maanantai 31. elokuuta 2015

Syksyn kutsu

Näin sitä loppukesän ja syksyn vaihteessa saa ihailla tämän kesän tuotoksia. Meidän parvekkeella ei kasvanut tänä vuonna juuri mikään mansikoita, rosmariinia ja muutamia yrttejä lukuun ottamatta, mutta maalla sentään on luvassa yhtä ja toista. Ja marjavuosihan on ollut aivan mahtava, josta voi nauttia koko tulevan talven!

Äidin puutarhassa on tänä vuonna kasvanut jopa kurpitsoita ja katsotaan ehtivätkö kunnolla kypsyä tässä vielä ennen syksyn kylmenemistä. Muutama yksilö on tällä hetkellä kasvamassa ja kovasti kukkiakin kurpitsa tekee, mutta valitettavasti kesä tuli tänä vuonna liian myöhään niille. Toivotaan, että nämä kuitenkin ehtivät kypsyä. Taidan taas saada tuliaisiksi oman talvikurpitsan Ahvenmaalta ja kohtahan sitä alkaa ollakin kurpitsapiirakan aika!


Viinirypäleet ovat myös kovaa vauhtia kypsymässä ja toivotaan, että syksy pysyy niillekin riittävän lämpimänä. Omani ajattelin parvekkeelta tuoda näiden seuraksi, kun ei niistä oikein ole ollut nykyisellä parvekkeella kasvamaan. Täytynee ehkä talvettaa ne ensin kellarissa ja istuttaa sitten ensi keväänä maahan, kun nyt taitaa alkaa olla liian myöhäistä niille juurtua kunnolla. Näitä rypäleitä ei voi kyllä lakata ihailemasta!


Muutama omenakin on luvassa, mutta satoa ei todellakaan ole tulossa paljon. Keväällä kauniisti kukkinut omenapuu on kasvattanut muutaman erittäin matoisan yksilön, mutta toisessa omenapuussa on muutamia pieniä, mutta hyväkuntoisia omenoita. Anopilla ei ollut keväällä kukkiakaan kuin suunnilleen yksi ainut, vaikka suunnilleen satavuotiaat omenapuut yleensä tuottavat hedelmiä ihan mukavasti. Toisaalta, niillä on tapana skipata joitakin vuosia ja nyt lienee sellainen. No, omenapiirakasta haaveilevan on tänä vuonna käännyttävä kaupan hyllylle. Ei tarvitse myöskään keitellä omenasoseita, mutta eipä ne pakkaseen mahtuisikaan; hyvä marjavuosi pitää pakkasen pullollaan varmaan lähes koko ensi talven...

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Elokuu ja ravut

Ei elokuuta ilman rapuja! Tänä vuonna jo vähän näytti siltä, ettei niitä ehdi välttämättä syödäkään, kun perinteiseen tapaan elokuun viikonloput täyttyvät menoista. Mutta kyllähän se aika ravuillekin lopulta järjestyi. Muutama rapu kuuluu kesään ja niihin kesämuistoihin, joihin on kiva talvikuukausina palata!

Meillä ravut hankitaan ihan pakastealtaasta ja niitä on tarjolla aina sen verran kuin on. Jokainen syö sen minkä syö paahtoleivän päällä. Tänä vuonna hankimme vähän isompia kiinalaisia rapuja ja niiden purkaminen oli huomattavasti helpompaa kuin niiden pienempien yhtä lailla kiinalaisten rapujen, joita meillä yleensä on. Syötävääkin niissä oli ihan mukavasti! Itse ruokana ennen rapuja oli taas kanakeittoa, jotta ei sentään tarvitse nälkään nääntyä. Pääjuttuhan näissä ravuissa on seura ja se juhlatunnelma, vaikka kyllähän ne hyvältä maistuvatkin!


Jälkiruokana oli uusi suosikkini uunijäätelö, josta tällä kertaa tehtiin tuoreista marjoista kuningatarversio. Uunijäätelö on aivan mahtava jälkiruoka. Suhteellisen nopea tehdä ja aivan ihanan makuinen. Versioida voi ihan niin paljon kuin vaan haluaa. Omaan makuuni ehkä marjat sopivat kaikkein parhaiten, miksei myös tietysti omenat! Hieman kirpeyttä ja hapokkuutta makean kaveriksi ja elämys on aivan täydellinen!


Mahtava sääkin suosi rapuiltaa tänäkin vuonna. Pientä haikeutta on tietysti ilmassa, kun ylihuomenna astutaan taas syyskuun puolelle ja kesä alkaa olla tältä vuodelta vietetty. Toisaalta, kesä oli pitkä ja ihana sekä olen lisäksi syksyihminen, joten kaikkea ihanaa on taas luvassa syksyn mittaan. Ne on ne värit, tuoksut ja tunnelma; se haikeus ja palo, joka syksyihmisen sydämessä asuu. Ja kun Suomen on asuinpaikakseen aikuisiällä valinnut eikä ole tullut lähdettyä (ainakaan vielä) pois muille maille, kaikista vuodenajoista tulee poimia parhaat palat ja vain nauttia. Siitä talvestakin, joista vielä hetken edellinen on lähempänä kuin seuraava. Meillä on täällä maailmanpuoliskolla kuitenkin kivat kodit ja hyvää ruokaa; ja pitäähän sitä joskus kerätä voimiakin, että jaksaa taas ensi kesänä taas lomailla ja nauttia valon yliannostuksesta. Hyvillä mielin kohti pimeitä aikoja! 

lauantai 29. elokuuta 2015

Elokuu parvekkeella

Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Saatiinhan se kesäkin vihdoin elokuussa ja syksyisempiä säitä pitäisi olla luvassa ensi viikosta eteenpäin. Aikansa kutakin ja hyvä kesähän tästä tosiaan loppujen lopuksi tuli. Toivottavasti myös syksy pysyy pitkänä ja saisimme nauttia niistä kauniista syyssäistä mahdollisimman paljon!

Kesä on ollut säiden puolesta ilmeisen hankala kasveille lasitetulla parvekkeella. Viileämpi alkukesä tuntui sopivan niille oikein hyvin, mutta viileään tottuneille kasveille elokuun lämpimät ilmat olivat varmaan aika haasteellisia. Suurin osa kasveista on kyllä hengissä, mutta vehreys on kyllä tiessään. Lämpimät säät tuovat myös tuholaisia ja siksipä esim. hortensioita on jouduttu reippaasti parturoimaan. Kirvat ja muut ovat melkoinen rasite parvekkeella ja jokainen vuosi ne näköjään aina ilmaantuvat. Viiniköynnökset ovat elokuun aikana olleet aika tuskissaan ja taidan ne tämän kesän jälkeen istuttaa maalle ihan pysyvästi maahan. Tuntuvat siellä viihtyvät paljon paremmin; suorastaan jopa hyvin!


Parvekkeen parhaimmistoa ovat tällä hetkellä Välimeren kasvit. Ihmeköynnökset kukkivat ja oliivipuut kasvavat tuuheasti. Niissä ei myöskään ole ollut mitään tuholaisongelmia, mitä voi jonkinlaisena ihmeenä. Ihmeköynnöksekset ovat myös muuttuneet samanvärisiksi, vaikka toinen on mielestäni aina ollut punainen pinkin sijasta. Eipä sillä niin väliä, koska ovat joka tapauksessa uskomattoman kauniita!



Myös pelargoni kukkii ja vihertää oikein mukavasti. Se on onneksi kovin vähään tyytyväinen eikä tuholaisetkaan siitä kovin perusta. Pakko myöntää, että parveke on elokuussa ollut myös aika heikolla hoidolla, vaikka säännöllisestä kastelusta on huolehdittukin, mutta ehkä sitäkin on tullut liian harvakseltaan tehtyä lämpötiloihin nähden. Loppukesän siistiminen ja imurointi olisi myös tarpeen. Arjen alkaminen ja kaiken muun hauskan tekemisen tulva on vaan vienyt huomion ja joka jää aina vähemmälle huomiolle. Onneksi sinnikkäitä kasvejakin löytyy! Myös rosmariinit ovat pysyneet oikein hyvinä huonosta hoidosta huolimatta.


Hortensioita tosiaan on joutunut parturoimaan, koska niihin oli ilmestynyt tuholaisten seittejä ja ruskettuneet kukatkin ovat jo kuivuneet. Onneksi nämä kasvavat vielä pitkään alkusyksyllä ja varmaan vielä saadaan nekin kohtuullisen tuuheiksi. Ajattelin tänä talvena kokeilla jättää ne ruukkuihin talvehtimaan ja katsoa miten säilyvät talven yli. Valitettavasti lasitettu parveke on kesäisin turhan lämmin hortensioille, vaikka kuinka alkukesäkin olisi normaalia viileämpi. Nyt elokuussa lasit on avattu sen verran mitä voi, että koira ei pääse välistä kurkottelemaan, mutta mitään kunnon tuuletusta ei ole nyt ollut mahdollista järjestää. Ja sitten toisaalta, kun koira kerran nauttii parvekkeella katselusta aivan valtavasti, senkään kieltämiseen ei ole mitään suurta halukkuutta!

Murattien ongelmana on myös ollut kuumuus, mutta sitkeästi kasvavat siitä huolimatta. Niilläkin on monta hyvää kuukautta syksyllä jäljellä ja talvehtimista on myös mahdollisuus kokeilla. Parhaimmillaanhan ne ovatkin keväällä ja syksyllä; niin kuin parvekekin! Yrttipuolella on koko kesän ollut hyvin tarjolla basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia. Basilika on myös kitukasvuinen, mutta sinnittelee silti. Perunoista ei kasvanut yhtään mitään ja ämpäriperunakokeiluista taitaa olla aika myös luopua. Mansikoita on saatu kesän mittaan; ei suuria määriä, mutta sen verran, että poika on tullut kovin iloiseksi niitä parvekkeella syödessään. Ei tästä lasitetusta kasikerroksen itä-etelä-parvekkeesta taida hyötypuutarhaksikaan olla!


Täytynee ensi vuonna vaan keskittyä Välimeren kasveihin sekä pelargoneihin. Tai eihän siitä ensi kesästä taas tiedä. Kylmä kesä suosii parveketta ja kummasti se maltti kasvien suhteen katoaa kevään mittaan. Täytyy vaan muuttaa strategiaa ja panostaa kevääseen ja syksyyn sekä talveen siinä välissä. Aikaan, jolloin armoton aurinko on lomalla näiltä korkeuksilta ja itse keskittyä vain lomailuun silloin kesäkuukausina... 


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ainoa laatuaan - Robert Plant

Kesäloman aikana pääsin vihdoin ja viimein kuulemaan varmaan suurinta laulajalegendaa ikinä - omasta mielestäni. En ole koskaan aiemmin käynyt Pori Jazzissa ja Robert Plantin myötä tie kävi nyt heinäkuussa sinne. Kokemus oli kaikin puolin mahtava; mukava festivaali ja Plant - Plant on Plant. Todellakin aivan upea kokemus!



Sääpuoli reissussa vähän huoletti. Heinäkuuhan nyt yleisesti ottaen oli aika vaihteleva sekä sateinen ja Robert Plantin esiintymispäivälle luvattiin suorastaan kaatosadetta. Iltapäivällä Porissa satoikin, mutta sateen vuoksi saavuimmekin sinne vasta viiden pintaan. Muuten Jazzissa olisi varmasti viettänyt koko päivän oikein mielellään, mutta Plantin esiintymisaika oli klo 22.30 ja pahan kastumisen pelossa oli vain maksimoitava oma viihtyvyys. Alkuilta oli sateen jäljiltä todella viileä, mutta meidän aikana ei satanut kuin ihmeen kaupalla koko iltana tippaakaan! Anniskelualueella näimme Buena Vista Social Clubin viinilasin äärellä ihan jo pelkästään lämmittelymielessäkin, mutta illan mittaan sää myös lämpeni. Mutta kyllä alkuilta oli todella kylmä, vaikka olin varustautunut nahkatakkiin, farkkuihin ja hanskoihin. Todellakin heinäkuussa! Ja kuuma ei tullut yhtään, vaikka lavan edustalla Robert Plantin aikana ilta ja tunnelma sen verran lämpenikin, että hanskat sentään sai riisua.


Anniskelualueen tunnelmaa jaksoi pari tuntia seurata, jonka jälkeen oli hyvä käydä kävelemässä ja tutustua festivaalialueen muuhun tunnelmaan. Takaisin tullessa Kool and The Gang jo lopetteli ja sitä olisi voinut katsella kyllä pidempäänkin, mutta oikeasti lämmittely oli illan aikana tarpeen. Tämän jälkeen suuntasimmekin jo lavan edustalle ihan sille alkoholivapaalle alueelle, jossa oli koko loppuillan tosi mukava tunnelma. Alueen ainoa vahvasti humalainen taisi olla vieressäni, mutta en antanut asian häiritä, kun en häntä tullut sinne ollenkaan katsomaan. Ja kyllähän se Plant todellakin kaiken huomion vei!



Illan mittaan kuulimme paljon Zeppeliniä, vähän Plantin soolotuotantoa sekä blues-klassikoita. Plant ja Sensational Space Shifters esiintyivät noin puolitoista tuntia ja ilta oli kyllä huikea. Karismaa ei Plantilta puutu ja onhan se toki aivan uskomatonta vihdoin hänet livenä nähdä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Bändi on myös aivan upea ja livenä monet Plantin omista kappaleista saavat aivan uusia ulottuvuuksia, sillä niissä on livenä todella massiivisia rytmejä ja soittimia. Etnisväritteisesti soitettu blues on aivan huikeaa kuultavaa. Näitä sovituksia kannattaa melkein You Tubesta koblata ja kuunnella millaisia versioita niistä voi saada aikaan. Oma illan suosikkini oli aivan ehdottomasti Crawling King Snake! Itselleni se on tutuin The Doorsin esittämänä, mutta katsoin sen etukäteen You Tubesta, kun näin, että se on ollut usein Plantin settilistalla. Ja kyllä se huikea olikin! Pidin kovasti myös Zeppelin-klassikoista kuten Dazed and Confused ja Black Dog. Riffit ovat toki tutut ja tunnistettavat, mutta ne soitetaan a'la Robert Plant and The Sensational Space Shifters.



Toivottavasti tapaamme pian taas uudelleen! Ilta oli aivan mahtava kokonaisuudessaan. Iltaa olisi vielä voinut jatkaa alueella päälavan ulkopuolella, mutta lähdimme ajelemaan kohti majoituspaikkaa Forssassa. Saapuminen festivaalille sujui oikein hyvin ja rauhallisesti hyvin opastettuna, mutta poistuminen alueelta oli kyllä todella hidasta. Pysäköintialueen poistuminen on täysin tukossa ja siinä tuli sitten jonoteltua pidempäänkin. Onneksi lomalla ei ole kiire! Eikä onnellisella ihmisellä! Jos on nähnyt Robert Plantin, juuri mikään ei voi mieltä harmittaa. Ei yhtään mikään.


Ja tässä vielä se parhaista parhain; Crawling King Snake Philadelphiasta käsin.

tiistai 11. elokuuta 2015

Karditsasta Matiin ja Ateenaan

Pargasta matka jatkui Meteoran kautta Karditsaan. Viimeiset kolme yötä oli siis varattu paluumatkalle Ateenaan, josta lento Helsinkiin odotti. Ateenan kupeessa yövyttiin ihanassa paikassa nimeltä Mati; sen lähemmäs merenrantaa ei juuri pääse!


Pargan ulkopuolella oli hauska lummeallas, joka näytti aivan maailmankartalta. Lumpeetkin näyttivät lumpeilta vasta aika läheltä katsottuna. Lummealtailta ajoimme päiväretkelle Meteoraan, joka on erittäin vaikuttava paikka. Huikeiden kivipaasien päällä on vainottujen munkkien rakentamia ortodoksiluostareita, joista on osa toiminnassa edelleen. Kivimuodostelmat olivat huikean kauniilta ja myös luostariin pääsee tutustumaan.



Kansanäänestysiltana yövyimme Karditsassa keskellä Kreikkaa, joka ei ole mikään turistikohde. Vaikka kaupunki oli aivan tavallinen, oli siellä oikein mukava yöpyä. Illallinenkin paikallisessa ravintolassa oli varmaan koko reissun paras. Itse kansanäänestys sujui varsin rauhallisesti ja vaikka äänestystä oli ravintoloihin kokoontunut seuraamaan paljon ihmisiä, ei mitään vaalitunnelmaa kaupungintorilla oikein ollut pientä Oxi-kojua lukuun ottamatta.


Matkalla Karditsasta Matiin kävimme taas kerran rannalla sekä vohveleilla, jotka nekin ovat alunperin antiikin Kreikasta. Aika stydiä tavaraa kyllä suklaatäytteineen, mutta tulipahan kokeiltua. Oikein hyvää joka tapauksessa! Ateenan kupeessa kävimme myös Marathonin kylässä tutustumassa Ateenan olympialaisten 2004 maratonin lähtöpaikkaan. Kyseisten olympialaisten maratonin reitti onkin Ateenaan asti merkitty kivipaasein.




Viimeiset pari yötä olimme siis Matissa, jossa oli varmasti koko matkan ihanin hotelli aivan meren rannassa ihanine altaineen ja terasseineen. Hirveästi palveluita ei alueella ollut, mutta olisin viihtynyt tuolla jo pelkän maiseman puolesta pidempäänkin. Hauska yksityiskohta oli myös hotellin vieressä ollut ulkoilmaelokuvateatteri, jossa oli illan ja yön aikana pari näytöstä. Jep, näistä ei meillä voi edes haaveilla!

 


Yhden päivän pyhitimme vierailulle Ateenaan. Sinne on joskus erikseen mentävä pidemmäksi aikaa. Usein suurkaupungit eivät tee autoiluloman jälkeen kovinkaan suurta vaikutusta, mutta Ateena kyllä teki! Historialliset kohteet ovat todellakin näkemisen ja kokemisen arvoisia. Lisäksi kaupunki oli tunnelmaltaan oikein mukava ja ihmiset ystävällisiä; ei siis mikään perinteinen suurkaupunki. Auto- ja metromatka Matista oli sen verran pitkä (metrolla oli tosin oikein miellyttävä kulkea), että päätimme tällä kertaa käydä Ateenassa vain kerran. Ateenan Akropolis on joka tapauksessa vaikuttavimpia paikkoja, joissa olen koskaan käynyt. Rauniot ovat erittäin suuria ja Akropolikselta on huikeat näkymät Ateenaan.

 
Lähellä Akropolista oleva Zeuksen temppeli on myös ehdottomasti käymisen arvoinen. Akropolikselta temppeli näkyy myös hyvin ja sieltä käsin sen koko on myös helpommin hahmotettavissa. Varsin vaikuttava vierailukohde tämäkin! Samalla 12 euron lipulla pääsee katsomaan mm. Akropoliksen että Zeuksen temppelin. Lisäksi lapset pääsevät ilmaiseksi; toisin kuin vuoden 1896 Ateenan olympiastadionille, joka olisi maksanut myös lapsilta 15 euroa.

 


Sisälle Panathinaiko-stadionille ei sitten menty, mutta edustalla kävimme kuitenkin katselemassa. Samaan paikkaan päättyi myös vuoden 2004 olympiamaraton. Myös näiden kisojen olympiastadionin näimme etäisyydeltä ja kyllähän nämä minua urheiluhistorian ystävänä säväyttävät melkoisesti. Poika sen sijaan ei erityisemmin välittänyt Akropoliksesta, Marathonista eikä olympiastadioneista, mutta kilpikonnat puiston altaassa olivat se juttu!



Viimeisenä päivänä ennen lentoa kotiin kävimme vielä katsomassa Sounion niemellä Poseidonin temppeliä. Tämäkin rakennelma on aivan huikea ja todella kauniissa ympäristössä. Kyseinen temppeli komeilee useissa Kreikan matkailumainoksissa eikä mikään ihmekään, sillä kyllähän se todella komeasti kalliolla tervehtii mereltä saapuvaa. Tämä temppeli oli jo sellainen, että poikakin tästä innostui; etenkin kun näki sen lentokentällä juuri sellaisessa matkailumainoksessa. Vaikuttava paikka!


Tämänkin Kreikan kokemuksen myötä on vaan todettava, että kyllä Kreikkaan täytyy päästä uudelleen. Kyllähän se loma näissä maisemissa on lomailua parhaimmillaan! Matkaan olimme tosi tyytyväisiä ja lomavire oli reissun jälkeen taattu. Ateenaan voisi erikseen tehdä joskus pitkän viikonlopun reissun vaikka tulevaisuudessa joku syksy. Ja muuten Kreikka kyllä kutsuu lomailemaan taas varmaan parin vuoden kuluttua! Aivan varmasti!