70

Perheen pyöreät vuodet tämän vuoden osalta jatkuu. Äitini täytti 70 vuotta ja sitä on pienimuotoisesti juhlittu eri tilaisuuksissa ja pienin lahjoin. Oikeana syntymäpäivänä olin suunnitellut kukkalähetystä, mutta maaseudulle ei toimittajia niin vaan löydykään ja toimitusten sekä kukkien hintataso on nykyään aikamoinen. Päädyin sitten hyväksi todettuun vanhaan ideaan ja ostimme 70 ruusua; oli kyllä aikamoinen ja huikean kaunis kimppu pinkkejä ruusuja!

Omissa juhlissa oli catering-vastuu tyttärillä ja vävyllä, mikä on melkoinen saavutus sekin, että talon emäntä malttaa pysyä pois keittiöstä. Oma vastuualueeni oli tietysti juustokakku, joka on kuorrutettiin kauden marjoilla eli kaikilla niillä mitä kaupasta löytyy. Nykyään valikoimahan on ympärivuotisesti aika hyvä eikä tarvitse pakastemarjoihin turvautua. Itse kakussahan pakastemarjat käyvät oikein hyvin, mutta koristeena ei ole kiva käyttää vettyneitä marjoja.

Kakkuna oli perinteinen valkosuklaajuustokakku joulupiparipohjalla. Ricottajuuston sijaan kakku oli tällä kertaa tehty Philadelphialla. Tällä kertaa laitoin marjat ja valkosuklaapaloja kakun päälle enkä tehnyt erikseen marjamelbaa. Samalla vältyttiin sitten kaikilta muilta koristeluvaikeuksilta. Eipä sitä juuri kauniimpia koristeita voi keksiäkään!

Kuohujuoman seurana oli alkupalaksi yksinkertaisia keksejä juuston ja savulohen kera. Pääruokana oli hirveä, lihapullia ja juuresröstikakkuja sekä salaattia. Yksinkertainen menu, mutta varsinkin röstit olivat aika suuritöisiä lähinnä kokoamisen ja paistamisen vuoksi. Hyvältä kyllä toki maistuivat!

Jälkiruokana oli kakkubuffet, johon siskoni toi myös britakakun. Se oli tarkoitus syödä jälkiruokana, mutta kunnon tauko oli paikallaan. Kakut sopivat itse asiassa oikein hyvin yhteen, sillä olivat maultaan loppujen lopuksi aika erilaisia. Ja kahvin kanssa taas sitten jaksoikin niihin keskittyä paremmin!

Ja ne ruusut sitten. Onneksi oli ystäväpäivä ja hyvä tarjous Citymarketissa. Plantagenista olisi saanut saman määrän pari euroa halvemmalla, mutta nämä cittarin ruusut olivat huomattavasti suurempia. Sain itsekin niitä ylimääräiset 10 kappaletta ja ne kukkivat keittiönpöydällä edelleen, joten olivat kyllä erittäin kestäviä! Määrä kun on suuri, värivalikoima pienenee, mutta tummaa pinkkiä löytyi sopiva määrä. Ja kyllä olivat muuten kauniita!

Helmikuu parvekkeella

Helmikuu on muuttanut lähes kaiken parvekkeella ruskeaksi. Aika syväjäädytettyä taitaa talven jäljiltä olla kaikki kasvillisuus, että uusiksi menee keväällä kaikki. Kanervissa sentään on vielä väriä!

Toki ruskea väri vaihtelee myös vähän päivien mukaan. Oikein talvisina päivinä valkoista vasten ruskea oikein korostuu, mutta lämpimämmällä säällä myös jotain vihreää on vielä ainakin osassa murateista havaittavissa. Joka tapauksessa täytyy kohtapuolin peitellä niistä parhaimmat, jotta eivät auringossa pala, jos joku niistä vielä sattuisi hengissä olemaan.

Kova pakkanen ja sen jälkeen kunnon lauhtiminen pehmittivät täysin parvekkeen koristekurpitsat. Samalla tavoin tuli hoidettua myös marjakanervat, jotka ovat sittemmin kuivahtaneet täysin pystyyn. Kohtapuolin olisi kiva jo vaihtaa tilalle muuta ja vähitellen varmaan voisi taas harkita jo narsisseja. Lasitetulla parvekkeella niiden aika on joka tapauksessa lämpimien päivien vuoksi lyhyempi kuin muualla, joten hyvissä ajoin talvella ne on parvekkeelle joka tapauksessa tuotava.

Kasvien kuivumisen ja rapistumisen myötä alkaa myös parvekkeen kevätsiivous odottaa. Imuroimalla homma hoituu parhaiten, kun kaikki kuivunut lopulta kuitenkin pölyksi muuttuu. Samalla sitten nähdään onko hortensioissa ja mansikoissakaan mitään eloa. Vähän on kyllä pettymys ollut tämä talvi, kun viime vuonna oli keväällä niin hyvä kasvisaldo. Niin ne talvet vaihtelee ja aina se kevät tulee kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.

Helmikuun helmiä

Talviloman viimeisiä viedään ja takana on taas kohta helmikuu. Alkuvuosi on vierähtänyt kovin nopeasti kiireiden ja suoraan sanottuna erilaisten stressaavienkin asioiden merkeissä. Jos loppuvuosi meni poikkeuksellisen lupsakasti, alkuvuosi on ollut päinvastainen. Koko ajan on ollut tunne päällä siitä, että mitään ei ehdi tehdä. Pitäisi sitä, pitäisi tätä ja pitäisi tuota. Vaikka kuinka yrittää aika ei riitä kaikkeen. Tällä viikolla kuitenkin olen kyllä ehtinyt ainakin neuloa ekstra paljon sekä katsoa pois ohjelmiani. Ja ne aamukahvit, niistä olen saanut kotona nauttia. Pienet asiat merkitsevät paljon!

Helmikuun päättyessä huomasin, että ihmeköynnökseni on alkanut taas kukkia. Uusia lehtiä ei ole vähän poikkeuksellisesti vielä näkynyt, mutta kukkia nyt sitten kyllä. Useat perhosorkideat ovat myös alkaneet kukkia suht valoisan talven jälkeen. Tänä talvenahan oli aivan poikkeuksellista, että nuput eivät kukkavanoista tippuneetkaan, kuten joka joulukuu on tapana. Muutama äkillisesti nahistunut yksilö odottanee heittämistä pois, mutta muilta osin talven yli selviytyneiden orkideoiden saldo on aivan mainio. Vielä kun saisi orkideat kasvamaan suorina eikä toispuoleisina, joka johtaa lähes aina kasvin rytsähtämiseen. Täytyy yrittää muistella käännellä niitäkin aina säännöllisesti!

Myös palmuvehkat ovat alkaneet todella vihertää. Tänä vuonna uusia lehtiä alkoi ilmestyä poikkeuksellisen myöhään, joka saattaa johtua valoistasta joulukuusta. Yleensä vuoden pimein kuukausi tuo mukanaan uudet lehvät. Nyt niitä sitten piisaa, kun kevät jo kolkuttaa ovella! Salaa jo haaveilen palmuvehkojen palauttamisesta kunnolla olohuoneeseen, josko beagle antaisi niiden taas olla jo rauhassa. Synttäreillä ne tuotiin viikonlopuksi paikoilleen tv-tason viereen ja kyllä ne olivat ihania! Osa niistä on saanut koko ajan olla rauhassa, mutta osa ei ja loput vietiin turvallisuussyistä pois. Josko kevät toisi mukanaan myös aikuisen beaglepojan...

Ihan kevättä ei näin kesken kevättalvea vielä kaipailla, mutta lisääntyneestä valosta on ollut aivan ihana nauttia. Lisäksi lämmennyt talvi on enemmän kuin tervetullut. Toisaalta tänä vuonna sai kyllä hyödynnettyä lankojen pakastamisen aivan maksimaalisesti. Parvekkeen osalta näyttää valitettavasti siltä, että kaikki muukin siellä taitaa olla tänä talvena maksimaalisesti pakastettu. Vähitellen voi siis alkaa miettiä uusia hankintoja keväällä parvekkeelle. Ei mitenkään paljon, ihan muutamia vain. Ne viimeiset sanat ennen kuin taas lipeän päätöksistäni...

Ensi-illassa Vinyl

Kevään ehdottomasti yksi odotetuimmista ensi-illoista on tänään, kun HBO Nordicilla starttaa upouusi Vinyl. Kyseessä on uusi suursatsaus vähän sinne Sopranosin ja Boardwalk Empiren tyyliseen maastoon, mutta kuitenkin aivan täysin erilaiseen maailmaan. Tällä kertaa keskiössä on 1970-luvun levybisnes ja ainakin alku on oikein lupaava!



Näin ensimmäisen jakson ennakkoon ja pilotilla on paljon pituutta; melkein kaksi tuntia. Alku on hyvin elokuvamainen ja innolla odotan miten sarja tästä alkaa ensi viikolla muotoutua. Jaksoja ensimmäisellä kaudella on luvassa 10. Pilotti on Martin Scorsesen ohjaama ja se onkin tuttuun tapaan musiikillista tykitystä, kun leikkauksiin ehkä vähempikin määrä musiikkia olisi voinut riittää. Mielenkiintoista nähdä miten musiikin käyttö jatkossa muotoutuu eli onko kaikki mahdolliset biisit pakko soittaa vai pysytäänkö kohtuudessa. Vinylin upea soundtrack on nyt kuunneltavissa osoitteessa: https://lnk.to/vinyl-vol-1.

Sarjan hahmoihin ehtii jo pilotissa mukavasti tutustua, mutta sarjan päästyä vauhtiin siinäkin puolessa on varmasti luvassa paljon lisää tarinaa pintaa syvemmältä. Kokonaisuus oli joka tapauksessa sitä, mitä olin siltä kovasti odottanut ja toivonut. Ja olihan ensimmäisessä jaksossa mukana myös Led Zeppelinkin ja ihan hyvin edustettuna. Plant nyt ei ollut ihan Plant (paitsi livenä vaikutti kyllä aika vakuuttavalta), mutta kuitenkin.Vinylin jälkeen onkin sitten vuodessa Game of Thrones ja kausi 6. Viime viikon ensimmäisten valokuvien jälkeen on myös ensimmäinen teaserikin nyt juuri julkaistu Vinylin alkuun:



Karmivaa, mutta niin mielenkiintoista...

Synttärit

Taas sujahti tammikuu loppuun synttäreiden merkeissä. Juhlimiseen tottuu ja kieltämättä nyt on ollut vähän väsynyttä ennen kuin taas saa uusia kiinnekohtia kevääseen. Tarjoilujen jämiä on puputettu juhlien jälkeen niin suolaista kuin makeaa. Mielettömiä määriä ei tälläkään kertaa yli jäänyt, mutta kyllä sitä normaalia viikkoannosta enemmän pääsee kakkua syömään. Muilta osin on ollut kyllä oikein mukavaa, että eväät töihin on voinut vaan rapsia kasaan kaapista. Ja onhan se ihanaa näin kerran vuodessa, kun töistä tullessa kotona vielä odottaa pala prinsessakakkua!

Makeaa en täytekakun lisäksi tehnyt muuta kuin pellillisen porkkanakakkua. Pilkoin nekin todella pieniksi maistelupaloiksi ja olivat sellaisenaankin todella hyviä. Muilta osin kaapista tyhjennettiin jouluna kotiin saapuneet karkit ja suklaat. Niitä tulikin tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, mutta hyvin menivät kaupaksi. Ja hyvä niin! Perinteiseen tapaan tarjottiin sukulaisille ja perhetutuille ihan ruokaa; osalle lasagnea ja osalle nachovuokaa ja lisäksi salaattia sekä itsetehtyä naanleipää. Kaverisynttäreillä oli myös perinteinen linja nakkeineen ja lihapullineen, mutta suolainen käy todella hyvin kaupaksi; jopa viipaloidut kurkut ja porkkanat! Sekä kakku. Meillä vierailleet lapset ovat syöneet kakkua oikein mielellään joka vuosi. Eivät kaikki, mutta suurin osa!

Kakkutarjoilussa mentiin trendilinjalla eli tilasin The Force Awakens -kakkukuvan Ebaystä. Synttäreitä vietetään aina prinsessakakun merkeissä ja tällä kertaa marsipaani oli mustaa ja valkoista. Niistä sai sekoitettuna aika hienoja avaruusmaisia pohjia, vaikka eiväthän ne kakkukuvan alta kovin hyvin näy. Tein juhlapäiviin kolme eri kakkua, joista viimeinen oli ylivoimaisesti paras. Täytyy pistää ihan muistiin, kun ei taas ensimmäisellä kerralla muistanut, että kakkupohja kannattaa tosiaan leikata vain kolmeen osaan (ei neljään kuten ohjeessa; kolmessa osassa täytteet maistuvat paljon paremmalta ja erottuvat edukseen) ja kakkukuva kannattaa laittaa paikalleen jo edellisenä iltana. Varmaan unohdan nekin taas ja ensi vuonna olen samojen asioiden edessä. Ellen nyt sitten itse juhli syksyllä prinsessakakun merkeissä. Minkähän kakkukuvan tilaisin itselleni?