Big Little Lies

Talven ehdottomasti parhaimpiin sarjoihin kuului HBO:n Big Little Lies. Harmi vain, ettei se ollut kuin seitsemän jakson pituinen, sillä sitä olisi mielellään katsellut lisääkin. Täysin poissuljettua sarjan jatkuminen ei ilmeisesti ole ja toivottavasti siitä saataisiin vielä lisää erinomaista tarinaa aikaiseksi. Huikeiden näyttelijöiden lisäksi oli mahtavaa nähdä taas pitkästä aikaa David E. Kelleyn luoma huippusarja. Silloin 1990-luvullahan David E. Kelley oli todella monen sarjan taustalla, mutta viime vuosina on ollut hiljaisempaa. Nyt sekin on korjattu.

Credit: hbonordic.com

Alkuun vähän ajattelin, että Big Little Lies saattaa olla vaikeuksissa liian tunnettujen näyttelijöiden kanssa. Nicole Kidman, Reese Witherspoon, Laura Dern ja Shailene Woodley on aika paljon, mutta onneksi olin väärässä. Heti ensimmäisestä jaksosta alkaen kaikki istuvat täydellisesti rooleihinsa ja Montereyn maailmaan. Big Little Lies perustuu Liane Moriartyn kirjaan ja sarjan tarina toimii erittäin hyvin. On hienoa, että sarjaa ei ole turhaan venytetty eikä myöskään hoputettu. Se on sellaisenaan täydellinen ja seitsemän jaksoa on sille aivan täydellinen pituus. Seitsemässä jaksossa ehtii tutustumaan Montereyn ekaluokkalaisten äiteihin ja heidän taustoihinsa sekä salaisuuksiinsa, aiheuttaa pikkukaupungissa valtavasti riitoja ja ristiriitoja, selvittää raiskauksen menneisyydestä ja syyllistyä murhaan. Kuulostaa paljolta, mutta Big Little Liesissa koko homma pysyi täysin kasassa.

Credit: hbonordic.com

Credit: hbonordic.com

Parikymmentä vuotta sitten tuli vierailtua Montereyssä ja oli ihana sinne palata, vaikka omalla reissullani en tätä Big Little Liesin Montereytä niinkään nähnyt. Monterey oli aivan huikean kaunis paikka ja eniten siitä tulee mieleen kalastuskaupungit ja laiturit sekä lukuisat merileijonat, jotka joskus ovat vallanneet koko Montereyn sataman. Kalastusmaisemia ei Big Little Liesissa kovin paljon ehditty nähdä, mutta Monterey lienee muuttunut vuosien varrella varakkaamman väen paikaksi eikä kaikkeen tietystikään lyhyt ruutuaika riitä. Big Little Liesin ainoa huono puoli olikin se, että se oli minisarja. Toisaalta se juuri sarjasta täydellisen ja tavallaan en sitä lisää toivo, ellei se ole toteutettu yhtä laadukkaasti. Se taas on tietenkin täysin mahdollista. Televisio on niin kovassa arvossa nykyään, että siellä haluaa esiintyä aivan kaikki.

Credit: hbonordic.com

Big Little Lies on kokonaisuudessaan katsottavissa HBO Nordicilla.

Ruuhkaa ruudulla

Tänä keväänä ei ole kyllä katsottavista sarjoista pulaa ja niitä taitaa riittää pitkälti kesälle saakka. On hieno juttu, että uusia sarjoja riittää koko vuoden kierrolle. Tänä vuonna keväälle osuu kyllä melkoinen keskittymä erittäin herkullisia uutuuksia. Aloitetaan vaikka Twin Peaksillä.

Credit: hbonordic.com

Showtimen Twin Peaks alkaa HBO Nordicilla huomenna 22.5.2017. Mielenkiintoista nähdä millainen on paluu 25 vuotta myöhemmin Twin Peaksiin. Odotan sitä innolla, vaikka en muista edellisiä tapahtumia enää kovin tarkasti. Olen perinteisesti aina toisella kaudella tippunut täysin kärryiltä, mutta kokeillaan tällä kertaa näillä uusilla jaksoilla. Komean näyttelijäkaartin Davin Lynch on saanut Twin Peaksiin mukaan, joten kokemus tulee varmasti olemaan autenttinen.

Credit: hbonordic.com

Credit: hbonordic.com

Myös Bosch on tehnyt paluun HBO Nordicille kolmannen kauden jaksoin jo kuukausi sitten, mutta en ole vielä ehtinyt sen pariin. Olen lopetellut pari muuta sarjaa, aloittanut Empiren ja American Crime Storyn ja nukkunut iltaisin pitkät pätkät, joten sarjojen iltaseuraaminen on ollut vähän hidasta viime aikoina. Bosch on kuitenkin vuorossa hyvin, hyvin pian. Bosch on ollut viime vuosien rikossarjojen suurimpia suosikkejani.

Credit: hbonordic.com

Credit: hbonordic.com

Credit: hbonordic.com

Gilmore Girls on ollut kuntopyöräillessä viime ajat vähän tauolla, mutta olen siinä katsellut mm. Big Little Liesin sekä alkutalvesta Vikingsin jaksot, jos olin sattunut edellisenä iltana nukahtamaan. Talvella aloitin myös HBO:n Girlsiä ja pidin valtavasti ensimmäisestä kaudesta, mutta toisella kiinnostus jotenkin lopahti ja odottaa nyt uutta innostusta. Jatkan sitä kyllä ehdottomasti, sillä haluan kyllä nähdä miten tarina tästä kehittyy. Viikonloppuaamuisin järjestyy varmaan lähiaikoina tilaa, kun kevään sisustus- ja puutarhaohjelmat päättyvät. Niitä onkin ollut tänä vuonna todella vähän!

Credit: hbonordic.com

Credit: hbonordic.com

Kuntopyörräillessä on tällä hetkellä menossa FX:n FEUD: Bette and Joan, joka on nähtävillä myös HBO Nordicilla. Tämä on ehdottomasti yksi vuoden sarjatapauksia! Sarjassa Susan Sarandon ja Jessica Lange esittävät Bette Davisiä ja Joan Crawfordia, joilla on kiistoja ja hankaluuksia kuvatessaan elokuvaa What Ever Happened To Baby Jane? FEUD on ihanan autenttisesti kuvattu ja näyttelijät aivan mahtavia. Vielä on muutama jakso nähtävänä ja innolla odotan tälle jatkoa; seuraava kausi kertoo ilmeisesti Charlesista ja Dianasta...

FEUD: BETTE & JOAN © 2017 Fox and its related entities. All rights reserved.

FEUD: BETTE & JOAN © 2017 Fox and its related entities. All rights reserved.

Ja vielä riittää katsottavaksi Fargoa, josta myös ehti kolmas kausi katsottavaksi jo kuukausi sitten. Fargosta täytyy ensin kahlata läpi myös kakkoskausi, mutta tämä FX:n Fargo on myös ehdottomasti kevään sarjatapauksia. Kolmannella kaudella Ewan McGregor tekee tuplaroolin ja sarja sijoittuu vuoteen 2010. On mahtavaa, että HBO Nordic tuo tarjolle näitä FX:n sarjoja. Omat suosikkisarjani tulevatkin tällä hetkellä lähes poikkeuksetta HBO:lta ja FX:ltä. Seuraavaksi odotellaan miten käy Kurt Sutterin uuden sarjan MC Mayansin, josta on nyt tehty pilotti. Toivotaan menestystä ja odotellaan jatkoa! Sitä ennen katsottavaa kyllä riittää...

 

Credit: hbonordic.com

Credit: hbonordic.com

Chris

Tämä on postaus, jota en halunnut koskaan kirjoittaa. Tämä oli Hesarin muistokirjoitus, jota en vielä halunnut lukea. En halunnut myöskään lukea tätä uutista metrossa matkalla poikkeuksellisen myöhään töihin. Odotin vielä sen jälkeen, että tieto kuolemasta olisi kumottu tai sen uutisoisi joku kiistattoman luotettava taho kuten Rolling Stone -lehti. Vaan eipä näitä virheellisiä kuolinuutisia enää tänä päivänä niin helposti valtamediassa julkaista. Valitettavasti. Kun Jimmy Page ehti ensimmäisenä julkaista muistosanat Facebookissa, oli surulliset uutiset vain hyväksyttävä. Hyvästi Chris Cornell. 

Incredibly Talented
Incredibly Young
Incredibly Missed.

Jimmy Pagen sanat. Voiko tätä sen paremmin enää sanoa? Kuolema oli yllättävä ja kyllä nyt kaikki jäi aivan kesken. Chris Cornell ei ollut mikään hiipuva tähti vaan uransa huipulla. Ei kuitenkaan missään kiitovaiheessa vaan hän vaikutti olevan tilanteessa, jossa kaikki asiat ovat kohdallaan. Hän ei ollenkaan vaikuttanut henkilöltä, joka päätyisi tällaiseen ratkaisuun tai tavallaan kyllä. Chris Cornellissa on aina ollut jotain surumielisyyttä, joka on läsnä johtuen ehkä menneisyyden masennuskausista tai muista vaikeista ajoista tai monien rakkaiden ystävien menetyksistä, joita hän oli vuosien mittaan kokenut, tai mistä ikinä. Erittäin vaikea on kuvitella, että hän harkitusti olisi ikinä lapsiaan tällä tavoin jättänyt. Hän ei vain tuntunut olevan sellainen ihminen. Ihmisistä ja heidän elämästään ei koskaan tietenkään kaikkea totuutta tiedä, ei tutuista eikä vieraista. Tekonsa hetkellä hän ei varmasti ollut syystä tai toisesta oma itsensä ja näistä syistä viranomaiset tekevät omat tutkimuksensa. Viime vuosina Chris Cornell vaikutti niin rauhalliselta ja tasapainoiselta, että luulin hänen olevan täällä ikuisesti. Onneksi hänen äänensä on.



Burden In My Hand oikeastaan kertoo millaisesta laulajasta oli kysymys. Lukematon määrä muitakin loistavia esimerkkejä olisi olemassa, mutta yhden omasta mielestäni Chris Cornellin parhaimmista jouduin nyt sivuuttamaan näkyvämmältä esiinpanolta biisin nimen vuoksi, vaikka se ei millään tavoin liity Chris Cornellin kuolemaan. Chris Cornellin ääni taipui uskomattomiin korkeuksiin ja matalalla se oli käheydessään äärimmäisen kaunis. Cornellin ääni on varmasti yksi rockhistorian tunnistettavimpia ja olisin toivonut kuulevani sitä vielä niin paljon enemmän. Soundgarden, Audioslave ja sooloura, pidin kaikista. Chris Cornellin taito vaihtaa tyylilajia ja laulaa mitä vaan oli hämmästyttävä ja valtavan kiehtova. Ja hän lauloi livenä viimeiseen asti kaikki korkeatkin osuudet kuten ne levytetty, vaikka samoihin korkeuksiin ei ehkä päässyt. Ja se Cornellin persoona. Se, millainen hän oli livenä, oli aivan samanlainen kuin haastatteluissakin: miellyttävä, älykäs ja huumorintajuinen sekä aavistuksen ujo. Ja hän oli aivan valtavan pidetty.

Parin viime vuoden ajan ihmettelin hänen työtahtiaan. Hän teki soololevyn, levytti elokuvien soundtrackeille, levytti Soundgardenin kanssa, teki soolokiertueita eri mantereilla, kiersi Temple of the Dogin kanssa, kiersi Soundgardenin kanssa ja esiintyi jopa Audioslaven kanssa. Hän oli sekä lahjakas että arvostettu ja kaikki halusivat työskennellä hänen kanssaan. Jossain vaiheessa mietin, miten ihmeessä hän ehtii tehdä tätä kaikkea. Ehkä se kaikki oli liikaa, mutta sitä on turha spekuloida. Ihan yhtä turhaa kuin lehdistön kaivaa piilomerkityksiä kaikenlaisista asioista kuten viimeiseksi live-biisiksi Detroitissa jääneestä Slaves & Bulldozerista. Soundgarden on soittanut sitä todella, todella paljon ja se on itse asiassa yksi heidän useimmin esittämistään biiseistä. Yhtä turhia merkityksiä on kaivettu Chris Cornellin Instagram- ja Facebook-viesteistä, joita kirjoittivat hänen edustajansa; Twitterissä sen sijaan kyllä oli Chrisin omia juttuja. Koko kevään ajan on Instagramissa ja Facebookissa jaettu Soundgardenin ja muiden projektien biisien katkelmia ja viimeiseksi jäi sattumalta pätkä By Crooked Stepsistä viiden vuoden takaa. Ja siinä ei ole mitään karmivaa, sanat vain sattuvat kertomaan miltä juuri nyt monesta kuulijasta tällä hetkellä tuntuu. Kyllä nyt meni yksi parhaimmista. Kuuntelin Chris Cornellia n. 27 vuotta, ketä minä nyt kuuntelen? Ainakin elossa olevat artistit käyvät kovin vähiin.

I'm the shape of the hole Inside your heart

A post shared by Chris Cornell (@chriscornellofficial) on May 17, 2017 at 11:16am PDT

I'm the shape of the hole
Inside your heart

Chris Cornell, sinua tulee valtava ikävä.

Varikolla

Työhuone on koko kevään toiminut parvekekasvien varikkona. Edelleenkin täällä toki majailee monet Välimeren kasvit, mutta koko muut kevään hoitopaikat ovat olleet aivan täynnä. Kasvamaan alkaneita pelargoneja ei raaskinut parvekkeelle viedä paleltumaan eikä alkuun murattejaan! Lopulta näin toukokuussa oli yksinkertaisesti aivan liian kylmä viedä sinne mitään kovin hentoa kukkivaa. Kasveja on sitten raahattu sisään ja ulos koko toukokuu; ja se on kyllä täällä meillä Vuosaaressa erittäin poikkeuksellista.

Kaikki lattiat ja tasot ovat olleet aivan kasvejä täynnä, mutta vähitellen niitä on siirretty parvekkeelle. Tällä viikolla toin ne vielä kerran yhdeksi yöksi sisälle, mutta luotan siihen, että se on tältä erää viimeinen kerta. Suhteellisen hyvin kasvit ovat sisälläkin kasvaneet, mutta kyllähän ne ulkoilmassa piristyvät vielä aivan valtavasti. Nyt täällä enää odottelevat vuoroaan Välimeren kasvit, mutta ne pääsevät ulos vasta, kun ilmat ovat todella lämmeneet ja jokainen sade ei enää tule lumena.

Hortensiaa täytyy näin keväällä vielä vähän tarkemmin seurata, koska ostamassani yksilössä on aivan poikkeuksellisen paljon kukkia eikä se keväällä ole kovin kestävä. Aurinkoiset ja viileät säät ovat siitä arvaamattomia, että kylmästä huolimatta hortensia saattaa olla hetkessä ihan rutikuiva. Tämän viikon pakkasjatkon jälkeen sekin jatkaa taas elämäänsä parvekkeella.

Vähitellen siis työhuonekin pääsee taas viherkasvi- ja orkideakäyttöön. Myös huonekasvien kastelu on taas aika tavalla helpompaa sekä siivoaminen. Jos jostain unelmoin, se on ehdottomasti viherhuone ja talvipuutarha. Ehkä jonain päivänä... Mutta siihen asti sopu sijaa antaa. Pieni huolenpito pitää kasvit hengissä paljon pidempään ja onhan nuo kasvit minulle melkoinen nautinto ja aivan uskomattoman rakas harrastus!

Kevätkunnossa

Parvekepuuhastelua on riittänyt viime aikoina. On ollut istuttamista ja siivoamista, kukkien kantamista sisälle turvaa pakkasöiden vuoksi ja toki myös jo kasteluakin. Näillä näkymin sää sentään alkaa vakiintua kesäisempiin lukemiin ja kasveja voi alkaa pysyvästi siirtää parvekkeelle. Murateilla ja orvokeilla ei parvekkeella ole hätäpäivääkään, mutta pelargoneja olen tuonut ulos ja sisälle.

Parvekkeen tyyli on taas muuttunut vihreäksi, kun uudet muratit ovat siellä tuomassa väriä sekä vanhat on tuotu talvisäilöstä parvekkeelle. Osan vanhemmista murateista on erittäin hienoja, joten pieni vaiva talvisäilöön viemisessä on kannattanut. Osaa murateista on vähän siistitty ja joukkoon istutettu uusia; mielenkiinnolla odotan lähtevätkö ne kasvamaan, sillä ne kasvit viettivät talven täällä parvekkeella.

 

Vanhoja muratinoksia aseteltiin valmiiksi köynnössäleikköön kasvamaan. Säleikkö kiinnitettiin keväällä vähän aiempaa kauemmas seinästä ja toivotaan, että muratit tykkäävät siinä kiipeillä. Niin ihania kuin nuo rönsyt ovatkin kasvaessaan, en oikein tiedä, pitäisikö ne syksyllä kuitenkin aina leikata lyhyemmiksi. Keväällä niiden asettuminen vie oman aikansa ja voisi olla tietysti helpompaa tuoda ne takaisin parvekeilmaan lyhyempinä.

Keväällä toimme parvekkeelle myös pojan joulukuusi. Se ostettiin marraskuussa Ikeasta ja kesti hyvin talven yli vähän tiputtelemalla havuja. Keväällä toin sen parvekkeelle ja istutimme sen nyt suurempaan ruukkuun. Samalla siistimme pois rangat ja kuolleet oksat; ja siitähän tuli taas oikein kiva!

Parilla pelorgonilla piti vielä tuoda väriä parvekkeelle! Muutama pelargoni näytti loppukeväästä, että eivät kuitenkaan ennakko-odotuksista huolimatta olleet talvesta selvinneet. Toivon myös, etteivät ole parvekkeella paleltuneet kylmien öiden kynsissä. Kaikkin kylmimmiltä öiltä olen ne tuonut turvaan, mutta kevään kylmyys on niille varmasti rajumpaa kuin syksyn. Toivottavasti nämä talviyöt olisi nyt tältä erää selätetty!

Kevätostoksilla - taas

Kevätostoksilla käynti on varmaan yksi suosikkiharrastuksistani. Niin paljon kivaa ja tarpeellista on tällä hetkellä myymälät täynnä, että kotiin ei meinaa ilman kantamuksia päästä. Parvekkeen kasvipuoli on nyt hallinnassa eikä lisää oikein enää mahdu, mutta onneksi aina voi jotain pientä hankkia sisätiloihin tai saada lahjaksi.

Ikea-vierailun yhteydessä kotiini muutti pari perhosorkideaa. Sain ne oikeastaan etukäteen äitienpäivälahjaksi ja niitä en olekaan pitkään aikaan hankkinut. Edelliset kukkivat todella pitkään ja talven jäljeltä ei menehtymisiä ole oikeastaan ilmaantunut. Ikean valikoima oli aivan poikkeuksellisen hyvä ja selvästi oli iso lasti niitä saapunut edeltämään äitienpäivää. Omansa kyllä sieltä joukosta löysi helposti! Kerran vielä hairahdin lyhtyihin, vaikka niitäkin minulla on ja paljon. Nyt oli vaan Roterassa tarjolla niin ihana väri, että kahdelle violetille lyhdylle löytyi äkillinen tarve parvekkeelta; ja sinne ne myös päätyivät.

Viime kesänä yritin kovasti löytää parvekkeelle uutta pientä hyllykkyä oikeastaan kukan alustaksi. Säilytystilasta ei olisi haittaa, mutta pieni taso olisi tarpeellinen. Edellinen alkoi olla huonossa kunnossa, mutta sopivaa korvaajaa ei vaan löytynyt. Kalusteet olivat joko liian suuria tai suuria ja aivan liian kalliita. Parveketta muutama viikko sitten siivotessa huomasimme, että edellinen taso eli vanha pieni lipasto oli jo talven jäljiltä suorastaan hajoamispisteessä. Taas kerran katselin eri vaihtoehtoja ja onneksi eksyin Ikean kylpyhuonekalusteisiin. Ikean Molger-säilytysjakkara oli aivan loistava ratkaisu ongelmaan eikä todellakaan ollut hinnalla pilattu. Muutaman kympin jakkara oli parvekkeelle aivan täydellinen ja ihan kuin se olisi ollut siellä aina.

Nyt olen sitten alkanut miettiä uusia köynnössäleikköjä parvekkeelle. Viherpiha-lehdessä oli tuote-esittelysivulla Hankkijasta löytyviä korkeita muutaman kymmenen euron säleikköjä, jotka vaikuttivat sen verran tukevilta, että ne voisi asettaa ihan vain nojaamaankin parvekkeelle. Köynnösten jättämät jäljet vähän kauhistuttavat ja etenkin, jos ne ensi vuonna huoltotöissä pestään pois, en haluaisi niitä seiniin heti uudelleen. Yritän ne kovasti muistaa tänä kesänä siirtää muualle, mutta ehkä ratkaisu voisi olla uusissa tukevissa säleiköissä. Täytyypä kesällä käydä katselemassa! Ei ne ostokset parvekkeelta ihan heti lopu!

Laakeripuu

Bauhausista löytyi meille kotiin uusi laakeripuu, jota varovasti olin keväällä ehtinyt toivoa. Yleensä myynnissä olevat laakeripuut ovat todella pieniä, mutta Bauhausin puu oli laakeripuuksi todella tuuhea ja isokin. Eikä hintaakaan ollut kuin alle kymmenen euroa, joten ei muuta kuin tervetuloa meille!

Laakeripuut eivät ole meillä aiemmin kovin pitkään pärjänneet. Ne ovat aina jossain vaiheessa kuivuneet pystyyn ja luulen syyn piilevän liian pienessä ruukussa, mikä tekee kastelusta vaikeaa. Nytpä uusi laakeripuu istutettiin heti meidän muiden Välimeren kasvien tyyliin punasaviruukkuun. Hyvin se on ainakin toistaiseksi viihtynyt auringonpaisteessa työhuoneen ikkunalla ja kasvanutkin selvästi. Kokeillaan laakeripuun kanssa samaa metodia kuin muidenkin Välimeren kasvien kanssa eli paljon aurinkoa sekä kesäisin parveke-elämää!

Parveke-elämää laakeripuu joutunee vielä odottelemaan jokusen viikon, sillä tuskinpa se kovin hyvin pakkasöissä viihtyy eikä kovin viileässä muistaakseni muutenkaan. Ihana viherkasvi joka tapauksessa; toivottavasti viihtyy meillä pitkään!