koskaan kuulemma leiki kenenkään kanssa. Parasta on tietysti se ystävyys, jota luodaan isäntäväen kanssa. Lauman jäsen, jolle silittely on kaikki kaikessa.

Yöt lauman jäsen nukkuu milloin missäkin. Edellinen kuorsasi pääsääntöisesti meidän välissä tai vieressä lattialla omassa kopassaan. Tämä ei kuorsaa ja nukkuu kaikkialla muualla paitsi omassa kopassaan lattialla. Ei juuri meidän välissäkään vaan olohuonessa sohvalla tai vankkurissaan tai työhuoneessa tai eteisessä. Silloin tällöin kun uni ei heti tule silmään, kiivetään sänkyyn selkä emännän selkää vasten ja siinä sitten pää emännän kyljellä rauhoitutaan n. kolmisen minuuttia. Sen jälkeen häivytään omille teille nukkumaan. Rituaali on toistuva ja niin täysin tämän beaglen oma juttu. Ovat ne vaan mahtavia otuksia!

Sean Bean maraton III

Sean Bean -maratonini on vähän venähtänyt, mutta onhan se toki aina käynnissä. Onneksi Bean on aika tuottelias, joten uusia juttuja löytyy koko ajan. Taso voisi toki monessa olla parempikin; toivoisin Beanille taas oikeasti hyviä rooleja. Kaikki futuristiset sekä melkeinpä kaikki nykyaikaisetkin jutut hän voisi kyllä jättää väliin ja keskittyä niihin periodisarjoihin ja -elokuviin, joihin hän parhaiten sopii. Eikä mitään feikkiaksentteja vaan sheffieldiä vain; se on se joka toimii. Ja onhan meitä Bean-faneja muitakin ja ollut jo pitkään, kuten tämä The Vicar of Dibley osoittaa ja tämähän on jo vanha juttu.



Missing tuli jo ennen joulua Herolta ja katselin sitä jo joulunpyhinä. Sarjassa oli 10 osaa ja voi jestas sentään kuinka huono se oli. En voi käsittää mitä ihmettä Sean Bean, Ashley Judd ja Keith Carradine tekevät tällaisessa sarjassa! Koko tarina oli niin uskomattoman hölmö ja pitkästyttävä sekä täysin tiivistettävissä kaikkine takaa-ajoineen ehkä kolmeen jaksoon. Juoni kadonneesta pojasta ja nykyisen floristi-kotiäidin entisestä agenttielämästä oli jotain tavattoman onnetonta. Missingissä hän ei kuitenkaan ollutkaan kuollut ja taisi lopulta selvitäkin. Tätä ei tarvitse katsoa uudelleen.



Soldiers of Fortune (Kohtalon soturit) on myös samaa sarjaa, jota ei tarvitse katsoa uudelleen. Tämä elokuva oli kyllä aivan uskomattoman huono. Tarinaa ei ollut nimeksikään ja tekninen toteutuskin todella huono. Miljoonääriporukka haluaa kokea oikean sotaelämyksen ja sitähän tämä sitten onkin. Eipä tässä muuta katsottavaa ollutkaan kuin Bean eikä edes ollut todellakaan parhaimmillaan. Taisi kyllä selvitä tästäkin.



Goldeneye on elokuva, josta löysin Beanin vuonna 1995. Goldeneyen toinen esityspäivä Kaliforniassa ja Alec Trevelyan. Bean oli siis tämän Bondin pahis, Bondin pettänyt agentti, joka ei todellakaan selviä hengissä. Goldeneye oli tämän maratonin parhaimmistoa. Maratonin taso ei ylipäänsä korkeaksi noussut, mutta Bond on sentään Bond ja niistä tämä yksi suosikeistani. Tämä on myös yksi parhaita Beanin nykyaikaan sijoittuvia elokuvia ja niitä ei ole kyllä monta.



Cleanskin (Kasvoton uhka) on myös maratonin parhaimmasta päästä. Bean on elokuvassa taas agentti, joka jahtaa terroristeja. Tässä on jopa juontakin eikä pelkästään takaa-ajoa. Aika raaka tarina tämä kyllä on, mutta tästäkin Bean selviää. Yleisesti ottaen ei tämä mikään huippuleffa ole, mutta Beanin muihin vastaaviin verrattuna tämä on oikeastaan aika hyvä.



Percy Jackson and the Olympians: The Lightning Thief on nuoremmalle väelle suunnattu elokuva, joka on luokassaan ihan hyvä ja katsottava elokuva. Sean Bean on Zeus ja kyllähän Zeus elokuvassa selviää. Tämä ei ole Beanin periodia parhaimmillaan, mutta voisiko sanoa, että menettelevää kuitenkin.



The Island on kummallinen ja pitkästyttävä tieteiselokuva. Elokuva kertoo eristettynä eräänlaiseen laitokseen elävistä todellisuudessa kloonatuista ihmisistä ja Bean Dr Merrick osana laitoksen henkilökuntaa. Olen nähnyt tämän ennenkin enkä pitänyt siitä kummallakaan kerralla. Elokuva on todellakin tylsä, en pitänyt elokuvan maailmasta eikä juoni pelasta yhtään mitään. Bean ei todellakaan selviä eikä rooli ole kyllä millään lailla hänelle sopiva. Ei hyvä.



Ronin on ihan hyvä elokuva siihen saakka, kunnes Sean Beanin esittämä Spence saa kenkää. Bean ei siis kuole tässäkään. Tämän jälkeen alkaakin loputon takaa-ajojen sarja eikä elokuvassa oikein muuta sitten olekaan. Tässähän on hyvät näyttelijät, joten on sääli, ettei tarinaa ole oikein tässäkään. Joukko tiedustelupalvelun entisiä miehiä palkataan salaiseen tehtävään ja sitten salaista asiakirjasalkkua ja kadonnutta juonta ajetaan takaa sen kuin keritään. Ei jännitystä, pelkkää toimintaa. 



Patriot Games (Näkymätön vihollinen) on maratonin parhaimmistoa. Vanhaa 1990-luvun tyylin mukaista Jack Ryan -jännäriä Harrison Fordilla. Tässäkin on agenttia, mutta myös jännittävä juoni ja tarina. Sean Bean on  terroristi ja elokuvan pääpahis, joka pääsee hengestään vasta aivan lopussa. Tämä on Beanin nykyaikaan sijoittuvien elokuvien parhaimmasta päästä ja muutenkin ihan toimiva trilleri. Nykyään vaadittavaa juonenkoukkua tässä ei kyllä ole, mutta omassa lajissaan ja omana aikanaan varsin onnistunut elokuva.




Seuraavaksi siirtynen seuraavaan Sean Bean -maratoniin Netflixiin, jossa on tarjolla muutama elokuva, joita en ole aiemmin nähnyt. Luvassa on ainakin kauhua ja seuraavaksi pyrin myös löytämään jotain perioditavaraa ja muutenkin sitä parempaa Beaniä. Sitä tämä maratoni ei ollut! Ilahduttavaa on myös se, että History-kanava esittää Sean Bean on Waterloo -dokumentin, jossa Bean kertoo ja vierailee Waterloossa taistelun 200-vuotismerkkipäivän merkeissä. Beanin esittämä Sharpe taisteli tunnetusti Napoleonia vastaan Sharpe-elokuvien sarjassa. Bean on mukana monessa dokumentissa kertojana ja on niissä on niissä aivan loistava. Tämäkin dokumentti lupaa hyvää; tämä on kyllä nähtävä!

Syksyn lankakartasto

Olen ollut niin lomatunnelmissa, että Novitan syksyn lankakartat pääsivät tänään iloisesti yllättämään! Lisäksi kevään kartasto tuli niin myöhään, että en ehkä tätä näin pian odottanutkaan. Myös Prisman sivuilla näytti jo olevan esillä Nordic Wool -lankoja, joten eiköhän näitä ala jo pian kaupoistakin löytyä!

Uutuuslankoja oli mm. Aava, Ruska sekä Alpaca Wool, joka on todella mukava uutuus. Nordic Wool korvannee siis Woolin. Tässä Nordic Woolissa on todella kauniita värejä ja myös Alpacan värit ovat simppelit ja siten varmasti itselleni ainakin soveltuvat, kunhan vaan sopiva työ löytyy. Aavaa ja Ruskaa täytyy käydä kaupassa vilkaisemassa millaisia oikein ovat, vaikka eivät noin yleisesti ottaen olekaan niitä minun lankojani.

Sitten oli luvassa oikein iloisia uutisia eli Suomivilla ja Joki jatkavat valikoimassa. Jännä nähdä millainen Suomivillan Tweed on livenä! Joki-lankaan tulee toivomani kirjava musta-harmaa; mahtavaa! Lisäksi kirjava liila-petrooli on näyttää todella kauniilta. Täytynee siis tehdä lisää vilttejä. Erityisesti haaveilin siitä musta-valkoisesta ja nyt kun siihen on tuo kirjava lankakin, niin ensi vuodelle on ainakin yksi projekti tiedossa. Myös Nostalgiaan tulee uusi kivalta vaikuttava kanerva-musta-luonnonvalkoinen sekä miksei myös punainen-musta-luonnonvalkoinen.

7 Veljestä -maailmaan on luvassa viininpunaista, kuten arvelinkin. Se onkin sellainen perusväri, jota aina tarvitaan. Samanlainen on myös tummansininen, joka on tulossa. Erittäin kauniilta vaikuttavat myös uutuusvärit sammalenvihreä ja tummasuklaa. Lisäksi on oikein mukavaa, että valikoimissa jatkavat monet muut kauniit värit!

Viidakkoperhe kasvaa Kobralla ja Raitaa sekä Polkkaan on tulossa uutuuksia. Raidan ja Polkan uutuudet eivät tällä kertaa niin innostaneet ja näistä poistuukin valitettavasti niitä kauneimpia yhdistelmiä. Mutta katsellaan; nämä voivat näyttää kaupassa aivan toisenlaisilta!

Nallen Taika-perheeseen on tulossa pari uutuutta ja moni kiva yhdistelmä jatkaa valikoimissa. Nalleen tekee paluun myös tummansininen sekä peruspunainen, mikä on tosi hyvä juttu. Lisäksi uutena on tulossa oikein ihana tumma kanerva! Sitä kaipaisin myös 7 Veljestä -valikoimaan. Lisäksi joku toinenkin liukuvärjätty Nalle-lanka olisi ollut oikein tervetullut lisä.

Isoveli-langoissa näyttää myös oikein kivalta värivalikoima ja tähän tumma kanerva on tulossakin. Loput langoista ovatkin itselleni vieraampia, mutta se on mukavaa, että myös tuubilankoja on jatkossa tarjolla ja vielä kierrätyspuuvillasta. Pitäisi vaan lankavarastosta vihdoin tehdä loppuun pari Toikan Putkis-lanka projektia, joita olen pitkään (= vuosia) suunnitellut. Niistä virkkaaminen toisi myös valtavasti tilaa sinne varaston puolelle. 

Kyllä nyt tykkäsin näistä langoista! Täydellistä ei voi koskaan olla, mutta erittäin hyvältä vaikuttaa. Odotan innolla, että pääsen näitä kaupoissa katselemaan ja hypistelemään! Ainakin Joki-langassa oli pari ehdotonta must-hankintaa sekä tietysti se Nallen tumma kanerva. Muut tietysti tarpeen mukaan ja kyllähän niitä kummasti aina on!

Lankakartta kokonaisuudessa on luettavissa osoitteessa: https://www.novitaknits.com/fi/fi/varikartat

Taikaraita

Joki-langasta tekeillä olevaan vilttiin hankkiessani täydennystä törmäsin myös Nallen Taika-langan terra-vihreä-petrooliin. Se on aivan samanvärinen kuin äskettäin löytämäni 7 Veljestä Raita -langan versio. Itsehillintä katosi taas ja hankin sitä samalla pari kerää; en siis tosiaan kahdeksaa.

Nämä kaksi ovat kyllä todella kauniita lankoja ja näiden värien kaipuusta päätellen varautuminen syksyyn on alkanut. Kyllähän nämä myös viittaavat todella kauniisiin villasukkiin! Ja normaaleja pidempiin, sillä pitäähän näiden värien päästä oikeuksiinsa. Jännästi tuo petrooli on sulattunut sydämeni, vaikka en sinisen ystävä aiemmin ollutkaan, mutta petrooli on vaan sävyiltään niin omani! 7 Veljestä -langan värikartassa on ollut sekä sini- että viherpetrooli ja molemmat niistä toimivat erittäin hyvin. Toivotaan, että samantyyppisiä värejä on jatkossakin luvassa; sekä tietysti näitä ihania syksyisiä!